KANNUSTINLOUKUT JA PERUSTULO

Olin kuuntelemassa Turun kauppiksen professoria Markus Jänttiä tässä kuluneella viikolla. Olin aikaisemminkin törmännyt miehen tutkimuksiin, mutta nyt vasta sain kimmokkeen kirjoittaa niistä tänne. Jäntti ja muutamat muut olivat tutkineet työllistymisveroastetta vuoden 1995 jälkeen. Yksinkertaistaen työllistymisveroasteella siis mitataan sitä, kuinka paljon rahaa jää käteen jos menee töihin verrattuna siihen, että ei mene.

Tulokset olivat melko hämmästyttäviä, ainakin julkisen keskustelun valossa. Usein nimittäin väitetään, että Suomessa ei kannata tehdä töitä, kun voi olla sosiaaliturvalla. Työttömyyttä voitaisiin siis vähentää, jos sosiaaliturva olisi huonompi. Daa. Toisaalta, ainakaan vasemmiston mielestä, sosiaaliturvaa ei voi pienentää olemattomiin, koska silloin väleihin putoavilla ihmisillä ei riitä raha asumiseen tai ruokaan.

Suomessa näitä kannustinloukkoja on purettu 1995 lähtien sangen tehokkaasti: yli 100% laskennalliset työllistymisveroasteet on saatu poistettua lähes kokonaan (siis ettei kannata mennä töihin, kun ei jäisi rahaa käteen, huomio vaan sinne takaoikealle). Toisaalta tutkimusten valossa,

1) sosiaaliturvan heikennyksillä ei näytä olevan työllistymisvaikutuksia.

Sen lisäksi 2) niillä on ollut täysin kiistattomat tuloeroja kasvattavat vaikutukset.

Toisin sanoen sosiaaliturvan heikennyksien ensimmäinen tavoite, työllisyys, ei ole parantunut ja toinen tavoite, oikeudenmukaisempi tulonjako, on epäonnistunut.

Silti edelleen julkisessa poliittisessa keskustelu pyörii edelleen työn "kannustavuuden" ympärillä, erityisesti heikommassa asemassa oleville. Tässä ei edes tarvitse mainita mikä puolue on pitänyt aiheesta eniten meteliä, mutta ovat siihen muutkin kyllä osallistuneet.

Ylipäänsä tarkasteltaessa talouspolitiikkaa tulisi ehkä tehdä jonkinlainen argumenttien jako kahteen: 1) valitun talouspolitiikan perustelut ja seuraukset, 2) moraalinen närkästys työn tekemättä jättämisestä. Tätä jälkimmäistä on tietenkin helpompi käyttää, kuten on taas perustulokeskustelun yhteydessä nähty.

Jos lähtökohdaksi ottaa sen, että valtion pitää taata kansalaisilleen poliittisten oikeuksien lisäksi sosiaaliset oikeudet (siis huolehtia väleihin tippuvista), niin moraalinen närkästys "köyhien laiskuudesta" pitäisi kyllä pystyä laittamaan johonkin kontekstiin. Eivät ne tsänssit ole eri ihmisillä samat, vaikka aina niitä tottakai on. Ja amerikkalaisella unelmalla on myös kääntöpuolensa.

Talousjärjestelmämme käy ylikierroksilla pääoman kierron nopeutuessa, suurempien tuottovaatimusten paineessa ja sijoittamisen lisääntyessä. Tämä on johtanut työelämän muutokseen tehokkuusvaatimusten lisääntyessä ja työehtojen heikentyessä. Joku vastustaisi tässä kehityksestä käytettyä paskaduuni-sanaa, koska "onhan kaikki työ yhtä arvokasta". On joo, mutta mitä tekemistä sillä on minkään kanssa? Nuoret ovat tutkimuksien mukaan valmiit tekemään pitempään työviikkoa pienemmällä palkalla ja muutenkin huonoimmilla työehdoilla. Tuntuu siis melko pahalta, tulla leimatuksi laiskaksi ja ahneeksi sukupolveksi. Erityisesti sellaisten taholta, joilla odotusarvot ovat olleet merkittävästikin paremmat.

Työllistymisveroastekeskustelu kannattaa muuten huomata kyllä myös perustulon kannalta. Vaikuttaisi nimittäin siltä, että se osuu yhteen perustulon puolesta usein (nähdäkseni virheellisesti, mutta oikealle päin toimivasti) käytettyyn argumenttiin: että perustulo poistaisi kannustinloukkuja. Poistaisi poistaisi, mutta kun kannustinloukot eivät sinällään ole ongelmista se tähdellisin, ja niihin on puututtu sangen tehokkaasti jo vuodesta 1995 alkaen. Tai no, riippuu tottakai myös kannustinloukon määritelmästä kuinka monta sataa (ei monta) niitä on Suomessa, mutta nähdäkseni tämän ei ehkä kannattaisi olla tärkein tekijä kansallista tulojakoa suunnitellessa. No, ehkä kyseessä on osaltaan myös painotusero pikemminkin kuin aito erimielisyys.

Perustuloa ja vihreää verouudistusta puoltaa sen sijaan käsitys siitä, että pienempiin tuloluokkiin kohdistuvaa tuloverotusta sietäisi keventää ja vähintäänkin vastaavasti suurempiin korottaa (kuten mm. varallisuusvero palauttaa ja pääomaverotusta korottaa). Tämä johtuen siitä, että pienemmissä tuloluokissa työllisyyden on ainakin joissain tutkimuksissa nähdäkseni todettu toimivan paremmin työllistävänä kuin suoran julkisen tuen. Jos perustulo tehtäisiin siten, että siinä aidosti otettaisiin toimeentulon ja työllisyystavoitteiden lisäksi myös oikeudenmukaisemman tulonjaonkysymykset huomioon, olisi se aivan loistava uutuus (tai no, ei siinä sitten enää paljon uuttaa ole, muuten kuin kriittisempi suhtautuminen Kelaan ja pysyviin työsuhteisiin). Kysymys tosin liittyy edelleen myös verotukseen, joka sinällään on hiukan perustulosta erillinen aihe, mutta tottakai kietoutuu samaan ryppääseen.

Ja jos joku ei siis tiennyt, niin kannatan perustuloa (tässä vihreiden suht hyvin perustelu malli aiheesta), joskin indeksiin sidottuna ja sopiva summa voisi olla esimerkiksi 530e. Tiedän kyllä kustannukset valtiontaloudelle, mutta kustannusneutraalius ei ole nähdäkseni kovin hyvin perusteltu. Keskustelen myös mielelläni Kelan toimivuudesta ja vastikkeellisuudesta nimimerkillä opintotuen maksu katkaistu neljä kertaa perusteettomasti.