Näitäkin tekstejä vuositolkulla lukeneet muistavat varmaan, kun ennustin päästökaupan johtavan massiivisiin ongelmiin. Edelleen olen samaa mieltä: paskan myivät. Kirjaimellisesti.

Näin käy, kun päästetään ekonomistit testaamaan mallejaan tosielämään. Olisitte vain lyöneet tiukat kiintiöt ja rajoitukset, niin ei olisi tullut tätä sanomista. Energian hinta olisi varmaan ihan samalla tasolla. Joku Korhola -niminen euroedustaja esitteli EK:n masinoimaa mallia oikein Hesaria myöten. Olisi samantien ehdottanut vain päästökaupan lopettamista, kun sitä mieltä kuitenkin on.

Juho ratkaisee tämänkin asian parin muun ohessa: lopetaan tuet ydinenergiafirmoille, ajetaan alas "pohjoismainen sähköpörssi" ja luovutaan päästöoikeuksien myynnistä EU-tasolla samalla kuin tiukennetaan kiintiöitä nykyisestä. Ylimenevä saastutus otetaan valtiolle sakkoina. Fortumin molemmat puolet voisi lisäksi sosialisoida noin ikäänkuin yllättävänä bonuksena. Ala on kuitenkin valtion monopoli ja sellaisena myös pysyy.

Mikä päästökaupassa sitten mättää? Tarkastellaan lopputuloksen kannalta: energiayhtiöt tekevät aivan käsittämättömät voitot samaan aikaan, kun kuluttajat maksavat hintapiikin. Mistä tämä johtuu? No nimenomaan päästöoikeuksien hinnasta, jonka yritykset siirsivät sähkön hintaan vaikka saivat nuo oikeudet ilmaiseksi.

Poliitikot sanovat, ettei pahimmissakaan skenaarioissa ennustettu päästöjen hintojen siirtyvän suoraan energian kuluttajahintaan. Haloo, kuka ei taas ole ollut hereillä kansiksen perustunnilla? Jopa Juho ennusti hinnan menevän suoraan kuluttajien maksettavaksi. Mitäköhän yritys pyrkii tekemään markkinoilla? Vihje: maksimoimaan voittonsa ainoana rajanaan laki ja se mitä kuluttajat suostuvat maksamaan. Se on se kapitalismin rautainen laki.

Monopoliasema vain helpotti tätä. Toisaalta vapaa kilpailu on sen luokan utopiaa nykyoloissa, etten viitsi siitä edes sen enempää sanoa. Vai kuinka usein muilla tehokkailla markkinoilla Ruotsin sähköyhtiö lopettaa toimitukset nostaen hinnan 30-kertaiseksi?

Rasti seinään: olen ymmärtääkseni ensimmäistä kertaa samaa mieltä kollegani professori Arto Lahden kanssa.