KYMMENEN VUOTTA HARMAASUSISSA

Kyllä, kymmenen vuotta sitten olin liepeillä Ropeconissa Paasitornin yläkerroksessa, kun sudet kääntyivät historiaan. Löysin siivotessani päätoimittamani Airueen 2/2002 (mulla meni siis puheenjohtajasta päätoimittajaksi päin tämä "urakehitys"!), jossa on pitkä kirjoitukseni Kuusi vuotta Harmaasusissa (en löytänyt digitaalisesta muodosta enää). Summasin siinä seuraavasti:

"
ENTÄS SITTEN?

Jos pitäisi saattaa edelläsanottua johonkin järkevään muotoon, niin mahdollisuuksia on monia. Susissa aina keskeinen larppaamisen ja historianelävöittämisen jännite on ollut esillä jo vuosikausia. Kysehän ei lopultakaan ole kovin erillisistä asioista - historiallinen larppaaminen ja historianelävöittäminen ovat sama asia. Larpaamista on toki ainakin muunkinlaista. Olen ollut kuulevinani, että historianelävöittäminenkin sisältäisi jotain muutakin sisältöä. Oli se mitä tahansa, niin ainakin se on alunperin meidän tekemäämme ja ainakin josain mielessä siitä tulisi olla ylpeä.

Toinen tapa jäsentää susien historiaa on tarkkailla sen aktiiveja. Heitä on ollut paljon, koska sudet on perinteisesti tehnyt enemmän kuin puhunut. Ehkä näin tulisi olla jatkossakin. Liiallisen toiminnan määrää on valitettu vuodesta 1996, "kun ei vaan millään ehdi käydä kaikissa tapahtumissa". Uusia aktiiveja on aina vanhojen väsähtäessä löytynyt kantamaan susiperinnettä eteenpäin. Epäilyjä moisen olemassaolon kiistämisestä en usko [Tässä lauseessa on jotain mätää -2006 toim. huom.]. Oli tuon perinteen sisältö mikä tahansa.

Ehkäpä säästän itseäni, enkä ryhdy profetaaliseksi näin loppua kohti. En tosin myöskään voi väittää katsovani pelkästään positiivisena susien kehitystä. Mitään rysähdystä ei ole näköpiirissä - uudet innokkaat aktiivit ja jäsenet ovat jatkamassa toimintaa haluamaansa suuntaan. Ehkäpä vanhoistakin on välillä hyötyä, kunhan muistavat hiukan miettiä, mitä keinutuoleistaan huutelevat.

"
- JL, 2002.

No, kyllä kai minä vähitellen olen vetäytynyt sivuun ihan rivijäseneksi muiden yhdistysten ja opintojen viedessä enemmän aikaa. Ja huutelemattakin olen malttanut olla suht hyvin. Neljä vuotta on kohta vierähtänyt tuon kirjoittamisesta. Hiukan eri asiat tuntuvat nyt tärkeiltä: histel vs. larp -meininki on laantunut ihmisten kyseenalaistaessa jaon. Jos sitä nyt koskaan niin tiukkana olikaan. Sateenvarjomeininki erilaisten ihmisten ja intressien suhteen tuntuu nyt merkittävimmiltä, samoin kuin yhdessä ponnistelu yhteisten projektien eteen.

Olen ollut hallituksesta ulkona pari vuotta, joten näkökulma on eri kuin kaapin päältä katsoessa. Joskin sentään Savujen lahtea järjestäessä viime vuonna taas muisti elävästi miksi yhdistystoiminta onkin palkitsevaa. Larppien kirjoittamisesta olen nauttinut aina (vaikken aina juuri sillä hetkellä kun on dl, mutta niinhän se on aina).

Olen pyöritellyt ensi kesän suurpeliä, mutta toisaalta emmin aika pahasti sitä - jotenkin tuntuu siltä, että mun aikani tämän suhteen meni jo. Lisäksi ilmeisesti joistain muistakin viritelmistä on ollut puhetta luovan vapaa-aikani tehokäytön suhteen. On susissa sitä paitsi mua artistisempia kirjoittajia ja organisoituneempia pelinjärjestäjiä. Ja kai mä lähden kirjoittamaan, jos otetaan.

Rivijäsenen näkökulmasta susilla tuntuu menevän ihan mukavasti. Toimintaa on ja mielenkiintoisia larppeja yhdistyksen laitamilla on ainakin tekeillä. Marpit ymmärtääkseni pyörivät. Airuitakin tulee. Vanhat välillä kitisevät, mutta niinhän ne tekevät aina. Nettiprojektit ovat suunnilleen samalla tasolla kuin kymmenen vuotta sitten, mutta sellaistahan yhdistystoiminta on. Positiivista on myös se, että Suomen yleistä larp-skeneä vaivaava anemia ei ole ainakaan vielä tarttunut susiin.

Parasta susissa, kuten joissain muissakin yhdistyksissä, ovat aina olleet luovat ja ahkerat ihmiset. Olette ihqui. Lovee.

Uudenmaan Vasemmistoliitto oli asettanut jotain seksikkäitä ehdokkaita ensi kevään eduskuntavaaleihin. Kuten mut. Vaikken puolueeseen kuulukaan. Kai se on niin, että jotta voisi aina haukkua muita, niin pitää joskus laittaa itseäänkin vähän likoon.

Onneksi Markus vähän lupaili päätekijävastuuta ja rikostoveruutta tulevaan indiekampanjaan. Virittäkää vastaanottimenne, vika ei ole televisiossanne.

Politiikka saattaa siirtyä ainakin osittain pois näiltä sivuilta, jotta vältämme ns. kiusallinen vaaliblogi-ilmiön. Lisätietoja kunhan niitä on.

Mukava juhannus Joutsenossa hyvässä seurassa. Kokko poltettiin ja naapurit lauloivat. Maailmakin parani ja postmodernista pitää vielä varmaan kirjoittaa tännekin.

Käymässä Helsingissä poimimassa parin päivän aikana ja viikonlopuksi takaisin itärajalle.

Uh, terveisiä Puotilasta. Welho toimitti ainakin toistaiseksi kiitettävästi. Saa nähdä tuleeko bonuksia...

Huomenna alkaa kesäloma. Lalaa.

Takaisin siis jo Helsingissä ja perjantaina olikin jo Hannan valmistujaisjuhlat. Jee!

Käytiin sitten vielä Yläneellä viikonloppuna ja nyt on tiedossa muuttosäätöä ennen kesälomaa ja pakoa Joutsenoon (ihanaa!).

Jos on jokin asia, jonka haluat hoitaa kanssani, niin se on tehtävä tällä viikolla, sillä olen suunnitellut olevani poissa maililta ainakin heinäkkuun alkupuolen ja loppupuolella vähän valikoivammin.

Enää ei ole kovin kiire. Mistä siis tuo kumma kiireen tuntu?

Terveisiä Oulun Nallikalliolta. Hiukan lomafiiliksissä edelleen, vaikka ihan tiukkaa työtähän tämä on. Katselen kuitenkin merinäköalaa hiekkarannalla partsilta parinkymmenen metrin päästä. Aurinko laskee, varmaan vielä tunnin verran. Ainoana miinuksena pieni flunssa, joka ajaa ennenaikaisesti sänkyyn.

Onnea Minnalle ja Mikolle, kun en täällä ole ennen tainnut toivottaa!

Huomenna tiukkaa säätöä taas.

Ohi on. Väsynyttä ja onnellista. Monet pelaajat tykkäsivät, sain hahmoa pelattua ja käytännön järjestelyt sujuivat ok.

Mitään massiivista ei tuhoutunut (paitsi Mussun auto ehkä) eikä kukaan pelaajista kadonnut tai haavoittunut. Kaikenkaikkiaan varsin onnistunut olo. Tavallinen määrä seläntakaista kitinää yhdestä ja toisesta hommasta, joka taas muka oli tehty niin ja niin väärin, mutta toisaalta se tarina ei varmaan harrastuspohjalta koskaan tule muuttumaankaan.

Kyseessä oli ensimmäinen järjestämäni kaupunkipeli, vaikka muuten näissä larpeissa taidetaan olla jo kolmannella kymmenellä. Tästä tuskin tulee mieligenreni, vaikka suhteellisen helposti noin muuten tuo kaupunkipelaaminen tuntui luonnistuvan.

Aikamoinen opetus. Tarinaa ei voi hallita juurikaan, elävä ympäristö tekee pelisuunnittelusta tosi vaikeaa ja pelikulttuurien erot korostuvat. Simuloitavien asioiden määrä kasvaa eksponentiaalisesti ikävän suureksi ja siksi taidan kyllä kannattaa sittenkin larppaamisen eristämistä muusta maailmasta. Ropena sitten kaikki, mitä ei voi tehdä suljetussa tilassa.

Rikos kannattaa tulee kovaa vauhtia - tiedossa matalalentoa. Eli jos näette minut kuluvan viikon perjantai-illan ja lauantai-iltaisten häiden välissä, niin älkää tunnistako. En ole Juho vaan hämärän Helsingin alamaailman alteregoni, herra Harry Silmu tai sitä ennen Pekka Myyrä. No, saa nyt ehkä moikata just ja just, jos haluaa.

Nämä osaavat tehdä hyviä henkilöstöpäätöksiä. Päivän kysymys: kuka nyt tiedottaisi tiedottajaa?

Professori, Ahlstromin hallituksen puheenjohtaja kertoi päästökaupasta: "Koska ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että ihmisellä on jotain tekemistä kasvihuoneilmiön kanssa, varmuuden vuoksi tehdään jotain. Tästä ajatuksesta on luotu mekanismi, joka pyörittää taloutta aivan merkilliseen, sairaaseen suuntaan." -Hesari

Tähän ei olekaan sitten paljon lisättävää. Ihmisen on oikein tuhota elinympäristönsä, kunhan vain talous pysyy "terveellä" pohjalla. Mitään todellista näyttöähän kasvihuoneilmiöstä ei ole.

En mä sano, ettei päästökaupassa olisi ongelmia (mä olisin hoitanut saman homman sakoilla), mutta ylläoleva on silti jo melko paksua.

Varoitus: entry sisältää politiikkaa.

TRAGEDIAN SYNTY - SUOMALAINEN DEMOKRATIA 100 VUOTTA

Eduskunta juhli kuluneella viikolla suomalaisen äänioikeuden satavuotisjuhlaa. Vaikka en yleensä kiihota herravihaan, niin näihin eduskunnan juhlallisuuksiin polttama kuusi miljoonaa euroa on täysin suhteeton raha demokratian nykytilaan verrattuna.

Katsoin viikolla tullutta ohjelmaa, jossa joukkoliikesosiologisetä Valtsikasta kertoi demokratiasta. Huolenaiheet olivat tutut: politiikka ei kiinnosta, koska ihmiset kokevat, etteivät voi vaikuttaa heitä koskeviin asioihin. Tämä taas johtuu siitä, että poliitikot pitävät puheita, joilla vain selittelevät mikseivät voi vaikuttaa mihinkään: kun globalisoitunut talous on tehnyt politiikan tarpeettomaksi.

Oikeisiin kiistakysymyksiin tarttuvat edustajat ovat joko ääntenkalastelijoita tai typerän naiveja. Tämä hyökkäys jatkuu sitten mediassa, mistä kaikkein törkeimmät esimerkikit voi kaivaa keltaisesta lehdistöstä. Vähemmän törkeät, mutta sitä tehokkaammat, löytyvät sitten hesarista. Ja jos muuten tulisikin järkevää tekstiä, niin viimeistään eduskunnan puhemies kertoo miten asat demokratiassa hoidetaan. Puhemis, jonka kannattaisi oppia, että Kekkosen aikoihin ei enää ole paluuta.

Valopilkkuna suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa ovat kansalaisjärjestöt. Sääli vain, että niiden vaikutusvalta päätöksenteossa on jatkuvasti kaventunut kansainvälisten yritysten ottaessa niiden paikan. Nurkkakuntaisuus ja väärät strategiat ovat tosin varmasti syöneet myös monen järjestön arvovaltaa. Yritykset ovat onnistuneet saamaan ylivallan tässä paitsi parempien resurssien, niin myös parempien strategioiden avulla. Liittoutuminen, asia kerrallaan eteneminen, omat tukimuslaitokset, verkostoituminen ja tieteen tuottaman totuuden (ja oman asiantuntijoiden kaksoiskielen) avulla vastustajan argumenttien kumoamisen ovat olleet tehokkaita, vaikkakaan eivät joka kerta intentionaalisia strategioita.

Kaikkein kuvaavimman esimerkin eliitin päätöksenteon ja todellisuuden suhteesta antoi Suomen tuleva pääministeri Eero Heinäluoma tämän viikon keskiviikon Talouselämässä:

"
Heinäluoma jatkaisi veronkevennyksiä

Suomen taloudella menee valtiovarainministeri Eero Heinäluoman (sd.) mukaan nyt niin hyvin, että ?joutuu pakostakin kysymään, onko jotain mitä emme tiedä?.
"- Taloussanomat 31.5.

Ilmeisesti on. 600000 tilastollista köyhää tai 60000 köyhyydessä elävää lasta. Yli neljäsosan nuorisotyöttömyys ja työllistenkin pätkäuraisuus. Opintoraha, joka on pienentynyt nyt 14 vuotta. Jatkuvasti hurjenevat mielenterveystilastot. Kyvyttömyys ratkaista energia- ja ilmasto-ongelmia kestävällä tavalla. Jatkuvasti passivoituva kansa.

Kyllä, herra tuleva pääministeri. Meillä menee tosi hyvin. Onkin todella aihetta harjoittaa veronkevennyspolitiikkaa, joka höydyttää eniten niitä, joilla on jo nyt liikaa.

Tämä on Suomen demokratia. Parasta maailmassa. Kyyninen sanoisi tähän, että jos äänestämällä voisi vaikuttaa, sekin olisi jo kielletty. Minä en ole niin kyyninen. Politiikka on edelleen mahdollista. Sen täytyy olla.

Tämän päivän hesarissa suuressa arvossa pitämäni Castells ja Himanen keskustelivat lempiaiheestani, tulevaisuudesta. Himasen dystopia on elinvoimansa menettänyt Eurooppa. Eurooppa, joka toteuttaa oman tragediansa Nietzschen ja Spenglerin perinteiden mukaisesti. Maanosa, johon amerikkalaiset ja aasialaiset turistit tulevat uteliaina vierailemaan ja kuvaamaan kerran elinvoimaisen kulttuurin pystyynkuolleita jäänteitä.

Se tragedia kulkee jotenkin näin: tehdään huonompaa politiikkaa kuin muualla, ei osata lukea ajan merkkejä. Syytetään ongelmista ulkopuolisia voimia ja kieltäydytään näkemästä todellisuutta sen pistäessä silmään.

Kansalaiset menettävät uskonsa politiikkaan ja sitä hallitseviin tiedotusvälineisiin ja tieteeseen sekä niitä kontrolloiviin yrityksiin. Avoimen kapinan tukahduttamiseksi pystytetään linnakkeita ja lisätään kontrollia, kunnes kolkutellaan totalitarismin portteja - eli demokratian, kansalaisyhteiskunnan, keskustelun ja politiikan mahdollisuudet on käytetty loppuun. Lopulta ajattelu, luovuus ja hengittäminen tulevat mahdottomaksi ja kehitys alkaa tapahtua toisaalla. Lopullista romahdusta tuskin edes tulee, vain muutamia pihahduksia ja pitkä hiljaisuus.

Miten tämä vältetään? Yhdessä, varmastikin. Ei kontrolloimalla vaan keskustelulla. Ei huijaamisella vaan vaihtoehdottomuudesta luopumisella. Kritiikillä ja omalla ajattelulla.

Huomenna Eurooppalaisen kulttuurin epäterve kiinnostus ruumiisiin. Euroopan perustuslaki ja Lordi.

Saatiin Mikkokin poltettua eilen - voi sekin mennä sitten naimisiin. Mukavat polttarit, eikä sankarikaan saanut itkuraivareita eikä kukaan (koira) edes vetänyt ketään turpaan. Hyvät polttarit siis. Petankkia kaatosateessa espalla, upseerisauna ja Katajanokan baarikierros.

Poliisin erikoisvalvonta koulujen päättymisen takia oli niin tehokasta, että kolmituntisen pelailun aikana havaittiin vain yksi poliisiauto. Saunalaskukin saatiin soviteltua henkilökunnan kanssa ilman kaikkia osapuolia jälkikäteen harmittavia kännipuheluita omistavalle taholle. Poseidonista sai makkaroita ja Kaksi kanaa oli kiinni.

Vähän väsytti, koska jo perjantaina tuli esiteltyä suomalaista kulttuuria konferenssivieraille. Onneksi ennusteet myös huomiselle alkoholinkulutukselle ovat kohtuulliset. Tiistaina vuosikokous, keskiviikkona pelaajatapaaminen, torstaina gm-hätäkokous, perjantaina peli, lauantaina peli jatkuu ja häät, sunnuntaina ropea ja maanantaina aamupäivästä Ouluun loppuviikoksi. Hmmm.