Arwen laittoi pohtimaan viittä omituista tapaa, enkä nyt viikon jäätymisen ja miettimisen jälkeenkään ole keksinyt oikein kovin omituisia. Outoa. (Mullakin on muuten työmäkki, se on loistava. Ja sitä paitsi havaittu fanaattinen asiakasuskollisuus tuskin syntyy tyhjästä.)

1. Yhdistystoiminta, erityisesti niiden ikävien byrokraattisten hommien tekeminen. Melko outoa toimintaa, jonka motivaatiota on vaikea selittää.

2. Tukan leikkaamattomuus. En ole leikannut kahdeksaan vuoteen, enkä leikkaa. Tätä pohdintaa voisi laajentaa muihinkin ihokarvoihin, mutta viikset lienevät liian henkilökohtaiset tähän blogiin.

3. Jalkojen laahaaminen käveltäessä. Tiedä mistä tulee.

4. Lähes päivittäinen vierailu Cafe Metrossa. Ei ole rauhallinen paikka, pullat eivät ole erityisen hyviä ja kahvi hirveää. Silti koko ajan pitää.

5. Asioiden analysointi silloinkin, kun pitäisi jo toimia. Perusteiden hakeminen monille arkipäiväisyyksille, jotka ovat ilmeisiä muille. Tämä ei ole ehkä pitkällä juoksulla tehokasta ajankäyttöä.

Ja loppuun viikon vitsi.

"- Mitä eroa on Helsingin yliopistolla ja kauppakorkeakoululla?
- No?
- Helsingin yliopistossa professori saapuu varttia yli kaksitoista lähes tyhjään luentosaliin ja sanoo moi. Ehkä yksi tai kaksi paikalle krapulaansa parantelemaan vaivautuneista ikihipeistä vastaa morjes. Kauppakorkeakoulussa professori saapuu tasan kahdeksan viimeiseen paikkaan asti miehitettyyn auditorioon ja sanoo hyvää huomenta, jonka jokainen opiskelija kirjoittaa tunnollisesti paperiinsa."

On tuossa nyt ainakin puolikas totuuttakin mukana.