Makasiineista pitäisi varmaan jotain kirjoitella, mutta toisaalta luotan siihen, että lukijani osaavat suodattaa valtamedian valheet. Laitetaan varmuudeksi etten tietenkään hyväksy väkivaltaa ja prekariaatin asioiden edistämisen keinoista nyt voidaan aina keskustella, mutta tilapäisyyden ongelmasta olen samaa mieltä.

Minusta oli kuvaavaa se, että suuremmaksi ongelmaksi koettiin purettavien talojen lähellä oleva tulipalo, kuin tuhansien ja taas tuhansien naamioituneiden mielenosoittajien kokoontuminen Esplanadille seuraamaan kuinka jotkut merimiehet nostureineen pesivät kostean misun ja laittoivat sille lakin päähän. Ihme ettei koko porukkaa tai ainakin KY:n ylioppilaskunnan edustajia pidätetty moisen mellakan johtamisesta.

Mutta jottei nyt ihan epäpoliittiseksi menisi vapun jälkeenkään, niin on pakko raportoida eräs poliittinen keskustelu. Se liittyi erään ylioppilaskuntani kymmenen vuotta sitten nimeämään Mannerheim saliin (tai Lahtari-saliin, kuten sitä piireissä nimitetään). Kysyttiin, että miksi eräs edustamani punavihreä opiskelijaaporukka niin näkee punaista aina kun siitä puhutaan. "Te haluisitte niinku vaihtaa sen nimen johonkin Che Guevara -saliin, kun sekin niinku ampui toisinajattelijoita." Mannerheimhan on paitsi sotasankari, niin myös pelastanut Suomen valtion ei vain yksi, kaksi vaan peräti kolme kertaa. Hänen kaltaisensa pojan kansan urhokkaan nimi sopiikin aivan loistavasti edistyneen ylioppilaskuntamme yhteen merkittävämpään saliin.

Vastasin, että koen kyllä nimen hiukan kiusalliseksi. Myönnän miehen ansiot Suurten suomalaisten kisassa (jonka top kympissä olivat kovaa valuuttaa paitsi sotarikokset, niin myös aseellisten oikeistovallankaappausten hautominen ja toteutus).

Jos nyt pitäisi jotain kritiikkiä esittää, niin voisi vaikkaa aloittaa miehen historiasta Venäjän armeijassa sekä itsenäistymisen jälkeen suojeluskuntien palveluksessa. Siitä voisi jatkaa sitten tarkastelua Mannerheimin roolista sisällissodan toistaiseksi selvittämättömissä rikoksissa ja sodanjälkeisten vankileirien toteutuksessa. Samantien voisi tutkia Saksan-sympatiat toisen maailmansodan aikana ja mieluusti selvittää sotasyyllisyyden lisäksi mitä ylipäällikkö tarkalleen ottaen tiesi, tai olisi pitänyt tietää, Pietarin naisista ja lapsista, miehitettyjen alueiden puhdistuksista, sotavankien sekä kotimaisten aseistakieltäytyjien kohtalosta. Sotarikosten jälkeen voisi vielä varmistaa, ettei miestä voisi edes epäillä rikoksista ihmisyyttä vastaan. Ainiin, ei niitä silloin oltu vielä keksitty. Ja sehän oli sotaa, ei siellä ihmishenki ollut kuulkaas poijaat minkään arvoinen.

Että, niinku, voisitte lakata noi epärealistiset nimenvaihtopuheet. Ei kaikesta viitsi aina tehdä poliittista ja pikkuasioista nipottaa. Kyllä näin merkittävä mies ansaitsee varauksettoman ja pyhän kunnioituksemme. Voisimme vaikka ottaa lakin pois aina astuessamme hänen pyhään temppeliinsä ja lauleskella bonuksena saksalaisen Maamme-nimisen keskinkertaisen juomalaulun.

Päivän ihku-suomennos: suloinen (lovely) selitys. Ei ole enää tieteenfilosofiakaan isojen, rumien rekka-äijien laji, kun rupeaa tuollaisiakin termejä ilmestymään.