Rotta kaatui, oli mukavaa. Olen tässä enemmän tai vähemmän vakavissani miettinyt omaa motivaatiota larpata tai järjestellä larppeja. Työmäärä kun ei ole siinä missään suhteessa uuden luomisen mukavaan tunteeseen tai hyviin hetkiin. Toisaalta taas eilen kyllä muisti, miksi larppien järjestäminen on mukavaa: ne ihmiset, ne ihmiset. Ootte ihqui.

En tosin tiedä, että jos pelit toimivat tekosyynä hengata kavereiden kanssa, niin onko se paras mahdollinen taiteellinen motivaatio... joka tapauksessa täytyy kyllä harkita tätä pelinjärjestämishommaa ja pelaamishommaa on harkittu jo jonkin aikaa. Kaksikymmentä järjestettyä kun olisi hyvä määrä lopettaa ja mä en edes osaa laskea kuinka monta on kertynyt. Siellä hollilla se kuitenkin lienee.