Olen taas lueskellut lehtiä.

Venäjällä hautausyrittäjä kertoi ihmisen kadottaneen luontosuhteensa. Siksi hänen organisaationsa tarjoaa ihmisille mahdollisuuden kaivaa oma hautansa ja viettää kökkiä siellä pari tuntia. Tämä herättää kysymyksen kuka tässä todella on kadottanut luontosuhteensa ja mikä se luontosuhde on? Se, että ollaan tietoisia kuolemasta, kaivetaan hautoja ja palvotaan niitä. Eikö se pikemminkin ole ensimmäinen ja perustavin kulttuurinen teko (siis luonnon vastakohta)?

SDP nuhteli kansanedustajiaan, jotka eduskunnassa lipesivät ryhmäkurista varallisuusveron poiston yhteydessä. Jos nyt jätetään hetkeksi mielipiteeni tästä hallituksen todellisesta köyhyyspaketista, jonka avulla kaikkein eniten köyhimpien hyväksi menevät verorahat annetaan suoraan sikarikkaille, niin voidaan tarkastella miten asiaa tulkittiin mediassa. Lähtökohtanani puoluekuriin on, että kansanedustaja toimii kansan edustajana eikä SDP:n puoluetoimiston edustajana.

Hesari kunnostautui kiitettävästi: Demarikansanedustajat olivat irtopisteitä keräileviä populisteja. En oikeastaan edes viitsi ajatella mitä lakia vastaan äänestäneet vassarit tai vihreät olivat. "Ei pullasta voi valita vain rusinoita" jatkoi hesari. Tämä on jo hesarilta sen verran törkeää vallankäyttöä, että ajattelin ihmisten kysyvän aiheellisesti, että mitä siellä eduskunnassa pitäisi tehdä? Sokeasti painaa aina omantunnon vastaisesti mitä milloinkin puoluetoimistoista ryhmäkansliaan kannetaan ja mitä joku demaripamppu on saunassa sopinut kepulaisten kanssa vain osoittaakseen olevansa vahva johtaja? En minä halua valita tällaisia Hesarin suosittelemia ihmisiä edustamaan itseäni.

Tilanne olisi jotenkin parempi, jos voisi luottaa poliitikkojen tekevän oikeita päätöksiä. Vaan kun ei voi. Poliittisista nuorisojärjestöistä ja ylioppilaskuntapolitiikasta keräämälläni kokemuksella uskallan väittää, että politiikka on lähes täysin satunnaista voimapeliä. Kaikki perustuu peliin ryhmien välillä: omaa heikkoutta ei saa näyttää, pitää hankkia liikkumatilaa ja resursseja samalla kuin vastustajan voimat pitää jakaa, keinolla millä hyvänsä. Esimerkiksi oma ministeri voi olla täysin epäpätevä tehtäviinsä (en nyt sano Karpela tai Rajamäki, kun ensimmäistä on jo kiusattu tarpeeksi ja liika on aina liikaa), mutta silti eduskuntaryhmän on seistävä heikosti valmisteltujen lakiehdotusten takana. Miksi? Jotta demarit eivät näkisi heikkoutta. Jos oma ryhmä pysyy yhdessä, on demarienkin pidettävä oma ryhmänsä kasassa. Jos demariryhmä hajoaa, niin sitä voidaan käyttää sitten hyväksi jossain ihan toisessa neuvottelussa: "Kyllä tästä valmistellusta pitää nyt pitää kiinni, tai emme voi taata ettei ryhmämme hajoa teille merkittävässä kysymyksessä".

Tämä johtaa täysin mielivaltaisiin nahkapäätöksiin, jossa päätöksiä tehdään naurettavan heikoilla tiedoilla. Suurin valta siirtyy päätöksiä valmisteleville henkilöille, jotka nousevat avainasemaan: ketä kuullaan, ketä ei kuulla, kuka tekee selvitykset, kenen ääni kuuluu lakia säätäessä ja kenen ei. Virkamiestyö on lähes aina kahdella tavalla ongelmallista uudistusten kannalta: 1) suurin osa virkamiehistöstä suosii määritelmällisesti konservatiivisia ratkaisuja ja 2) ottaa vakavasti uusliberalistisen taloustieteen mallit, jotka luovuttavat valtion tehtävät yksityisille yrityksille.

Päätökset täytyy sitten myydä kansalle, josta suurinta osaa ei kiinnosta, median avulla. Vaaleissa pitää sitten näyttää keski-ikäiseltä uskottavalta mieheltä tai tuoreelta uudistajalta siinä samassa mediassa. Kauneuskilpailun voittajat pääsevät eduskuntaan äänestämään siten miten puolue katsoo parhaammaksi. Jotain tarttis tehrä.

Effin sanoin: Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 1984.

Mites nämä välipäivät hupsahtivatkin jotenkin näin täyteen? No, onneksi levänneenä jaksaa. Artikkelia pitäisi varmaan värkkäillä (tämän voi varmaan laittaa jo parille seuraavalle vuodelle merkintään joka päivä) ja lisäksi tammikuun puolessavälissä pitäisi käydä linnassa puhumassa hollantilaisille sairaalalaitteiden valmistajille lähdekoodista. Italiaan sitten kesällä, jos ottavat.

Bonuksena joku Helsinki Mobility Round-Table, joka napsahti laitokselta. No, empä olekaan ennen järjestänyt kansainvälistä korkeatasoista tutkimuskonferenssia ja onhan se kätevää, että joku muu ratkaisee vapaa-ajan ongelmani töissä myös kevään osalta.

Ainiin, on spekuloitu eräissä piireissä pitäisikö olla ehdolla kevään 2007 eduskuntavaaleissa, että olisi joku täysipäinen (?) Uudelta maaltakin. Mitähän siihenkin nyt sanoisi?

Epämiellyttävistä paikoista puheenollen, minulle suositeltiin myös vuoden tuomiota jenkkeihin koulun puolesta. Katsotaanpa saisiko siihen lykkäystä vaikkapa yhden eliniän.

Nyt pois kaupungista lepäilemään. Palataan kaikkiin asioihin välipäivinä.

Hopsis popsis pimpeli pompeli.

Joulu tuli jotenkin puun takaa - toisaalta onneksi, kun ne ole vielä ehtinyt stressata vaikkapa joulahjoista. Onneksi jotain jo onkin ja loput voi hankkia sitten torstaina Turusta. Samoin onneksi ehti miettiä vähän mitä meinaa hankkia jo etukäteen.

Olen funtsinut, etten jostain syystä ole oikein jouluihmisiä. Hyvät ruuat ja alkoholi maistuvat ja perheiden kanssa on jotenkin vähän aikaa muulloin. Samoin ajatus opiskelun ja työn kauemmaksityöntämisestä tuntuu aika houkuttelevalta.

Huomenna tosin vielä mennään aikamoista matalalentoa edes takaisin. Ensin aamusta viimeisen koulutyön viimeistely ja palautus, kaksi sivun reaktiopaperia, sitten pitää valmistella 1) esitys ja 2) versio vaiheessa olevasta artikkelirungosta, koska siihen ei ehdi ennen joulua palaamaan. Sitä ennen pitää kehittää joku framework, mutta onneksi keksin jotain ideaa siihen. Sitten yhdeltätoista toivottavasti valmistautuneen tapaaminen ohjaajan kanssa. Sen jälkeen kannettava kainaloon ja puoli yhdeksi ropeen. Sieltä lahjakaupan kautta viideksi Alamaailman gm-kokoukseen, josta ilmeisesti vielä yhteen tapaamiseen tapaamiseen ja sitten illalla vielä Jennin pileseen. Toivottavasti ehtii jossain vaiheessa syödä pari kertaa. Torstaina aamulla Turkuun. Puh.

Aktiivisen epäsosiaalinen olo. On ollut kohta jo pari kuukautta. Ei tee oikein mieli mennä minnekään, lähinnä voisi istua kotoa. Tänään jäivät väliin laitoksen pikkujoulut ilman mitään syytä. Ei ilmainen ruoka, viini, luovat työkaverit tai edes tulevaisuudessa varmasti käyttökelpoiset suhteet houkuttaneet. Meni mieluummin olemaan tekemään mitään.

Opiskelijapolitiikan kosteat illat nappaa kiinnosta ja jopa monet harrastushommat maistuvat puulle. Niistä olen mahdollisuuksien mukaan pääsemässä/päässytkin jo eroon. Työhommat eivät oikein etene ja kerrankin jopa arvosanani ja opiskelutahti koulussa ovat laskeneet.

Jopa lähempien ystävien läheisyydessä tuntuu olo välillä tukalalta. Yleensä ei sentään, mutta välillä pahemman kerran. En muista koskaan ennen kokeneeni moista - yleensä viihdyn seurassa vaikken niin paljon metelöisikään ja ihmisten kanssa tulee toimeen ihan hyvin.

Ehkä se on jotain sosiaalista väsymystä tai jotain tai sitten olen vain tulossa vanhaksi. Enkä oikein edes tiedä mikä siihen auttaisi. Ehkä pitäisi hankkia urheiluauto. Tai loma. Toisaalta en havaitse itsessäni mitään perustavaa väsymystä tai muuta - yleensä aikaisemmin olen aina havainnut stressinoireet ja ymmärtänyt pitää pari päivää vapaata ja keventää kuormaa. Ehkä se havaitsemattomuus on jotenkin pelottavinta.

This Is My Life, Rated
Life:	5.3
Mind:	5.9
Body:	4.9
Spirit:	4.5
Friends/Family:	1.7
Love:	7.7
Finance:	7.7
Take the Rate My Life Quiz

Tämä viikonloppu mennyt aika pitkälti gradun parissa, ei tosin omani. Olen saanut lepäillä ja miettiä jotain joululahjoja. Kun nyt vielä vähän niitä keksisi...

Raulista on tullut vesipeto. Se menee aina virtaavaa hanaa kohti ja juo siitä. Ilmeisesti jonkinlainen kannanotto taloutemme yleiseen siisteyteen tai jotain. "Kiltit kissat eivät istu lavuaarissa", eivät ainakaan silloin kun tulee vettä päälle. Ehkä se oppii sen vielä, epäilen kyllä.

Kävin eilen EFFIn vuosikokouksessa ja minut valittiin hallitukseen. Puhetta oli jostain taloudenhoitajanakistakin, mutta katsotaan nyt kiinnostaisiko se jotakuta muutakin. Melko tutkijapainotteista porukkaa muuten vaikutti olevan kyllä.

Talven kiireet alkavat hiukan hellittää, yksi megadeadline on vielä ensimmäisen konferenssipaperini (I hope) kanssa, mutta ehkä sitä ei näin villiä tutkijaelämää viettävänä voi välttää. Kaikenlaisia järjestöhommia hoidellut tässä, mutta jonkin verran enempi vielä taitaa olla tiedossa ensi viikolla (tilinpäätösten muodossa).

Muuten, jos tiedätte eettisen pankin, niin vinkatkaapa mullekkin. Jos rahat eivät menisi ihan suoraan pääomasijoituksena sellaisille yrityksille, joiden pää-asiallinen väärä ja lyhytaikainen tavoite on osakkeenomistajan voiton maksimointi työntekijöiden, kuluttajien ja ympäristön kustannuksella.

Susilistalla on liikkunut yllättävän tietoista materiaalia. Kommentoisi ehkä lähipäivinä, jos keksisi jotain kontribuoitavaa. Muuten pikkujoulukausi kuumimmillaan. Ehkä tästä kertovaa on se, että en ole käynyt vielä yksissäkään pikkujouluissa tänä vuonna, enkä näytä kerkiävän käymäänkään. Jos ei nyt yllättävän todellisuudesta vieraantuneita SYLlin glögejä ja sitvasin joskus helmikuussa olevia pikkujouluja lasketa.

3 men (a Belgian, a German and a Frenchman) have an audition for a new job in England. The interviewer tells them:

"OK, you'll have to formulate a sentence with the 3 words: green, pink and yellow."

First, the Belgian says : "I wake up in the morning, I eat a yellow banana, a green pepper and in the evening I watch the Pink Panther on TV".

Then, the German: "I wake up in the morning, I see the yellow sun, the green grass and I think to myself: I hope it will be a pink day".

And the French : "I wake up in ze morningk, I hear ze phone: green... green... green... pink up ze phone and I say "Yellow?"...

Oho, tuli palautetta edellisestä postauksesta. Parasta korjata sanomisiaan. Eli tosiaan kysymys olikin tästä vuodesta ei edellisestä (vaikka matalalentoa olen jo tainnut sinne asti lentää). Samoin osa HYALin edustajista talousvaliokunnassa (tämä oli uusi tieto) ja edustajistossa (täällä tosin eivät läheskään kaikki) on ollut hereillä. Hyvä niin.

Toivottavasti painotuki saadaan nyt tiistain budjettiedarissa kuntoon ja HYYssä pystytään tulevaisuudessa harjoittamaan vähemmän peloittelua ja enemmän tuettua järjestötoimintaa. Ja keskeisesti muutakin kuin viinanjuontia ylioppilaskunnan rahoilla.

Pakko kommentoida HYY-tauhkaa painotuen osalta. Ylioppilaskuntapolitiikkavaroitus.

Hyy on siis lakkauttamassa painotuksensa ja korvaamassa sen toiminta-avustuksien yhteydessä jaettavalla lehtituella. Syy on selvä: viime vuosina painotuki ei ole toiminut ja HYY on käyttänyt satoja euroja tuottaakseen muutamien kymppien kustannussäästön alaisilleen järjestöille. Ei hyvä. Pääosa rahoista onkin virrannut suoraan painoille, jotka ovat niiden avulla pystyneet pitämään HYY:n alaisille järjestöille korkeampaa hintaa kuin muille. Nyt tähän "yhteistyöhön" tulee muutos. Kysymys on oikeastaan enää miten.

Joka tapauksessa sopimuspainot menevät kilpailutukseen. Mitä tapahtuu sen lisäksi? Kysymys on oikeastaan lehtituen määrästä. Sitä on nyt eivattu 10000 euron tienoilla, kun painotukeen oli viime vuonna budjetoitu 40000 euroa.

Viime vuonna edustajisto (mm. ainejärjestöjen aloitteesta) leikkasi ylioppilaskunnan taloudesta kaksisataatuhatta euroa ja järjestötukia yhteensä 90 000 euroa. Se teki näin esim. Maailmanpyörän protesteista huolimatta ja suurin osa äänesti esim. mun KTS-aoitetta vastaan. Nyt samat ainejärjestöläiset ovat sitten itkemässä, että taas kiusataan järjestöjä. Olisiko kannattanut olla hereillä siinä vaiheessa kun ylimitoitetuista säästöistä päätettiin?

Oli miten oli, Maailmanpyörässä ainakin tuntuu olevan halua paikata ylimitoitetut säästöt. Olisiko ainejärjestöliiton edustajistoryhmässäkin samaa henkeä? Jos vaikka kerrankin sielläkin puolustettaisiin niitä vähän pienempiä järjestöjä ja niiden tärkeää kulttuurin tuotantotehtävää. Yhdessä.

Nokian alihankkia YCL elektronics julkaisee ilmoituksia, joissa se ilmoittaa menevänsä konkkaan, jos Noksu peruu tilauksiaan. Se väittää myös sopimusehtoja epäreiluksi. Taustalla on toimitusehto, joka antaa Nokialla mahdollisuuden peruuttaa toimitus, jos se ei tarvitsekaan tilaamiaan tuotteita. Niitä ei voi myydä muillekaan, joten käytännössä alihankkijayritys kantaa Nokian liikeriskin.

Kauppiksen logistiikan laitokselta on itse asiassa jo pari vuotta varoiteltu, että Nokian tuotantoketju nojaa sen alihankkijoihin. Alihankkijat Aasiassa kantavan riskit vaihtelevasta kysynnästä ja kaatuvat alta, jos kännykät eivät menekään kaupaksi. Lopulta Nokia saattaa joutua ottamaan konkurssiin menneet tehtaansa taas omaan omistukseensa.

YCL julkaisi sivuillaan kirjeenvaihtoa mm. Jorma Ollilan kanssa. Siinä yhtiön johtaja ilmoittaa eroavansa 17 vuoden palveluksen jälkeen yrityksestä, jos Nokia ei muuta toimitusehtojaan. Sen jälkeen hänen seuraajansa ilmoittaa Nokian toimitusehtojen uhkaavan yhtiön toimitusjohtajan henkeä. Melko järkyttävää tekstiä.

Nokian mukaan toimitusehto on standardi.

Jatketaan nyt sitten maailmanparannuslinjalla.

Suomessa pelätään maahanmuuttajia. Hesari oli tutkinut ja yli puolen mielestä Suomessa on tarpeeksi maahanmuuttajia. Yli puolet suomalaisista on väärässä. Suomessa ei ole juuri yhtään maahanmuuttajia, koska heitä ei Suomeen oteta. Ei hirveän moni edes halua, mutta joka tapauksessa Suomeen on vaikea tulla. Olemme yhtenäiskulttuurin tuote - vaihtelu tekisi aika monelle täällä melkoisen hyvää. Enkä edes aloita kansantaloudellisista argumenteista kuten uhkaavasta eläkepommista.

Kun EU lupasi auttaa Kosovon pakolaisia, niin Suomi lupasi ottaa 200. Muut Euroopan johtajat pitivät sitä vitsinä. Saksaan entisen Jugoslavian alueelta tuli noin 100000 ihmistä. Täällä olisi jonkin verran enemmän tilaa erilaisuudelle.

Yli puolet Keskustan kannattajista pelkää Suomessa levottomuuksia Ranskan tyyliin. Ei voi kuin ihmetellä syvien maiden heinähattujen (anteeksi nimitys, mutta katson sen näiden tutkimustulosten yhteyteen sopivaksi) lähtökohtaisen rasistista aatemaailmaa.

Erityisen ikävänä pidän vasemmiston nationalistisia virtauksia. Esim. EU:n rajoitukset Itä-Euroopan kansalaisten työn teolle asetettiin SAK:n vaatimuksesta. Mihin unohtui solidaarisuus ja ilmeinen tietoisuus imperialismin ongelmista? Tai edes päättäjien lieve ajoittainen epämukavuus siitä, että 10% omistaa 90% maapallosta ja kulutusjuhlat jatkuvat kuudenneksen maailman ihmisistä taistellessa nälkäkuolemaa vastaan? Ei minulla mitään ihmelääkkeitä näihin ongelmiin ole, mutta viha ja väheksyntä eivät silti tunnu oikeilta suhtautumistavoilta.

Saako oikeus hyvinvointiin riippua vain satunnaisesta syntymämaasta? Ja vielä enemmän: oikeuttaako hyvinvoivan osa vihaan erilaisuutta kohtaan?

Tämä postaus teletietojen tallennusvelvollisuuden kunniaksi. "Kyllä yksityisyyttä voidaan jonkin verran loukata, jotta voimme taistella terrorismia vastaan."

Kirjoissa 1984 ja samaa genreä seuraavissa scifi-utopioissa kaikkein ahdistavin piirre oli se, että isoveljeä ei pääse hetkeksikään pakoon. Seuranta on kaikkialla. Usein se on hyväntahtoista, ainakin niin kauan kuin hyväksyt valtaa sinun puolestasi käyttävien toimet. Tervetuloa vuoden 2006 Helsinkiin.

Tarvittaessa suojelupoliisi saa käyttöönsä seuraavat mm. rekisterit terrorismin torjunnan nimissä: 1) henkilötunnus, 2) pankkitilien numerot ja liikenne, 3) luottokorttinumero, 4) kännykkänumero (ja tunnistustiedot), 5) auton rekisterinumero, 6) kanta-asiakastili ja 7) ytv-kortti . Näiden avulla voidaan selvittää kansalaisten toimista lähes kaikki.

Kaikkein tehokkain on luottokortti. Nyky-Suomessa ei pärjää ilman rahaa jo sen takia, että palkka ja avustukset maksetaan ainoastaan tilille. Pankkitililtä näkee kaikki viralliset tulonlähteet. Aina nostaessasi rahaa paikka ja muistiin ja pankin kamera ottaa ystävällisen kuvan. Kanta-asiakaskortin avulla voidaan seurata ostos kerrallaan käytössäsi olevaasi rahamäärää ja ruokailutottumuksiasi. Muualta ostettu ruoka näkyy luottokortillasi.

Kännykkä lähettää myös sammutettuna ollessaan signaalia lähempään tukiasemaan. Jos tukiasemia on paljon (kuten kaupungeissa on) sinut voidaan paikantaa noin kymmenen metrin tarkuudella kaupungissa ja sadan metrin tarkkuudella luonnossa. Nyt paikannustiedot tähän dataan säilyvät kuukausikaupalla. Liikkumisesi avulla voidaan esimerkiksi seurata mitä puuhailet työpaikallasi, koulussa, missä kulutat, missä nukut ja kenen kanssa. Samoin kaikki sinun lähellesi tulevat puhelinnumerot voidaan poimia ja ottaa kuulusteluun. YTV-kortin tiedot yhdistämällä näkee myös oletko maksanut matkasi.

Kirjaston tietokannoista irtoaa se, mitä olet lukenut. Jos Marxia tai homopornosarjakuvia, niin ehkäpä emme käytäkään sitä sinua vastaan. Riippuen käyttöjärjestelmästä ja tietotekniikkataidoistasi, operaattori saattaa selvittää hyvinkin perusteellisesti mitä koneellasi on tapahtunut. Internet-liikenne menee tottakai tekstitutkan läpi. IP-osoitteen avulla voi seurata jonkin verran, operaattorin tietojen avulla vielä paremmin.

Eihän näitä tietoja käytetä tällä? Supo käyttää ainakin puhelin- ja sähköpostitietoja seuratessaan ympäristöliikkeen ydinvoiman vastaisia toimia. Samoin radikaalit poliittiset liikkeet ovat kyllä tarkkailussa. Jostain Italian, Ranskan tai Kiinan salaisesta poliisista nyt puhumattakaan. Onneksi vain kaksi ekaa saavat terrorismin varjolla tiedot liikkumisestani.

Vapaa yhteiskunta? Näitä kontrolleja funtsiessa sitä ei voi välttyä ajatukselta, että meillä oli varmaan ihan hirveästi rikollisuutta ennen kuin valtio saattoi näin teknologisesti meidän turvallisuutemme taata.

Sain filosofian semmani kasaan ensimmäisen prosemmani perusteella. Nyt tuosta pitäisi duunata sitten kommenttien perusteella kymmenen sivua pidempi kandintyö. Linkistä voi katella ja kommentit otan vastaan mielihyvin.

http://www.pcuf.fi~deltax/seminaari_valmis.rtf

Filosofien pitää kirjoitella. Opintojen aikana pitää tehdä laskujeni mukaan viisi kymmenen-viidentoista sivun ja yhden lukukauden työtä (johdantoseminaari, kaksi proseminaaria ja kaksi seminaaria), yksi n. 25 sivun kandintyö ja sitten vielä se gradu. Hyvällä tsäkällä sitten vielä joukko esseitä päälle. Toiset aineet kuittaavat koko homman yhdellä prosemmalla joka toimii kandintyönä ja sitten gradulla. Ehkä se on hyväkin, tämmöiset vähän tyhmemmätkin oppivat kirjoittamaan suomea.

Tosin opinnoissa menee melkein pakosti pidempään kuin putkitutkinnon vaatima viisi ja puoli vuotta. Voi samalla sitten vältellä sitä pätkäelämää, koska tulevaisuutta filosofiaa opiskelleella tuskin kovin usein on.

Musta tuntuu jotenkin kierolta kirjoittaa PC-käyttäjät Suomen (pcuf) maileja Macintoshilla. Pitää ehkä liittyä siihen mac-käyttäjien yhdistykseen.