Ruttasin koko gradusemmani yhdeksi entryksi alle. Paradigmaa, feminismiä, atomipommeja ja kommunisteja. Alaviitteet jätin sentään pois. Repikää siitä :)

Thomas Kuhnin paradigmakäsitteen kritiikki: osa 2

1. JOHDANTO
2. PARADIGMAN MÄÄRITELMÄ
3. INTERNALISTINEN PARADIGMA
4. STAATTISESTI OBJEKTIIVINEN PARADIGMA
5. ELITISTINEN PARADIGMA
6. YHTEENVETO
Lähteet

1. JOHDANTO

Thomas Kuhnin lanseeraama paradigma on käsitteenä vakiinnuttanut asemansa tieteenfilosofiassa. Käsitteen sitoumuksia on samalla kritisoitu ja kritisoidaan edelleen voimakkaasti. Tämä esitys selvittää käsitteen historiaa ja sitä vastaan esitettyä uudempaa kritiikkiä.

Yleisenä väitteenä voidaan esittää, että aikalaisten kritiikki piti Kuhnin paradigmakäsitettä liian radikaalina. Myöhempi kritiikki on sen sijaan pitänyt sitä liian konservatiivisena. Muutos johtunee paradigman osittaisesta hyväksymisestä ja muuttumisesta osaksi tieteellistä yleissivistystä.

2. PARADIGMAN MÄÄRITELMÄ

Thomas Kuhn väitti pääteoksessaan Tieteellisten vallankumousten rakenne (1962) tieteellistä historiankirjoitusta tarkoitushakuiseksi. Historiallisen aineiston perusteella Kuhn uskoi osoittavansa tieteellisen kehityksen noudattaman yleisen mallin ensisijaisesti historiassa, mutta myös tieteessä ylipäänsä. (Kuhn, 1962, 15-17)

Kuhnin (1962, 23) mukaan paradigma tarkoittaa tieteenharjoituksen esimerkkejä, jotka kuvaavat tieteeseen hyväksyttyjä lakeja, teorioita, sovelluksia ja instrumentointeja. Nämä tieteenharjoituksen esimerkkitapaukset tuottavat malleja, jotka oppimalla tieteenharjoittajat määrittävät asemansa tieteen kentällä. Paradigma sisältää myös metafyysiset sitoumukset (Shapere, 1964).

Kuhnin (1962, 23) teoria lähtee oletuksesta, että tieteellinen kehitys voidaan jakaa laadullisesti keskenään erilaisiin normaalitieteeseen ja tieteelliseen vallankumoukseen. Yleensä tiede askartelee tunnettujen ongelmien ja paradigman antamien ratkaisujen parissa. Silloin tällöin normaalitiede tuottaa anomalioita, eli tuloksia joita paradigma ei selitä, ja tiede kriisiytyy (Kuhn, 1962, 48). Sen seurauksena tieteenalalla voi tapahtua tieteen kentän mullistava tieteellinen vallankumous. Tämä tarkoittaa vallitsevan paradigman muutosta (Kuhn, 1962, 48). Vallankumous on siis tapahtuma, joka luo uuden käsityksen koko tieteenalan tehtävästä ja tehtävään pääsemisen välineistä eli teorioista, metodeista ja tutkimusvälineistä.

Tässä työssä paradigmaa käytetään laajassa merkityksessä . Kuhnin paradigma-käsitteeseen kohdistunut aikalaisten kritiikki piti loogisesta positivismista tiukkaa irtiottoa tehnyttä tiedekäsitystä monellakin tapaa liian radikaalina. Uudempi kritiikki sen sijaan on pyrkinyt osoittamaan tavat, joilla tiedekäsitys on liian konservatiivinen. Tämä kritiikki voidaan jakaa käsityksiin, jotka pitävät Kuhnin paradigmaa liian internalistisena, staattisesti objektiivisena tai elitistisenä.

3. INTERNALISTINEN PARADIGMA

Feminismi omaksui 1960- ja 1970-luvuilla runsaasti vaikutteita Kuhnilta ja tämän seuraajilta hahmotellessaan sukupuolen merkitystä tieteessä. Kritiikin lähtökohtana on tietoisuus syvästä eriarvoisuudesta arkipäivässä ja tieteessä. Eriarvoisuus tieteessä voidaan hahmottaa esimerkiksi tarkastelemalla sen historiaa: jos sukupuolten tulisi olla samanarvoisia, niin miksi vain miehet puhuvat? (Longino, 2003, 261-262)

Kuhnin paradigma-käsitys tarjosi lähtökohdan arvostella tiedettä, sillä Kuhnin mukaan tieteen kehittymiseen ovat vaikuttaneet perinteisessä mielessä tieteen ulkopuoliset tekijät (Kuhn, 1977, 13-15). Kuhn ei kuitenkaan kuvannut kovin selkeästi kaikkia tapoja miten nuo ulkopuoliset tekijät tieteeseen vaikuttivat. Tuon vaikutuksen etsiminen tuli keskeiseksi: feminismi kiinnitti huomiota esimerkiksi psykologian ja biologian vinoutuneisiin selityk-siin (Harding, 1986, 30-34).

Toisaalta Kuhn asetti myös esteitä paradigmojen muuttamiselle oikeudenmukaisemmiksi: ensin kommunikaatio niiden välillä ei ollut mahdollista, koska eri paradigmojen piirissä olevat elivät eri maailmoissa ja kääntyminen paradigmasta toiseen tapahtui uskonnollisen kääntymyksen kaltaisena tapahtumana (Kuhn, 1962, 213-214). Myöhemmin (1977, 336-339) Kuhn myönsi paradigmojen välisen keskustelun mahdolliseksi (vaikkei ?puhdasta havaintokieltä? olekaan), mutta piti silti kiinni uskonnollisen kääntymyksen metaforasta. Molemmat näistä käsityksistä mahdollistavat linnoittautumisen vanhaan paradigmaan tavalla, jota tieteen edistykseen pyrkivä feministinen ohjelma ei voi hyväksyä.

Harding (1986, 35) näkee Kuhnin edeltäjänä projektissa, jonka tarkoituksena on vapautua orjuuden kahleista kehittäen tiedettä kohti parempaa. Kuhn epäilemättä kannattaakin syvästi tieteellistä edistystä (1962, 170). Toisaalta hän ihailee aidosti maailmankuvansa (paradigmansa) vankeja, kuten esimerkiksi Aristotelesta. Siten Kuhn tuskin hyväksyisi Har-dingin (1986, 204) hänen nimissään tekemää hyökkäystä aikaisempien, outoja takapajuisia uskomuksia sisältävien maailmankuvien kimppuun.

Kuhnilla tieteellisen kriisin, ja sitä kautta vallankumouksen, synnyttävät tieteen sisäisten havaintojen sopimattomuus vallalla olevaan paradigmaan. Hardingin lähtökohta on maailmassa oleva sosiaaliseen sukupuoleen liittyvä huutava epäkohta, josta lähtien pyrkimysksenä on korvata tieteen käytännöt tasa-arvoisemmilla. Tämä projekti vaatii, että tuleva tasa-arvoisempi tiede on jollain tapaa parempi kuin entinen. Kuhnin käsitys ei mahdollista tämänkaltaista vertailua.

4. STAATTISESTI OBJEKTIIVINEN PARADIGMA

Toinen feministisen kritiikin haara suhtautuu vielä kriittisemmin objektiivisuuteen. Se pitää tieteessä vallitsevaa käsitystä objektiivisuudesta lähtökohtaisesti miehiseen psykologiseen kehitykseen liittyvänä ilmiönä. Tällöin tarkoituksena on kehittää uusi refleksiivisempi tieteellinen ideologia (Keller, 1995, 31-33).

Keller kannatti tieteen mallin ottamista pikemminkin sosiaalitieteistä kuin fysiikasta (1985, 6-9). Niissä vallitsi hänen mukaansa useampia samanaikaisia hyväksyttyjä tiedon tuottamisen tapoja. Perinteisessä kuhnilaisessa ajattelutavassa tämä tarkoittaisi, ettei tiede vielä ole kypsä eli saavuttanut ensimmäistä paradigmaansa.

Keller ammensi käsitteensä psykoanalyysin alueelta. Hänen mukaansa miesten varhaislapsuuden kehityksen aikana objektiivisuuden tärkeimmäksi piirteeksi muodostuu irrottautu-minen, ?detachment?. Naisen kehityksessä objektiivisuudessa tärkeämmäksi muodostuu asioiden riippuvuus toisistaan, dynaaminen objektiivisuus. Tiede, joka on pelkästään miehinen ylikorostaa täten Kellerin mukaan objektiivisuutta irrottautumisena ja etääntymisenä tarkasteltavasta kohteesta. (Keller, 1978, 409-433)

Kuhn (1962, 194-197) esitti, että paradigman valintaa ohjaavat tieteenharjoittajien arvot. Kuhn ei tässä yhteydessä puhunut objektiivisuudesta, johtuen siitä, ettei algoritmia objektiivisen paradigmavalinnan tueksi ollut paradigmojen yhteismitattomuudesta johtuen. Kuhn ei myöskään puhunut mitään tiedeyhteisön arvojen muutoksesta tai tarpeesta muuttaa niitä.

Kommentaattoreista Longino (2003, 279) ehdottaa laajennusta Kuhnin paradigmaan: para-digmaa arvioidessa tulisi arvioida myös pragmaattisia arvoja. Arvojen ollessa feministisiä voisi Kuhnin paradigma olla käyttökelpoinen. Joka tapauksessa se oli ainakin aikanaan hyödyllinen hyökättäessä loogisen positivismin hiipuvaa semanttista reduktionismia vastaan.

5. ELITISTINEN PARADIGMA

Kaikkein kovimmat iskut Kuhnin paradigma-käsitteelle on antanut Steven Fuller kirjassaan Thomas Kuhn: A Philosophical History for Our Times (2000). Siinä hän lähestyi laajalla kulttuurihistoriallisella aineistolla Thomas Kuhnin omia tutkimuksia ja hänen paradigma-käsitettään pohjustaneita tieteenfilosofia keskusteluita. Fullerin näkemykset lienevät aiheuttaneet kiistaa enemmän sävynsä kuin väitteidensä takia. Ainakin lähtökohtaisesti vaikuttaisi siltä, että Kuhnin esittelemää tieteen tutkimisen tapaa pitäisi voida legitiimisti käyttää myös häneen itseensä. Fuller menee tosin tässä hiukan pidemmälle esitellen Kuhnin oppi-isänkin tiedepolitiikkaa.

Fuller esittää tieteenfilosofiassa toistetun käsityksen, että Kuhnin omat tieteenhistoriat si-sältäisivät suuria virheitä, koska vuosisatansa tunnetuin tieteenhistorioitsija ei itse viihtynyt arkistoissa. Toisaalta hänen paradigmakäsitettään käytettiin yleisesti kritiikittä sosiaalitieteissä oikeuttamaan niiden asemaa samanarvoisena fysiikan kanssa. Kuhnin työstä on myös seurannut yhä laajemmalla hajonnut ja erikoistunut tieteenalojen joukko. (Fuller, 2001, 379)

Kuhnin akateemiseen uraan vaikutti voimakkaasti tämän ohjaaja professori James Bryan Conant, joka voidaan muistaa myös yhdysvaltain atomipommihankkeen johtajana, Big Science -ajattelun edistäjänä, National Science Foundationin johtajana sekä militantin antikommunistisen Present Danger -komitean jäsenenä. Conant pelkäsi suuren yleisön menettävän uskonsa tieteeseen, jos se saisi tietää sen kehityksestä vain pommien kautta. Sen takia tarkoitus oli eristää erilaiset tieteet. Kuhn teki juuri tämän paradigmakäsitteellään (Fuller, 2000, 379).

Edelleen yliopistojen muuttuessa yläluokan oikeudesta laajemmille joukoille suunnatuiksi Conant pelkäsi voimakkaasti, että demokraattinen kontrolli haittaisi niiden kilpailukykyä verrattuna suljetumpiin neuvostoliittolaisyliopistoihin. Fuller väittää Conantin pitäneen lieviä irrationalismin muotoja ("mild forms of irrationality") välttämättömänä pahana, jotta liian vapaisiin tutkimuksiin johtava kaaos ei voisi toteutua. Erityisen ongelmallisena yhteiskuntajärjestykselle Conant piti toistuvia vallitsevan sosiaalisen järjestyksen kyseenalaistavia tutkimuksia (Fuller, 2000, 379).

Fullerin (2001, 390-400) mukaan Kuhn paradigma on elitistinen, ja kantaa voimakasta jakoa tietoon, joka sopii kaikille ja tietoon, joka sopii harvoille. Tämä paradigmaan sisäänra-kennettu tiedon määritelmä tuhosi Fullerin mukaan demokraattisen tiedepolitiikan nähtävissä olevaan tulevaisuuteen asti. Jopa Kuhnista kokoomateoksen laatinut Nickles (2003, 7-9) hyväksyy syytöksen siitä, että Kuhn teki tieteestä keskiajan kiltojen kaltaisen instituu-tion.

Fullerin lukutapa herättää kysymyksiä erityisesti siksi, että Tieteellisten vallankumousten rakenteen sävy on pikemminkin tiedettä vapauttava kuin kahlitseva. Tieteen aristokraattiset ja kiltamaiset piirteet eivät myöskään tule esitetyiksi ensimmäistä kertaa Kuhnilla, joskin portinvartijoiden rooli korostuu edistyksen palautuessa tiedeyhteisön arvoihin.

Kirjan vaikutuksista tekee poikkeuksellisen ehkä niiden suuruus: paradigma-käsite on yleistymällä vaikuttanut maallikoiden tiedekäsitykseen ja tieteen itseymmärrykseen enemmän kuin mitä sen kirjoittaja on tarkoittanut. Samalla ovat uudentuneet paradigman elitistiset ja tiedekäsityksen demokratianvastaiset piirteet.

6 YHTEENVETO

Paradigman sitoumuksia koskeva keskustelu jatkuu edelleen. Paradigman käytön yleistyessä myös sen sisältämä käsitys tieteestä on voimissaan. Aikalaisten radikaaleina pitämät väitteet ovat haalistuneet konservatiivisiksi.

Hyväksymällä tieteen ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksen tieteeseen Kuhnin paradigma-käsite toimi lähtökohtana tasa-arvoisempaan tieteeseen pyrkivässä feministisessä projektissa. Paradigmojen välisen vertailun mahdottomuus teki kuitenkin paradigma-käsityksestä soveltumattoman projektiin. Kuhn ei juuri puhunut tarpeesta muuttaa tiedettä tai sitä ohjaavia arvoja. Kuhn tuli jopa eristäneeksi tieteenaloja toisistaan ja, oppi-isänsä väitetyllä myötävaikutuksella, demokraattiselta kontrollilta. Hänen tarkoituksensa lienee pikemmin-kin ollut vahvistaa tieteiden asemaa ?puhtaan havaintokielen? osoittauduttua unelmaksi.

Kuhnin alkuperäinen tarkoitus oli kritisoida oppikirjatieteen kumulatiivista tieteenkuvaa vastaan. Siinä hän onnistuikin. Samalla hän tuli luoneeksi paradigman paradigmojen avulla etenevästä tieteestä, jonka tarkoista sitoumuksista sekä yhteydestä tieteeseen ja -tiedepolitiikkaan käydään edelleen keskustelua.

Lähteet

Fuller, Steve. (2000). Thomas Kuhn: A Philosophical History for Our Times. University of Chicago Press. Chicago.

Harding, Sandra. (1986). The Science Question in Feminism. Open university Press. Mil-ton Keynes.

Keller, Evelyn Fox. (1978). Gender and Science. Psychoanalysis and Contemporary Though 1 (3).

Keller, Evelyn Fox. (1985). Reflections on Gender and Science. Yale University Press. Lontoo.

Keller, Evelyn Fox. (1995). Feminism and Science. Teoksessa Keller, Evelyn Fox ja Helen Longino (1995): Feminism and Science. Oxford University Press. Oxford.

Kuhn, Thomas (1992): Tieteellisten vallankumousten rakenne. Suomentaja K. Pietikäinen. WSOY. Juva. (Alkuperäinen teos The Structure of Scientific Revolutions julkaistu 1962, käännös perustuu toiseen painokseen 1969.)

Kuhn, Thomas. (1957). The Copernican Revolution. Harvard University Press. Cambridge (MA).

Kuhn, Thomas (1974): ?Second Thoughts on Paradigms?. Teoksessa Kuhn, Thomas (1977): The Essential Tension. Selected Studies in Scientific Tradition and Change. The University of Chicago Press. Lontoo.

Kuhn, Thomas (1977): The Essential Tension. Selected Studies in Scientific Tradition and Change. The University of Chicago Press. Lontoo.

Longino, Helen. (2003). ?Does The Structure of Scientific Revolutions Permit a Feminist Revolution in Science??. Teoksessa Nickles, Thomas Thomas Kuhn Cambridge Univer-sity Press. Cambridge.

Shapere, Dudley (1964): ? The Structure of Scientific Revolutions?. The Philosophical Re-view 73, 383-394.