Maanantaina oli taas se päivä, kun armeijan rekat oli ajettu toreille ja joka kadunkulmassa seisoi sotilas. Ei, kyseessä ei ollut vallankumous, vaan vuosittainen veteraanikeräys. Kyllä se lämmitti mieltä katsoa varuskunnistaan ihmisten ilmoille revittyjä sotilaita tekemään oikein kunnon armeijan peeärrää.

Toisaalta, jos tarkoitus oli kerätä auttaakseen veteraaneja, niin en oikein ymmärrä tempun kustannusrakennetta: tuhansien sotilaiden koulutus lakataan päiväksi, kamat sijoitetaan ympäri kaupunkeja, kaverit syötetään, päivärahat maksetaan ja niin edelleen. Keräyskustannukset ovat melkoiset, jopa Pandamiehiin verrattuna.

Taloustieteilijänä en ymmärrä miksei olisi paljon tuottoisampaa pitää kaverit koulutuksessa poissa ihmisten ilmoilta ja antaa säästyvät rahat suoraan veteraaniyhdistyksille?

Eilen muuten satasessa 79% kertoi kannattavansa asevelvollisuuden lakkauttamista. Ei siitä sen enempää, mutta auttaa kyllä ymmärtämään paremmin armeijan imagopulmia.

Ja kyllä mustakin sotaveteraaneja pitää muistaa. Mutta joku tolkku sentään.