Varoitus: entry sisältää politiikkaa.

TRAGEDIAN SYNTY - SUOMALAINEN DEMOKRATIA 100 VUOTTA

Eduskunta juhli kuluneella viikolla suomalaisen äänioikeuden satavuotisjuhlaa. Vaikka en yleensä kiihota herravihaan, niin näihin eduskunnan juhlallisuuksiin polttama kuusi miljoonaa euroa on täysin suhteeton raha demokratian nykytilaan verrattuna.

Katsoin viikolla tullutta ohjelmaa, jossa joukkoliikesosiologisetä Valtsikasta kertoi demokratiasta. Huolenaiheet olivat tutut: politiikka ei kiinnosta, koska ihmiset kokevat, etteivät voi vaikuttaa heitä koskeviin asioihin. Tämä taas johtuu siitä, että poliitikot pitävät puheita, joilla vain selittelevät mikseivät voi vaikuttaa mihinkään: kun globalisoitunut talous on tehnyt politiikan tarpeettomaksi.

Oikeisiin kiistakysymyksiin tarttuvat edustajat ovat joko ääntenkalastelijoita tai typerän naiveja. Tämä hyökkäys jatkuu sitten mediassa, mistä kaikkein törkeimmät esimerkikit voi kaivaa keltaisesta lehdistöstä. Vähemmän törkeät, mutta sitä tehokkaammat, löytyvät sitten hesarista. Ja jos muuten tulisikin järkevää tekstiä, niin viimeistään eduskunnan puhemies kertoo miten asat demokratiassa hoidetaan. Puhemis, jonka kannattaisi oppia, että Kekkosen aikoihin ei enää ole paluuta.

Valopilkkuna suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa ovat kansalaisjärjestöt. Sääli vain, että niiden vaikutusvalta päätöksenteossa on jatkuvasti kaventunut kansainvälisten yritysten ottaessa niiden paikan. Nurkkakuntaisuus ja väärät strategiat ovat tosin varmasti syöneet myös monen järjestön arvovaltaa. Yritykset ovat onnistuneet saamaan ylivallan tässä paitsi parempien resurssien, niin myös parempien strategioiden avulla. Liittoutuminen, asia kerrallaan eteneminen, omat tukimuslaitokset, verkostoituminen ja tieteen tuottaman totuuden (ja oman asiantuntijoiden kaksoiskielen) avulla vastustajan argumenttien kumoamisen ovat olleet tehokkaita, vaikkakaan eivät joka kerta intentionaalisia strategioita.

Kaikkein kuvaavimman esimerkin eliitin päätöksenteon ja todellisuuden suhteesta antoi Suomen tuleva pääministeri Eero Heinäluoma tämän viikon keskiviikon Talouselämässä:

"
Heinäluoma jatkaisi veronkevennyksiä

Suomen taloudella menee valtiovarainministeri Eero Heinäluoman (sd.) mukaan nyt niin hyvin, että ?joutuu pakostakin kysymään, onko jotain mitä emme tiedä?.
"- Taloussanomat 31.5.

Ilmeisesti on. 600000 tilastollista köyhää tai 60000 köyhyydessä elävää lasta. Yli neljäsosan nuorisotyöttömyys ja työllistenkin pätkäuraisuus. Opintoraha, joka on pienentynyt nyt 14 vuotta. Jatkuvasti hurjenevat mielenterveystilastot. Kyvyttömyys ratkaista energia- ja ilmasto-ongelmia kestävällä tavalla. Jatkuvasti passivoituva kansa.

Kyllä, herra tuleva pääministeri. Meillä menee tosi hyvin. Onkin todella aihetta harjoittaa veronkevennyspolitiikkaa, joka höydyttää eniten niitä, joilla on jo nyt liikaa.

Tämä on Suomen demokratia. Parasta maailmassa. Kyyninen sanoisi tähän, että jos äänestämällä voisi vaikuttaa, sekin olisi jo kielletty. Minä en ole niin kyyninen. Politiikka on edelleen mahdollista. Sen täytyy olla.

Tämän päivän hesarissa suuressa arvossa pitämäni Castells ja Himanen keskustelivat lempiaiheestani, tulevaisuudesta. Himasen dystopia on elinvoimansa menettänyt Eurooppa. Eurooppa, joka toteuttaa oman tragediansa Nietzschen ja Spenglerin perinteiden mukaisesti. Maanosa, johon amerikkalaiset ja aasialaiset turistit tulevat uteliaina vierailemaan ja kuvaamaan kerran elinvoimaisen kulttuurin pystyynkuolleita jäänteitä.

Se tragedia kulkee jotenkin näin: tehdään huonompaa politiikkaa kuin muualla, ei osata lukea ajan merkkejä. Syytetään ongelmista ulkopuolisia voimia ja kieltäydytään näkemästä todellisuutta sen pistäessä silmään.

Kansalaiset menettävät uskonsa politiikkaan ja sitä hallitseviin tiedotusvälineisiin ja tieteeseen sekä niitä kontrolloiviin yrityksiin. Avoimen kapinan tukahduttamiseksi pystytetään linnakkeita ja lisätään kontrollia, kunnes kolkutellaan totalitarismin portteja - eli demokratian, kansalaisyhteiskunnan, keskustelun ja politiikan mahdollisuudet on käytetty loppuun. Lopulta ajattelu, luovuus ja hengittäminen tulevat mahdottomaksi ja kehitys alkaa tapahtua toisaalla. Lopullista romahdusta tuskin edes tulee, vain muutamia pihahduksia ja pitkä hiljaisuus.

Miten tämä vältetään? Yhdessä, varmastikin. Ei kontrolloimalla vaan keskustelulla. Ei huijaamisella vaan vaihtoehdottomuudesta luopumisella. Kritiikillä ja omalla ajattelulla.

Huomenna Eurooppalaisen kulttuurin epäterve kiinnostus ruumiisiin. Euroopan perustuslaki ja Lordi.