Törmäsin taas Nietzscheen. Äijään ei voi olla suhtautumatta samanaikaisesti ihailevasti ja halveksuvasti. Miten voi olla samaan aikaan niin oikeassa ja niin väärässä?

Yksinkertaisimmillaan oppi (jos sellaisesta nyt voi edes tässä yhteydessä puhua) on helppo: Jumala on kuollut. Myytti on paljastettu historialliseksi, eikä siihen enää uskota "oikeasti". Mitä se tarkoittaa?

Tässäkin nietulla on astevaihtelua: joka tapauksessa usko filosofian kielioppiin ei ole kuollut. Jako subjektiiviseen ja objektiiviseen säilyy (kuten säilyy myös jako käytäntöön ja teoriaan, sisäiseen ja ulkoiseen, minään, persoonaan ja niin edelleen).

Ongelma on se, että jos otamme kuoleman tosissamme, niin emme voi uskoa enää jakoon tämänpuoleiseen ja toispuoleiseen. Molemmat täytyy hylätä. Nietun mukaan tarvitsemme uuden kieliopin olevasta puhumiseksi. Tässä kieliopissa keskeinen tekijä on tahto, jota siis ei voi palauttaa jo hylättyyn yksilöön. Ja sangen keskeinen motiivi on vastaus kysymykseen mitä "meidän" tulee tehdä?

Nietun suhde uskontoon oli muutenkin monimutkaisuudessaan mielenkiintoinen: hän näki sen oman projektinsa kilpailijana. Mutta kuten kreikan agonissa, kilpailua tapahtuu vain samanarvoisten välillä. Nietzsche siis myönsi kilpailijalleen tietyn sangen korkean statuksen, koska pitihän mies itse projektiaan sangen erikoislaatuisena.

Cthulhua kutsuttu odotetuin seurauksin. Tai vihkiytyneille tiedoksi, että itse asiassa kyseessä lienee pikemminkin Herra H. Ei tästä asiasta sen enempää.

Projekteja ilmassa kiitettävä määrä, onneksi on myös iloisia kopinottajia.

Poistun maasta 11-14.9., kannattaa merkata aika kalentereihin jo etukäteen. Kotilukioni Tikkurila jää kampanjakiertueelta väliin, koska ehdokasvierailupäivä olisi juuri silloin. Yritetään selvitä tästä.

Ainiin, Athos. Kiitos kyllä, lähden mielelläni. Perjantaisin se on ilmaista.

Lehti lähes ensimmäistä kertaa vakavana ja hyvä niin:

"Haistakaa hallitus pitkä vittu"

Esim: "Te kenties kuvittelette, että hallituskaudesta toiseen voitte luvata mitä vain ja jättää lupauksenne lunastamatta. Kyllä opiskelijat kuitenkin lopulta taipuvat ja äänestävät teitä taas seuraavissa vaaleissa. Ei pidä paikkaansa. Minä olen saanut tarpeekseni tällaisesta perseeseenpanopolitiikasta, ja äänestän seuraavaksi aivan ketä tahansa muuta, mutten ainakaan yhtään nykyistä hallitusryhmää. En tosin usko että ne opposition vässykätkään sen parempaan kykenevät, mutta ainakin hallituspuolueet huomaavat, että tehdyistä päätöksistä on reaalisia seurauksia."

Onneksi kansanedustajat saivat sentään hyvästä työstä omia palkkojaan nostettua. Eihän vajaa kuustuhatta euroa riitä tänä päivänä juuri mihinkään.

Oltiin viikonloppuna Joutsenossa, ei haissut savu, ja mukavaa oli. Nyt olisi joku enkunkurssi tulossa edessä häämöttävässä lähitulevaisuudessa. Joku tieteenfilosofian kurssikin olisi tuolla työpaikalla. Se tosin voi olla mulle vähän liian terapeuttinen projekti. Ehkä mä sen kestän.

Hohottelin tuolle jutulle.

Myös Effi on saanut hyvin näkyvyyttä viime päivinä. Tekisi mieli kirjoittaa vaikka mistä näissä ja muissa kulisseissa tapahtuvasta, mutta melkeinpä kaikkien mielenkiintoisten juttujen kertominen johtaisi seurauksiin, joita en halua itselleni tai muille affiliaatioille (mikähän olisi suomeksi? Ei ainakaan sidosryhmä). Sitä paitsi mulla on ollut tapana pitää turpani kiinni, jos ei jotain kannata sanoa.

Apple vetää 1,8 miljoonaa akkua pois markkinoilta. Myös minun akkuni. Kuumana käyminen on ilmeisesti päässyt niin pahaksi, ettei pikkuinen käynnisty enää ollenkaan. Ei edes verkkovirralla. Toivottavasti alle vuoden ikäistä ei tarvitse jälkiabortoida.

Jep.

Sanotko sen enää paremmin?

"
HYY: Opiskelijat unohdettu budjettiesityksessä täysin

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) on tyrmistynyt hallituksen budjettiesityksestä, jossa opiskelijat on unohdettu tyystin. Lisärahaa on luvassa niin lapsiperheille, työttömille kuin eläkeläisillekin, mutta opiskelijoiden tukia vain leikataan.

Opintorahaa on tarkistettu viimeksi vuonna 1992, ja sen reaaliarvo on neljäntoista vuoden aikana laskenut noin viidenneksen. Opiskelijajärjestöt ovat tänä vuonna kampanjoineet opintorahan 15 prosentin tasokorotuksen puolesta. Adressiin tasokorotuksen puolesta on kertynyt jo 107 000 nimeä. Kulttuuriministeri Tanja Saarela puolestaan on ajanut opintotuen tulorajojen korottamista. On käsittämätöntä, että hallitus sivuuttaa kuitenkin opiskelijoiden tarpeet täysin. Päinvastoin valtioneuvosto haluaa leikata opintotukibudjettia 8 miljoonalla eurolla.

Korotusta ei ole herunut myöskään korkeakouluopiskelijoiden ateriatukeen. Valtioneuvoston jo päättämä opiskelija-aterian enimmäishinnan nosto 1.1.2007 alkaen jäänee siis opiskelijoiden maksettavaksi.

Leikkauksia on luvassa myös Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön määrärahoihin. Opiskelijoiden hyvinvointiin ei olla valmiita panostamaan, vaikka tutkimusten mukaan 30 prosenttia yliopisto-opiskelijoista kokee runsasta stressiä ja joka neljäs kärsii mielenterveyden häiriöistä. "Keskeinen syy opiskelijoiden jaksamisongelmiin on se, että riittämättömän opintotuen vuoksi työssäkäyntiä ja opintoja sovitetaan yhteen jaksamisen kustannuksella", arvioi HYYn hallituksen puheenjohtaja Maija Jäppinen. Säästöjen tavoitteleminen tällaisilla leikkauksilla on lyhytnäköistä, sillä nykymenolla kansakunnan toivot poltetaan loppuun jo opiskeluaikana.

Budjettiriihessä on unohdettu kokonaan hallituksen omat tavoitteet opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantamisesta ja päätoimisen opiskelun tukemisesta. "Hallituksen juhlavat sanat köyhyyspaketista saavat onton kaiun, kun yksi pienituloisten ryhmä on sivuutettu tyystin. Suuri osa opiskelijoista elää virallisten köyhyysrajojen alapuolella", muistuttaa Jäppinen.

Helsingissä 24.8.2006
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
"

Ilmaista viina näyttäisi tulevan ovista ja ikkunoista. Vietä tässä nyt sitten tipatonta elokuuta. En sitten nyt kovista arvonnoista poiketen ilmeisesti menekään Pietariin lähiviikkoina. Göteborgiinkin vain ehkä.

Syksy tulee, kurssit alkavat. Eivät sentään kovin voimallisesti: jotain tieteenfilosofiaa ja tutkimussuunnitelma pitäisi hoitaa. Filosofian iso-G:n todellinen työstö taitaa vetäytyä loppusyksylle.

Töissä artikkeleiden arvontaa sekä epätietoisuutta tulevasta - siitä tosin saa syöttää myös uravalintaa. Prekariaatti on ollut tieteessä jäädäkseen 1600-hovipatronitapojen (ylläpidon ja viran) vaatimien kukkotappeluiden jäljiltä (joiden agonaalinen historia voidaan varmaan jäljittää vähintäänkin tietoisuuden syntyyn). Jossain vaiheessa saatiin sentään yleisön heittelemien tomaattien sijaan professorien heittelemät pilkkakirveet. Niin se kehitys kehittyy.

Pyrkimykset vähentää nakkikuormaa ovat onnistuneet kohtuullisesti, joskin irrottautuminen on tuonut muassaan kaikenlaisia puuntakaisia yllätysnakituksia. Kalenterin raivaukseen kohdistuu positiivisia odotuksia täyttää haluttuja tilaisuuksia vuodenvaihteessa.

Meinasin kirjoittaa jotain järkevää, mutta eihän siitä tullut mitään. Lisäksi pikkuiseni (mäkki) nikotteli - täytynee viedä se tohtorille.

Gorz kirjoitteli asiaa työstä.

Maanantaina tuli täyteen neljä vuotta kihlauksesta. Oi aikoja.

Nina meemaili.

1. Yksi kirja, joka muutti elämääsi:

Näitä taitaisi varmaan olla useita. Olkoon Michel Foucaultin Tarkkailla ja rangaista. Se oli sattuneesta syystä ajankohtainen lukuhetkellä.

2. Yksi kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran:

Filosofian historiaa pitää aina toistaa, että sen kehityslinjat pysyivät hanskassa. Olkoon siis Svante Nordinin yleisesitys aiheesta.

3. Yksi kirja, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:

Raamattu kai siellä pitäisi perinteiden mukaan olla. Siitä riittäisi hyötyä, hupia, loputon määrä larppi-ideoita ja sielunhoitoa.

4. Yksi kirja, joka teki sinusta hupakon:

Kai se oli Pääoma. Toinen vaihtoehto olisi Leppiniemen Kirjanpidon perusteet. Tähän voisi lisätä myös Näin puhui Zarathustran.

5. Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin:

En varmaan ole itkenyt kirjojen parissa pitkään aika. Syynä tunnevammaisuus. Vastataan Ruohometsän kansa.

6. Yksi kirja, jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi:

Kaikkien liian nuorina kuolleiden nerojen myöhemmät teokset. Esim. aikaisemmista mainituista Foucaultin vapausfilosofia ja Nietzschen ihan mikä tahansa kirjoittamaton.

7. Yksi kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu:

Bill Gates: Information Superhighway.

8. Yksi kirja, jota luet paraikaa:

Kampanjalukemisena on Maailmantila 2005 (väkivaltaspesiaali).

9. Yksi kirja, jonka olet aikonut lukea:

Mitäpä en olisi aikonut joskus lukea? Vastataan Neal Stephensonin System of World.

10. Nyt haasta viisi bloggaajaa:

Juuen.

Sähköpostien urkintakeskustelu jatkuu. Oikeusministeriön lainvalmisteluosasto antoi suhteellisen tiukkasanaisen lausunnon, lainaan alle sen mielenkiintoisimpia paloja:

"Voimassa olevan oikeuden lähtökohtana on, että rikosten ehkäisy ja selvittäminen puuttumalla toisen henkilön perustuslailla suojattuihin oikeuksiin kuuluu poliisin ja muiden esitutkintaviranomaisten toimivaltaan laissa varsin tarkasti määritellyin edellytyksin. Yksityisellä taholla ei tällaista oikeutta lähtökohtaisesti ole. Jokaisella on toki oikeus suojautua sellaisia rikollisia tekoja vastaan, jotka kohdistuvat esimerkiksi yritykseen tai yhteisöön itseensä, kunhan se voi tapahtua puuttumatta toisen henkilön perustuslain turvaamiin oikeuksiin. Hätävarjelusäännökset sallivat tietyin laissa säädetyin edellytyksin puolustautumisen aloitettua tai välittömästi uhkaavaa oikeudetonta hyökkäystä vastaan puuttumalla hyökkääjän etuihin. Yksityisellä henkilöllä ja söllä on myös oikeus ilmoittaa poliisille epäillyistä yhteisöön kohdistuneista rikoksista, jotta poliisi voisi ryhtyä selvittämään epäiltyä rikosta tarvittaessa käyttäen laissa tarkoin säädettyä toimivaltaansa puuttua toisen henkilön oikeuksiin.

Ehdotuksessa yhteisötilaajalle ehdotetaan lähtökohtaisesti viranomaiselle kuuluvaa toimivaltaa puuttua toisen henkilön oikeuksiin rikoksen ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi. Tähän arviointiin ei oikeudellisesti vaikuta se, että tunnistamistiedot on saatavissa yhteisötilaajan verkosta, koska tunnistamistiedot tallentuvat viestinnän toteuttamiseksi. Tunnistamistietojen käyttötarkoituksena on sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin, henkilötietodirektiivin ja näitä vastaavien kansallisten säädösten mukaan ensisijaisesti viestinnän toteuttaminen.

Ehdotus merkitsisi peruslähtökohdiltaan huomattavaa poikkeusta nykyiseen järjestelmään, joka koskee viranomaisten ja yksityisten tahojen toimivaltaa ehkäistä, tutkia ja selvittää rikoksia.

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan poliisin ja esitutkintaviranomaisen tunnistamistietojen käsittelyn oikeuden yleisenä edellytyksenä, että tunnistamistiedoilla voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle tai että tunnistamistiedot palvelevat rikoksen estämisestä tai paljastamista. Kummassakin tapauksessa on kysymys tietyn liittymän tunnistamistietojen käsittelystä yksilöidyn rikosepäilyn vuoksi. Ehdotuksen mukaan kynnys televalvontaan olisi epätavallisen alhainen, oikeus käsittelyyn olisi jo ?rikosten paljastamiseksi?. Tunnistamistietojen käsittely kohdistuisi kaikkeen viestintään ja viestinnän osapuoliin ilman konkreettista rikosepäilyä. Tällaisenaan ehdotus merkitsee huomattavaa poikkeusta lainsäädännön johdonmukaisuudesta.

<...>

Käsiteltävänä oleva ehdotus on erittäin ongelmallinen. Se ei täytä Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden eikä perusoikeuksien rajoittamista koskevia vaatimuksi sääntelyn hyväksyttävyydestä, tarkkarajaisuudesta ja oikeasuhtaisuudesta sekä oikeusturvatakeista. Ehdotettu sääntely ei täytä oikeusjärjestyksen johdonmukaisuudelle asetettuja vaatimuksia ja säännösten suhdetta muuhun lainsäädäntöön ei ole toteutettu asianmukaisesti. Sääntelyn sijoituspaikka on väärä, jos tarkoituksena on lisätä työnantajan oikeuksia.

Ehdotettuja säännöksiä ei tulisi sisällyttää kevään aikana annettavaan esitykseen. Asia vaatii yksiselitteisen selvästi jatkovalmistelua, jossa tulisi noudattaa yleisiä lainvalmisteluperiaatteita.

Tässä yhteydessä ei voi olla kiinnittämättä huomiota tarpeeseen valtioneuvoston tasolla vakavasti miettiä, miten kolmas kanta, ts. valtio ja valtioneuvoston taso, ovat mukana kolmikantavalmistelussa vastaamassa siitä, että annettavat esitykset täyttävät laadukkaan lainvalmistelun vaatimukset, mitä sekä valtioneuvosto että eduskunta ovat toistuvasti korostaneet.

?

Yle kertoi, että LVM:ssa valmistellaan uutta lakia, joka antaa työnantajalle nykyistä paljon voimakkaammat keinot seurata työntekijöidensä sähköpostiliikennettä. Lakiehdotus on tässä.
Ja minä kun luulin, että tuollakin oltaisiin jo opittu.

Isoveli löytyy sitten tämän lain jälkeen työpaikalta. Ja kyllähän minä annan mielelläni työnantajallani perustuslain vastaiset ja poliisin keinoja voimakkaammat oikeudet seurata viestiliikennettäni.

Kaikkein kauneinta tästä tekee se, että riistäjän lakia ajaa piippuun myös Suomen työväenliikkeen selkäranka ja viimeinen linnake SAK. Yleensä siellä toimitaan aika järkevästi, mutta nyt on joltain karannut mopo pahasti käsistä. Vai milloin ammattijärjestön tehtäviin lisättiin avustaminen työnantajan suorittamassa työntekijöiden valvonnassa ja kontrolloinnissa? Luulisi jo liiton oman edunkin sotivan tätä lakialoitetta vastaan.

Sen sijaan ammattiliittoni Akava, josta minulla ei tavallisesti ole mitään hyvää sanottavaa, tuntuu olen järkilinjoilla.

Nojoo, tämä pitää kyllä torpata. Aloittakaa vaikkapa kertomanne mielipiteenne SAK:lle. Tai miksei nyt sitten Akavallekin.

Con ohi. Mukavaa oli, vaikken töitä tehnytkään (paitsi kutsuin Cthulhun ja avustin muuten vain). Herra O:lla oli paita, joka sanoi "Kommunismi on pelastanut minut heavymusiikilta". Olin sanaton ja voipunut sen nerokkuuden edessä.

Ennen conia panikoin vielä Otaniemessä työsemman parissa, mutta onneksi se homma meni ihan ok.

Roolipelaaja antoi Rikos kannattaalle aika tiukkaa kyytiä. No, peliarvosteluistahan nyt voi olla aina vähän sitä tai tätä mieltä ja omia pelejään ei kuitenkaan osaa kovin objektiivisesti nähdä. Silti arvostelu tuntui hiukan kohtuuttomankin kovalta - erityisesti kun muistaa mm. aikaisemmat häpeämättömän Dragonbane-puffit. Toisaalta ainakin musta yleinen kriittinen linja on parempi kuin hehkutus, joten ehkä jonkin sortin korjausliike tms. voidaan hyväksyä. Ymmärtääkseni kukaan ei aikuisista uhkailupuheista huolimatta juonut itseään plekseihin ja mennyt avautumaan ropeltajan järjestämään tilaisuuteen. Hyvä näin.

Ja hiveleehän se tietysti itsetuntoa, että odotukset ovat kovat. Ja saatiinhan tietää myös ensi talvena pelattavan pelin nimi: senhän täytyy olla tietysti "Alkeellisia mokia". Niistä lisää myöhemmin.

Oho. Onnistuinkin säätämään loppuviikkoni täysin tukkoon.

Noh, palaillaan asioihin ensi viikolla.

Viikonloppu Mestari W:n saaristomaisemissa. Tällä viikolla mukavasti puuhaa niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Sokerina pohjalla 'con, jossa olen turistina. Numeroarvoltaan siis mulle kahdestoista Ropecon. Siinä ajassa on kehittynyt paitsi mies, myös harrastus.

Sain yhden nukkeleikkihomman lisää. Onneksi vapautan itseäni kovaa vauhtia kaikista vanhoista. Pitäisi kirjoitella läppiä - ilmeisesti se tapahtuu vasta loppuviikommalla.

Jotain luovaa (lue: ei tuottavaa, hullua) tekisi mieli kirjoittaa. Ehkä joku innostuu tekemään jotain peliä, vaikkei mekaanista mammuttia nyt laadittaisikaan (taistelemaan zombienatsikääpiöiden ja topless-ninjojen kanssa).

Jaana lähteenmaa kirjoittaa Prekariaattiruoskassa ajatuksia herättävästi 1980-luvusta (alkaen sivulta 108).


"
1980-luvulla syntyneille on koulussa ja koulun ulkopuolellakin vähintään "tarjoiltu" ajatusta, jonka mukaan jokainen ei vain voi, vaan hänen tulee muokata elämästään ja urastaan jotakin suurta ja mielenkiintoista, erityislaatuista. Tämä onnistuu jokaiselta, joka vain tarpeeksi yrittää. Ennen kaikkea on tärkeää tehdä jo esikouluikäisestä lähtien viisaita valintoja. Eikä se ole vain tärkeää; valintoja on pakko tehdä, halusipa tai ei. Tutkijat Tommi Hoikkala ja Petri Paju ovatkin puhuneet "pakkovalinnan sukupolvesta".

Nyt parikymppisten on annettu pienestä pitäen ymmärtää jotain tämänsuuntaista: jos teet tarpeeksi originelleja, mutta silti viisaita valintoja pienestä pitäen, niin itsellesi oikeata koulua kuin sitten koulun kursseja valitessasi ja sitten vielä harrastuksissakin, sinulle voi käydä elämässä, isona, työmarkkinoilla hyvin. Jos vielä muistat koko ajan kerätä merkintöjä "saavutusten kirjaasi", ansiokansioosi, kaikesta, mitä kouluajan ulkopuolellakin teet, voit päästä pitkälle.

<...>

Olisiko niin, että yksilöllisyyseetoksen, pakkovalinnan ja ansiokansioiden ympärille punoutunut diskurssi on ikään kuin luvannut ja vihjannut 1980-luvulla syntyneille, koko koulu-uran ajan, että jos valitsette pitkin matkaa oikein ja viisaasti ja yritätte kovasti, teistä tulee työmarkkinoille jotakin ainutlaatuista ja korvaamatonta? Ainakin näille lapsosille on teroitettu pienestä pitäen, niin kouluissa kuin entistä kilpailuhenkisemmällä harrastuskentälläkin, "sisäisen yrittäjyyden" ja yksillöllisen erityislaatuisuuden tärkeyttä. Olisiko niin, että nuorille on samaan aikaan, saman diskurssin pimeämpänä puolena, ujutettu vähemmän selvästi myös toista opetusta: jos et ole tai jos sinusta ei tule mitään "ihmeellistä", et olekaan - noin sanalla sanoen - mitään. Du är ingenting. Nothing. Jos et ole niin sanotussa luovassa ammatissa, olet lähinnä nolla. Jos teet rutiinityötä: häpeä.

<...>

Yritetään vielä kerran ymmärtää. Nyt aikuisuuteen astuvat nuoret on pantu kehdosta lähtien ponnistelemaan ja reflektoimaan itseään ja valintojaan, ei vain kouluissa vaan myös vapaa-ajalla, keräämään ansiokansioita, pitämään portfolioita, markkinoimaan itseään... ehkä kohtuuttomasti. Heille on väläytelty mitä loistokkaimpia, ainakin mahdollisia tulevaisuudenvisioita työelämässä, ja silti heidän tulevaisuudenvisionsa ovat keskimäärin vain kohtuulliset. Heille on niin koulussa, harrastuskentillä kuin medioissakin tarjoiltu tulevaisuudenkuvia ihmeellisistä luovista ammateista, tähteydestä, originelliudesta, jotka voi saavuttaa kun vain tekee oikein viisaita valintoja pienestä pitäen ja oikein yrittää. Heille on maalailtu visioita tulevista työurista, jotka kuitenkin kaikkien kohdalla toteutuessaan lakkaisivat olemasta olemassa. Nuorille on siis tarjolla kohtuullista tulevaisuutta ? niin kuin ennenkin. Mutta panokset sen saavuttamiseksi on saatu näyttämään niin suurilta, että nuoret pinnistelevät äärimmillään, vaikka vähemmätkin ponnistukset itse asiassa riittäisivät tämän kohtuullisen tulevaisuuden saavuttamiseksi.

<...>

Jos et ole tähti, et ole mitään. Jos et ole luovassa ammatissa, et tee mitään arvostettavaa. Niin tämä poika ruokakaupassa ehkä ajatteli ja tunsi, siksi tuijotteli kengänkärkiinsä eikä meinannut saada sanotuksi, missä oli töissä, tutkijatädille, sentään tohtorille. Kun hän sai lopulta kakistettua "vahtimestarina", alkoi samalla hengenvedolla selittely, että silläkin työllä on hyvät ja jopa kiinnostavat puolensa. "Tietenkin on, ja kaikki työ on yhtä arvokasta!", sanoin. Mikä latteus! Kuulostipa typerältä, vaikka olen oikeasti sitä mieltä. Miksen keksinyt mitään parempaa? Sitten jo hyvästelimme ja lähdimme eri suuntiin. Enkä ole enää poikaan törmännyt.

<...>

"

Tuon tähtikultin oireet kyllä tunnistan, niin tunnistaa varmaan jokainen mun ikäpolvesta, kuten varmasti pari vuotta myöhemminkin varttuneet. Ehkä jotain on luvattu tai annettu ymmärtää. Toisaalta, kyllä silti varmaan on ollut selvää, että kaikista ei tule rokkitähtiä, tv-juontajia, julkkiksia tai pääjohtajia. Eikä se ole itsestä kiinni, väitti koneisto sitten niin miten kovaa tahansa. On ilmeistä, että meille edelleen luvattua ruusuista tulevaisuutta ei ole. On vain tavanomaista tulevaisuutta. Ja siitäkin joudumme näköjään taistelemaan.

Minulle p-duuni on aina viitannut työehtoihin, ei työntekijöihin. Se, että joku Katainen sanoo vaaliohjelmassa, että kaikki lähtee työn arvostamisesta tässä yhteiskunnassa on jotenkin niin far out, kuten on koko oikeiston innostuminen työn luomisesta laittamalla fyrkat rikkaiden taskuihin. Juuri ne tahot, jotka ensimmäisenä haluaisivat saattaa muutamien omistukseen kaiken varallisuuden, ovat ensimmäisenä arvostamassa niitä, joilta eniten ryöväävät?

Toinen aika kaksinaismoralistinen lähtökohta on se, että juhlapuheissa samaan aikaan kielletään puhe p-duunista ja kuvataan ylevään sävyyn miten automatisoituminen vapauttaa ?tylsästä rutiinityöstä?. Ei tietenkään juhlapuhujan mielestä niin, että tämä työ olisi mitenkään huonompaa, on vain niin että tylsän rutiinityön sitoma resurssi voidaan nyt paitsi vapauttaa työmarkkinoille niin myös luovuuteen.

Mutta kun huonoja työsuhteita on! Tämän tietää jokainen, joka on joskus joutunut tekemään oikeita töitä. Jopa minä olen tehnyt hommia, joita en haluaisi loppuelämääni tehdä. Ja minä sentään olen usein saanut istua toimistossa.

Suomessa on tässä mielessä edelleen itseään voimistava luokkajako: ne jotka ovat hyvillä työehdoilla töissä kieltävät todellisuudestaan (ja lapsiltaan) ne, jotka ovat syystä tai toisesta heikommilla ehdoilla hommissa.

Nehän (muut, usein köyhät) haluavatkin olla semmoisissa hommissa. Eivätkä ole siksi tosiasiassa heikommassa asemassa. Tuhannen taalan kysymys hyvin nukkuville on: oletteko varmoja? Vastaus on varmastikin: osa on tyytyväisiä, osa ei ole.

Silmät auki, ei se työ niin pyhää ole edes Suomessa, ettei siitä saisi puhua.

Jukka raportoikin rakkaan kulttuuministerimme opintotuen kehitysideasta, jonka avulla voisi, paitsi tietenkin kasvattaa tuloeroja, myös hidastaa opiskelijoiden valmistumista. Jos kuitenkin olisi ehkä kannattanut korottaa opintorahaa, niin valtiolta menisi enemmän rahaa niille, jotka ovat sen tarpeessa? Ei tätä voi kuin ihmetellä.

Tukien takaisinperintä on todellinen ongelma kyllä, mutta se pitäisi korjata luopumalla opintotukijärjestelmän sekavuudesta, eikä kymmenien miljoonien korvaavilla operaatioilla.

Venäläiset iskivät vodkapulloineen toissapäivänä parin tunnin varoitusajalla. Eipä tarvitse taas vähään aikaan koskea alkoholiin.

Futista oli hauska pelata. Nyt on saatu peliäkin keskenämme melkein joka viikko.

Koska tämä kirja tuntuu pomppaavan nyt koko ajan esiin, uskallan suositella sitä lukemiseksikin.