MIKSI KAPITALISMI ON VAPAAN MARKKINATALOUDEN VASTAKOHTA

Vapaa markkinatalous periytyy brittein saarilla vallinneesta liberaalista perinteestä 1700-luvulla. Sen mukaan vapaa kilpailu (tietyissä, kilpailusta vapaissa olosuhteissa) johtaa hyvinvoinnin ja varallisuuden jakoon optimaalisella tavalla. Keskeinen intrumentti tässä on markkinoiden toiminta, joka pystyy tasoittamaan hyödykkeiden hinnat oikealle tasolle kannustaen samalla taloudelliseen toimeliaisuuteen ja siveelliseen käytökseen.

Kapitalistiksi kutsuttu oppi ilmestyi 1800-luvun puolivälissä. Sen keskeisin väite on omistuksen ja päätöksenteon keskittyminen hyvin pienelle omistavalle luokalla ja sitä palveleville rahoituslaitoksille. Suurena syynä kapitalismin leviämiseen oli "teollisen vallankumouksen" vaatima pääomaintensiivinen tuotantorakenne. Isoilla lainoilla ostettiin isoja koneita ja rakennettiin perusinfrastuktuuri - tämän jälkeen lainoja ja niiden korkoja maksettiin takaisin pitkään.

Käytännössä kapitalismin toiminnan kulmakiviä ovat laillisen kehyksen ja oikeudet takaava yhtiömuoto ja lisäpääoman saaminen toimivilta rahoitusmarkkinoilta. Kapitalismi kehittyi viime vuosisadalla yhä voimakkaammaksi ja vapautti kansainväliset rahoitusmarkkinat sekä laajentaen monopoleja eri aloilla, esimerkiksi tuoden ne tekijänoikeuteen ja tuotekehitykseen.

Kapitalismi perustuu kasvun ideologiaan. Jos otat pankista lainan, pankki avaa sinulle tilin ja laittaa sinne esim. 100 000 euroa. Samalla pankki luo nuo rahat tyhjästä. Sinun pitää kuitenkin parinkymmenen vuoden sisällä maksaa pankille takaisin korkoineen vaikkapa 200 000 euroa. Kaikki raha nykyisessä pankkijärjestelmässä syntyy näin. Toisin sanoen, joudut menemään oikeaan maailmaan taistelemaan oikeiden ihmisten kanssa tuosta toisesta 100 000 eurosta voidaksesi maksaa lainasi takaisin. Tämä ei ole ongelma, jos talous kasvaa jatkuvasti korkojen verran. Mutta jos ei kasva, niin silloin rahaa ei yksinkertaisesti olekaan kaikkien velkojen maksuun. Näin kapitalismiin on rakennettu sisään kasvuodotus: ilman kasvua, se romahtaa.

Mitä sitten on kasvu? Yhä uusia asioita tuodaan jatkuvasti talouskasvun piiriin. Viimeisimpiä ovat luonnovarat, tekijänoikeudet, energia sekä tehokkaat jälkimarkkinainstrumentit. Näin BKhen saadaan laskettua koko ajan uusia asioita ja talous saadaan kasvamaan. Ongelmallista tämä on vaikkapa osakemarkkinoilla (siis pörssissä, jälkimarkkinoilla). Osakkeiden kursseilla ja eri instrumenteilla pelataan, koska osakkeiden arvo ei heijasta mitään todellisen maailman asiantilaa, paitsi välillisesti. Fortumin kurssi voi nousta valtavasti öljynhinnan kallistumisen takia, vaikka sen johto tunaroisi kuinka paljon.

Pörssistä on tullut valtava kasino, joka vaikuttaa luovan arvoa (rahaa) tyhjästä. Käytännössä se myy tyhjää: oikeutta omistukseen, joka perustuu loppupeleissä sangen löyhään sosiaalisen konsensukseen. Tämä on keskeinen ongelma, koska investoinnit tyhjään eivät ole investointeja todellisen maailmaan: ne eivät pidä yllä infrastruktuuria tai luo uusia työpaikkoja tuotekehitykseen. Tyhjään sijoittaminen on lisäksi monin paikoin tuottoisampaa kuin investointi, joten tyhjään sijoittaminen syö vaikkapa palkkaamiseen tai uusiin investointeihin laitettavia rahoja. Kyseessä on siis valtava pyradimihuijaus.

Miten kapitalismi sitten toimii vapaata markkinataloutta vastaan? Kapitalistisen yhtiön tärkein ja ainoa moraali on voiton tuottaminen osakkeenomistajalle. Paras tapa tehdä se on paikallinen monopoli. Markkinatalouden keskeisin oletus on se, ettei yhdelläkään myyjällä ole mahdollisuutta vaikuttaa hintoihin. Vain siten hinta muodostuu optimaaliseksi. Tässä mielessä vapaata kilpailua ei ole - megayhtiöt hinnoittelevat hintansa jo nyt vetäen kotiin kaiken sen minkä kuluttajat vain maksavat. Ne pystyvät brändeillään, sisäänostohinnoillaan ja paikallisilla monopoleillaan (vedoten esim. tekijänoikeuteen) säätelemään hintoja. Samalla ne käyvät avointa sotaa uusia alalle tulevia pienyrittäjiä vastaan. Tämä johtaa siihen, että hinnat määrittyvät tasolle, joka tuottaa suurimman arvon omistajalla: ei suurinta arvoa yhteiskunnalle tai varallisuuden jakautumista. Sangen harva omistajien joukko hallitsee täysin kohtuutonta osaa maailman varallisuudesta.

Toinen kapitalismia suuresti voimistanut seikka on pääoman vapaa liikkuvuus. Sitäkin perustellaan välillä markkinatalouden teeseillä. Tosiasiassa esimerkiksi klassinen (Ricardolainen) markkinatalous olettaa aina täystyöllisyyden kahteen ulkomaankauppaa käyvään maahan. Vain sen avulla niiden vaihtosuhde pysyy tasapainossa: muussa tapauksessa työllisyys ja "hyvinvointi" siirtyy toiseen maahan. Käytännössä tämä johtaa esimerkiksi Suomessa työpaikkojen katoamiseen paperiteollisuudessa Kiinaan megayhtiöiden kilpailuttaessa kansallisvaltioita keskenään. Tuloksena työpaikat keskittyvät heikot sosiaaliset oikeudet omaaviin maihin, joissa edelleen yhtiöt keräävät usein valtavat verohelpotukset.

Ekonomistit huijaavat samaistamalla markkinatalouden ja kapitalismin. Tarkkasilmäinen havaitsee sen. Markkinatalouden hyväksyminen ei tarkoita kapitalismin hyväksyntää. Samoin politiikan tehtävä on edelleen suitsia taloutta ja kasvattaa isänmaan ja yhteiskunnan ihan oikeaa hyvinvointia. Voima, joka kapitalisteille (tässä siis ei markkinoille) on luovutettu, pitää ottaa takaisin, nyt kun se vielä on mahdollista. Kukaan ei voine kiistää sitä, että tilanne, jossa yksi prosentti ihmiskunnasta omistaa saman verran 50% heikompi puoli tai jossa ekokatastrofi on täysin ilmeinen, olisi jotenkin kestävä.

Valtio ja suuryhtiöt yrittävät aivopestä kuluttamaan ja kuluttamaan ainoana kansalaishyveenä. Tällainen institutionalisoitu hedonistinen materialismi johtanee elämän tyhjyyteen ja passiivisuuteen. Minä ainakin etsisin sellaisiakin asioita, jotka olisivat kansantaloudelle ja kasvun kannalta turhia. Maksetut elämykset eivät vielä anna elämälle merkitystä.

Seuraavalla kerralla Jukan sanoin: Putkitutkinnolla pätkäelämään.