En ole paivitellyt, kun olen laiska/kiireinen. Taalla (Cl-Fd) on nyt kaynnissa Ranskan toiseksi suurin filmifestivaali heti Cannesin jalkeen, Lyhytelokuvia siis. Viralliset sivut, myos englanniksi, osoitteessa:
http://www.clermont-filmfest.com/

Teemat taiteellisesti Norja ja Nyrkkeily. Ajattelin pari filmia kayda katsomassa, kun paikallisia opiskelijoita kerran hellitaan.

Niinjoo, taalla on vihdoin talvi. Miinus kymmenen ja lunta puoleen saareen. Ranska on taysin pysahdystilassa. Mika yllatys. Kokeita, Savujen lahtea ja muuta normaalia. Lisaa myohemmin.

Yritin jostain syysta liittya paitsi Pinserin blogilistalle, etta valtsikan blogilistalle, mutta kumpikaan ei onnistunut. Palaan asiaan joskus, kun jaksan saataa enemman jonkin ihme RSS-feedien parissa. Kumma miten peruskayttajan pitaisi osata kaikkia ihme taitoja laittaakseen bloginsa linkin listalle...

Vasasin bonuksena paitsi Savujen lahtea, niin myos uutta kesalla alkavaa fantasia ropekampanjaa salaseurojen ja vainoharhan hallitsemassa maailmanlopun Euroopassa ennen 1600-lukua. Tasta lisaa myohemmin.

Huomenna ranskankokeita. Testikokeet unohdin, joten ne menivat suhteellisen penkin alle. On se kumma miten en vain jotenkin opi Ranskan kielioppia. Mielenkiinnolla odotan paasenko kaikista ranskankielen tenteistani lapi, sen verran pikkutarkkoja ainakin testitentit olivat. Onneksi lapimenolla ei ole mitaan valia, koska en kuitenkaan saa kieliopintojani luettua osaksi tutkintoani Helsingissa. Elamaa, ei koulua varten, sano.

Mika on oranssi tai vaalean sinivalkoinen ja puhuu venajaa? Tietenkin ukrainalainen vaihto-oppilas. Kevatkauden vaihdokit ovat saapuneet ja Ita-Euroopasta on saapunut aika vahva joukkue. Ukrainalaiset ovat tosin jakautuneet niin pahasti kahteen leiriin, etta ei voi kuin miettia mitahan siina maassa tulee viela tapahtumaan... Ukraina on muutenkin ollut esilla viime paivien keskusteluissa, paitsi tulenarkuutensa, niin myos historiansa takia. Paitsi etta maalla on hiukan vaikeaksi luonnehdittavat suhteet Venajaan ja Eurooppaan (erityisesti Puolaan, jonka osa Ukraina on moneenkin otteeseen ollut)) - viime aikojen tapahtumat ovat geopoliittisesti niin rajahdysarkoja, etta on hyva, etta niista saa ihan ensikaden tietoa.

Mista puheenollen, ei enaa vodkaa. En ole koskaan ollut talla tavalla krapulassa. Auttaisikohan liikunta krapulan vahentamiseen vai onko vain hyvaksyttava, etta olen liian vanha kuluttamaan eksessiivisesti kirkkaita?

Sosiaalinen koe loppui eilen, olen taas oma paivansateinen itseni. Taalla sataa tanaan ensimmaista kertaa jotain lumeksi luonnehdittavaa tavaraa taivaalta, tosin maassa se sulaa heti... tuli ihan Suomi mieleen.

Koe on viela kesken, mutta jonkinlaisena valituloksena hyvana asiana voi pitaa varmaan sita, etta kaikkein vaikeinta uuteen elamaan sopeutumisessa ovat pienet asiat:

Eiko tama tyyppi kayta kampaa, miten venajaksi voidaan tietaa missa purkissa on partavaahtoa, miksi skeittalauta on aina tiella huoneessa, miksi kaikki nama vaatteet ovat liian pienia, missa ovat pitkat kalsarit, miksi kaikki takit ovat aina liian kuumia, miksi huoneessa ei ole yhtaan kelloa jne.

Jaoin ihmiset kolmeen osaan: tuttuihin, puolituttuihin ja tuntemattomiin. Tutut ja tuntemattomat eivat tahan mennessa ole olleet sosiaalisesti yhtaan vaikeita. Sen sijaan puolitutut kylla. Ei voi selittaa yksinkertaisesti mita tapahtuu tai miksi ja samalla pelkaa sittenkin jollain tasolla menettavansa kasvonsa. Noh, onneksi kasvojen menettaminen ei oikeastaan ole koskaan ollut mulle liian iso ongelma - ainakaan kaikissa asioissa.

Rutiinien katoaminen on ollut kolmas suuri ongelma - tosin kolmessa paivassa ne ovat alkuvaikeuksien jalkeen loytyneet. Lahinna rutiinitkin koskevat asioita, jotka riippuvat siita missa eri asiat sijaitsevat. Koska huoneemme ovat kaytannossa identtiset, oli tama rutiinien taysi katoaminen hiukan outoa. Nyt ne ovat palanneet.

Koe loppuu tanaan illalla ja voin olla taas oma itseni. Uskoisin arvostavani tata olotilaa enemman kuin aikaisemmin. Lainaan Nietzschea todetessani, etta ehka tama koe auttoi minua tulemaan siksi mita mina olen.

Suoritan eraanlaista sosiologista koetta koittaessani elaytya Pietarilaisen etuoikeutetun lakimiesskeittarin elamaan. Vaihdoimme huoneita ja kaikkia tavaroita loppuviikoksi. Vahan vaikeaahan tama on, mutta toistaiseksi henki on ollut ainetta vahvempi. Koulussa ja kotona ihmettelivat tottakai, etta ovatko nuo menettaneet viimein jarkensa kokonaan, mutta yhden paivan kokemuksella lakimiesskeittari voisi olla ihan siistia olla, jos ei tarvitsisi olla lakituvassa eika skeitata.

Lumilautakin oli piilotettu huoneeseeni, mutta luulen, etta sen kohdalla kulkevat elaytymiseni rajat.

Raportoin edistyksesta, jos sita tapahtuu. Joka tapauksessa paasen varmaan takaisin omaan huoneeseeni ja saan vaatteeni takaisin viikon lopulla, joten osaan varmaan silloin raportoida tuntemuksista tarkemmin.

Huomattavia ongelmia lakko-olosuhteissa. Reportterinne Keski-Ranskassa kirjoittaa kuitenkin. Muistatteko kun pari ranskalaista toimittajaa oli kateissa? Viikko sitten katosi kaksi lisaa ja naista maa lienee suunnilleen samaan tapaan menossa sekaisin. Olkoon kaaos mika vaan, mutta jos pari ranskalaista katoaa, niin taalla vaihtuu vahintaan presidentti. Toivottavasti toki selviavat edelleen hengissa.

JUHO TUKEE RANSKAN YLEISLAKKOA

Lyhyesti: julkisiin palveluihin kohdistuvat itsetarkoitukselliset leikkaukset eivat ole hyvaksyttavissa. Kylma uusliberalismi ei ole itsessaan riittava syy irtisanoa ihmisia ja huonontaa Ranskassa jo muutenkin heikolla tasolla olevia julkisia liikennepalveluita.

Hallituksen ajama yksisilmainen yksityistamispolitiikka ei palvele ketaan eika sen seurauksena ole pitkalla tahtaimella kuin palveluiden vahentyminen ja siirtyminen ulos ranskan maaperalta. Samalla kansalaisilta evataan keskeisia palveluita verotaakan vahentamiseksi niilta, joilla on muutenkin jo liikaa.

Tama paivatty 19.1. Kiitos Blogger.

Huomenna se tulee, nimittain ensimmainen kunnon ranskalainen lakko, protestoidaan suoraan hallitusta vastaan. Syyna on Valtion postin yksityistaminen ja junaliikenteeseen suunnitellut leikkaukset. "Napit irti postista", kertovat postimiehet Sarkolle tyontaessaan postisakkeja poliisin mellakkokilpia vastaan ennen pidatystaan.

Junaliikenne loppuu ja postit sulkevat ovensa , joskin imeisesti, koska kyseessa on yleislakko, niin myos koulut, tehtaat sun muut ovat kiinni - 78 prosenttia palkansaajista osallistuu lakkoon.

Muistatteko mita Suomessa tapahtui kun postit ulkoistivat toimiaan asiamiesposteille? En minakaan. Lisaa en tietoa oikein loytanyt, joten taytyypa seurata tilannetta.

Blogger osoitti nakojaan solidaarisuutta ranskan lakkolaisille menemalla suhteellisen sekaisin - eilen kaikki internetkahvilat olivat lakossa, joten en paassyt korjaamaan asiaa.

Kiitos kaikille minusta huolehtineille silti.

Tanaan ollesseni laitoksella ajattelin kuolemaa. Syyn tahan aiheutti muiden filosofian ilmoitustaululla olevien lappujen joukossa oleva pieni, lahes huomaamaton lappunen. Siina kerrottiin toissaviikolla 19-vuotiaana kuolleen ranskalaisen opiskelijatoverini (tyton) itsemurhasta ja kehoitettiin hanet tunteneita opiskelijoita tulemaan hautajaisiin.

Ei varsinaisesti ole mikaan salaisuus, etta filosofit ovat yleisesti sangen itsetuhoista vakea - ainakin Helsingin yliopistolla se johtaa epavirallisia itsemurhatilastoja kautta aikojen ja edelliselta viidelta vuodelta opiskelijamaaraan suhteutettuna. Silti juuri tallaiset pienet tarinat saavat miettimaan kaiken katoavaisuutta. Viela eilen toisessa rivissa kuuntelemassa Hegelin Hengen fenomenologiaa ja jo tanaan junan alla.

Olen miettinyt, etta opettaako filosofia lupauksensa mukaan kuolemaan. Useammat filosofit ovat ennen otteen katoamista todellisuudesta korostaneet miten filosofia ei suinkaan ole vastaamassa oleellisimpaan kysymykseen Miten minun tulee elaa ja Mita minun tulee tehda, vaan sen tarkein anti on opettaa kuolemaan ilman katumusta.

Kuolemasta en tieda, mutta ainakin minulle se on antanut paitsi varmuuden kaiken valiaikaisuudesta, niin myos mielenrauhan: juuri siksi koska kaikki ovat taalla vain hetken, tulee elamasta tehda merkityksellinen ja ennen kaikkea oma.

Kaikesta huolimatta, oikein hyvaa viikonloppua kaikille lukijoilleni. Tehkaa elamastanne tanakin viikonloppuna erikoislaatuinen.

Tama liikutti minua tanaan:

Quelqu'un M'a Dit - Carla Bruni

On me dit que nos vies ne valent pas grand chose,
Elles passent en un instant comme fanent les roses.
On me dit que le temps qui glisse est un salaud que de nos chagrins il s'en fait des manteaux pourtant quelqu'un m'a dit...

Que tu m'aimais encore,
C'est quelqu'un qui m'a dit que tu m'aimais encore.
Serais ce possible alors ?

On me dit que le destin se moque bien de nous
Qu'il ne nous donne rien et qu'il nous promet tout
Parais qu'le bonheur est à portée de main,
Alors on tend la main et on se retrouve fou
Pourtant quelqu'un m'a dit ...

Juuri kun paasin valittelemasta, etta kurssien alkamisesta ei ole tietoa, ne alkoivatkin jo. Missasin onneksi vain ensimmaisen luentoni tiedonpuutteen takia. Toisaalta organisaation heikkouteen on saanut taalla jo tottua - kun kaikki tekevat juuri siten kuin parhaalta tuntuu, on tuloksena taysi kaaos. Ei ihme, etta ranskalaiset haluavat vahvan valtion pitamaan niista huolta, kun ilman voimakasta keskitettya paatoksentekoa taalla vain ei tule mistaan mitaan.

Kurssini kasittelivat tosiaan Nietschea, Humea, Husserlia seka lisaksi sosiaalitieteiden matematisoitumisen historiaa ja biologian historiaa. Jo ensimmaiset kurssit olivat lupaavia ja kohtalaisin ponnistuksin pystyin jopa ymmartamaan kaiken luennoilla sanotun.

Nietzschen luennoilla hykertelin itsekseni, koska laitos oli laittanut Nietun osaksi ensimmaisen vuoden opintoja. Tuloksena tasta on se, etta viela filosofian mahtiin totuuden loytamisessa uskovat viela normaalin oloiset fuksit saapuvat kurssilla odottaen taas lisaa totuutta. Sen sijaan Nietzsche keskeisesti opettaa skeptiseksi ja epailemaan kaikkien sanaa, erityisesti omaansa. Todella laadukkaan oloinen kurssi kaiken kaikkiaan.

Biologian historiassa pyoriteltiin tieteenhistoriallista kiistaa statismin ja transformismin valilla. Kiista tosin koskee kaikkea tiedetta seka vielapa tapaa jolla se on luokiteltu tai edes mahdollista luokitella. Aristoteles paalutti paitsi kaksi tuhatta vuotta luonnontiedetta tutkimuksillaan (bonuksena lisaksi viela yhteiskunta tieteen ja taiteen) sisallon, mutta sen lisaksi han paalutti sen menetelmat ja oletukset.

Keskeisesti sen, etta kehitysta ei ole, vaan luonto on luotu jollain hetkella taydelliseksi. Ensiksi tama oletus murtui fysiikan liikeopin kohdalta ja sen jalkeen geologiassa. Sitten pamahtikin biologia ja ihmisen apinaksi tunnustamisen jalkeen menivat sitten moraalitieteet ja syntyivat yhteiskuntatieteet kuten me ne tunnemme. Tosin tama transformismin voitto ei ole vielakaan edennyt kovin paljoa viisisataa vuotisesta tieteenhistoriasta huolimatta, koska enemmisto maailman ihmisista ei edelleenkaan usko kehityksen olevan mahdollista. Paitsi etta tahan ryhmaan kuuluu enemmisto amerikkalaisista, jossa vaitellaan edelleen evoluutioteoriasta, on sen vaikutuspiirissa ihmisia monia kymmenia prosentteja jopa Suomessa.

Samoin kulttuurimme on statismin lapitunkema - jos otetaan vaikka ammatinvalintapsykologia, jonka keskeisin teoreettinen oletus on se, etta muutosta ei tapahdu. Toisin sanoen ihmisen aikaisempia saavutuksia ja epaonnistumisia tutkimalla voidaan saavuttaa tieteellinen totuus siita, miten tama tulee tulevaisuuden tyopaikalla parjaamaan. Ihmisissa ei toisin sanoen voi tapahtua juurikaan oppimista, kehityksesta nyt puhumattakaan.

Paivan otsikko oli ehdottomasti: "Jeesus, kulttuurimme kulmakivi." Lisaksi minulla oli liian todellinen olo, joten kavin larp.fi:ssa seuraamassa keskusteluita. Onhan siella ollut mielenkiintoistakin juttua, mutta nyt siella ainakin naytti olevan samankaltaista kuin leikkitarhassa. Olkoon vain.

Lomailtu ja juhlittu joukkueen alkaessa olla kasassa. Lukuvuoden alkamispaivamaarasta ei ainakaan minulla ole viela mitaan tietoa, mutta kaipa se lahiviikkoina taas alkaa. Hiukan miunua mietitetyttaa ihan sellainen yksinkertainen asia, etta miksi taalla on niin vaikea saada ihan yksinkertaista ja oleellista informaatiota siita, koska on lomaa ja koska ei ole. Helpottaisi elamanhallintaa suunnattomasti.

Niinjuu, joulupukki ja valmistuminen osuivat niin mukavasti, etta saattoivat tanne kayttooni kannettavan tietokoneen, jonka kanssa olen nyt taalla kaikenlaista puljaillut. Olinkin unohtanut melkein taysin millaista Windowsin kaytto oikein onkaan. Onneksi venalaisialla on paljon ohjelmia venalaisella lisenssilla, josta en ole sen enempaa kysellyt, kun kuulemma paperissa oikein lukee, etta niita ohjelmia saa kayttaa ulkomaillakin ja on ihan kaupasta ostettu. Hintana 1.2 euroa Windowsista vain jotenkin hiukan arveluttaa, mutta naista kansainvalisista lisenssioinneista ei voi muutenkaan ymmartaa mitaan..

Lampoaalto iski jalleen: neljatoista astetta. Lahiseuduilla ja toki vuorilla on kuulemma lunta, mutta tanne ei ainakaan toistaiseksi ole viela tullut. Taalla saattaa kuulemma olla joskus kylmaakin, mita ainakin talla hetkella epailen. Espanjalaiset tosin ilmoittivat, etta kymmynen astetta talvella on "aika kylma". En ollut samaa mielta.

Kaikki ulkkariopiskelijat eivat vielakaan palanneet lomiltaan, mutta kohta taalla on varmaan taas taysi miehitys. Vodka oli ollut lahikaupassa alennuksessa, valitettavasti.

Tentit menivat ohi ja nyt pitaisi lahinna byrokratiaa saataa ja yrittaa kotiutua taas tanne. Suomen asiat tosin lahinna paassa pyorivat talla hetkella.

Edellisen entryni ja muutaman mailin jalkeen minulle annettiin ystavallisesti ymmartaa, etta olen kielisokissa ja menettanyt aidinkieleni kirjoituskyvyn! Totesin, etta nain taisi kayda ja syytin siitakin ranskalaisia. Mika sanajarjestys.

Oho, olinkin viimeisessa erassa paa-aineeni, joka valmistui Kauppakorkeakoulun johtamisen laitokselta, potentiaalinen tuleva tyopaikkani vaihtoi nimensa uuteen. Onneksi mina sentaan ehdin viela saada johtajakoulutusta, enka laisinkaan liiketoimintateknologiakoulutusta. Uusi nimi on onneksi helppo (tadaa):

Liiketoiminnan teknologian laitos (Department of Business Technology)

Siella majailevat nykyaan seuraavat aineet: (liikkeenjohdon systeemit, logistiikka, taloustieteiden kvantitatiiviset menetelmät, teknologiajohtaminen ja -politiikka, tietojärjestelmätiede)

Johtajasta teknologiaan? Oi aikoja, oi tapoja, koneen orjat.

Samalla Kauppis mokasi tutkintonsa kaksiportaisiksi. Tutkinnonuudistuksesta voi kai jarkevalla opiskelijalla,kuten entisella minulla, olla vain yksi mielipide: "Vittu mita paskaa".

Elossa perille, matka melkoisen rasittava ja koti-ikava kova. Ensimmainen havainto Ranskasta oli, etta taalla on lamminta. Talla hetkella on vajaa kymmenen astetta, mutta auringossa ei paivisin valttamatta takkia tarvitse - talvitakkaineni meinasin suunnilleen tukahtua saapuessani. Toinen havainto: taalla on valoisaa. Aurinko pysyy pari tuntia pidmpaan ylhaalla noustuaan pari tuntia aikaisemmin. Kuudelta illalla on samanlaista kuin Suomessa kahdelta iltapaivalla. Noista kahdesta havainnosta riittaa onneksi aika paljon energiaa, joka on ensimmaisella viikolla tullut enemman kuin tarpeeseen.

Paasin kahdesta ensimmaisesta suullisesta tentistani lavitse, vaikka toisen kanssa tekikin tiukkaa. Tanaan on sitten enaa yksi deadline ennen lukua kahta huomista tenttia, joten eikohan tassa taas younet mene. Sen jalkeen onneksi vahan vahemman pakollista tekemista noiden puitteilla.

Maastapako. Päivityksiä tiedosta varmaan lähempänä loppuviikkoa, koska edessä on rankan matkan päätteeksi tiukka koeviikko ja kasa deadlineja. Uusi vuosi, uudet kujeet.

Tätä jokin aika sitten taas pohdittiin useammassakin keskustelussa, ja vaikka pitikin tehdä jotain, niin kirjoitinpa nyt tuohon alle sitten ajatuksiani aiheesta (lainaan Nietzscheä ja Foucaultia, mutta en jaksa lähteitä laittaa):

HISTORIANELÄVÖITTÄMISEN TARKOITUS

Jonkin tarkoituksen tai mielen kysyminen on aina pakostikin vaikeaa, koska kysymyksen asettamisesta riippuu vastaus joka siihen saadaan. Tarkoitusta kysyttäessä saadaan siis joko aporia (ei niinku voi tietää tai kiinnostaa), sekava lista toisiinsa juuri ja juuri liittyviä asioita tai sitten jotain suurta ja ylevää. Muhun vetoaa aina eniten toi viimeinen.

Historialla menneisyyttä koskeva tietona voi olla vain yksi tarkoitus nykyisyydessä. Se on korjaava. Historia on sivilisaation lääkäri. Sen voima on paitsi erheiden toistamisen vähentämisessä myös siinä, että se näyttää millaista on ollut. Se siis kertoo, että nykyisyys voisi myös olla toisin. Historia on totta nykyhetkessä ja siksi voimakasta. Siksipä varmaan nykymaailmassa historia pyritään häiventämään tai muuttamaan yleiset totuudet lähinnä lapsien kouluopetukseen tai museoihin sopiviksi.

Historianelävöittäminen on voimakasta siksi, että se näyttää toisen totuuden maailmasta. Oleellinen kysymys on silloin, keiden ja minkä motiivien tulee valmistella tämä kuva sen kokijoille. Itse suosin vahvasti näkökulmaa, että historian kirjoittajan. Tämä on kuitenkin sinänsä ongelmallista, koska historiankirjoitus ei ole yksikkö eikä historia objektiivinen toistettava esitys. Historianelävöittämisen valmistelijan (eli siis vaikkapa pelinkirjoittajan) tulee, halusi tai ei, valita esitettävä historia ja sen oleelliset kohdat. Pelinkirjoittajan motiivien tulee siten olla sopivat tulevaisuuden yhteiskunnan luomiseen. Aivopesun määritelmä vältetään, koska jokainen historian kokija kuitenkin tekee itse valintansa paitsi vaikkapa peliin osallistumisesta myös siitä miten hyvin sisällön kokee vastaavan todellisuutta. Historian tuntijalla on tosin tässä parempi asema - hänellä on mahdollisuus osoittaa milla tavoin tulkinta historiasta on milloinkin vinoutunut.

Historian ei tule olla ylevää tai perustua alkuperän etsintään. Esittämällä vaikkapa perinteinen filosofian partasuiden kavalkadi onnistutaan lähinnä eristään traditio historiaan ja ohittamaan kaikki sen todelliset vaikutukset nykyhetkessä. Esittämällä kansallisvaltion ylevä suomalaisuuden historia ohitetaan kaikki siihen sopimattomat elementit turhina niiden historiallisesta totuudesta huolimatta. Tämä voi käydä historianelävöittämisen tarkoituksena, jos tarkoituksena on esittää elinvoimainen ikuinen keinotekoinen Suomen kulttuuri rautakaudelta nykypäivään. Tällaisen esittäminen on kuitenkin traditionaalista, säilyttävää eikä kumouksellista. Ei -institutionalisoidun taiteen tehtävä taas on aina olla etujoukoissa, marginalissa, uutta, kumouksellista.

Historian ei tule tukea alkuperän etsinnän myyttiin. Siis myyttiin siitä, että oli jokin kaukainen romanttinen aika, joka oli nykypäivää parempi ja jonne tulisi palata. Tällainen kaukainen paikka on aina idealisaatio nykypäivästä eikä sen valmistamiseen käytetä myyttiä horjuttavaa ainesta. Samoin myytti ohjaa etsimään jotain piilotettua syvempää historiallista totuutta naamioiden alta, vaikka tällaista totuutta ei ole, koska kaikille totuuksilla on historiansa. Täten vaikkapa historian näkeminen pelkkänä luokkataisteluiden historiana on ongelmallista - samalla kuin se tarjoaa yhden mahdollisen menneisyyden ja tulevaisuuden sekä antaa valmiin motiivin historianelävöittämiselle, se tulee etsineeksi alkuperää.

Historian kirjoittamisen voi nähdä marxilaista tulkintaa käyttäen yhteiskunnan ylärakenteena. Esittämällä historina totuudet tietyllä tavalla voidaan tietyt yhteiskunnalliset asemat ja muodot oikeuttaa. Tässä mielessä historian esittäminen on aina kannanotto paitsi perinteeseen, myös tulevaan. Tässä mielessä integroivan yksinkertaistetun koulukirjahistorian esittäminen on osa samaa oikeutusta. Toinen vaihtoehto on esittää historia poikkeuksien historiana koskien vaikkapa vankiloita tai sairaaloita. Näin voidaan osoittaa niitä yhteiskunnallisia asemia ja voimia, jotka muokkaavat ja suuntaavat yhteiskunnan parissa eläviä ihmisiä. Edelleen keskeistä on esittää ihan vain nykyisyydestä poikkeavaa historian nykyhetkeä. Jo historian katkonaisuuden haltuunotolla voidaan osoittaa vaihtoehtojen mahdollisuus ja siten vastarinnan mahdollisuus.

Johtopäätös: Korjaavana historianelävöittämisen tehtävän tulee käsitellä nykypäivää ja ennen kaikkea parempaa tulevaisuutta. Osoittamalla miten tai edes mistä nykyiseen on tultu, voidaan kokijoihin vaikuttaa. Historialla sellaisenaan on käyttöarvo nykypäivän ongelmiin pureuduttaessa. Sitä ei tulisi käyttää perinteen oikeuttamiseen vaan parempaan huomiseen, etten peräti sanoisi laulun sanoin, "rakkauteen syntyvään lapseen ja etenevään valoon".