Internet ei toiminut Keski-Ranskassa vieläkään, näitä vähän jäljessä. Osa tosin jäi laittamatta internettiin. Mitenhän tän mun itsesensuurin kanssa nyt...

Täällä sitä sitten ollaan, Clermont-Ferrandissa. Päiväkirjaani pitempään seuranneet tietävätkin, että samoissa maisemissa kului lukuvuosi 2004-2005. Eikä täällä juuri mikään vaikuta muuttuneen, paitsi tottakai vaihtokaverit. Osa on palannut kotiin, osa on muuttanut ja osa karkoitettu (!) kotimaahansa. Onneksi näillä on pressanvaalit ovat täydessä käynnissä (alle kaksi viikkoa) ja parikin höyrypäätä on jo avoimesti kertonut mitä vapauksia aletaan toisten vapauksien nimissä rajoittamaan. Erityisesti jos identiteetti ei ole niitä ranskalaisimpia. Mä en sitten vaan varmaan ikinä tajua mikä näissä oikeiston kilipäissä viehättää. Toisaalta, kun kuunteli niiden puolalaisten tarinoita niiden kotimaasta, niin on kyllä myönnettävä, että on täällä nyt siihen vielä matkaa. Ja ne tarinat olivat kyllä sitä luokkaa, että siinä rupeaisi pahempikin pasifisti vertailemaan sotilasvallankaappauksen ja sitä välillisesti seuraavan transitionaalisen demokratian hyötyjä ja haittoja.

Hengailen Jeffreylla, joka opettaa nyt paikallisessa lukiossa englantia. Jeffey palasi kerran Oklahomaankin (72% republikaaneja, mukaanlukien Bushin kampanjassa vaikuttanut äiti), mutta siellä eivät asiat enää olleet ?allright? ja niinpä Jeff palasi eurooppaan. En tiedä vaikuttavatko asiaan massiivisten opintolainojen takaisinmaksu ja mahdollinen komennus Irakissa kaupan päälle. Onneksi sai töitä täältä, joskin sopimus lienee taas katkolla ihan kohta. Täytyy sitten katsoa tuleeko tämänvuotinen majoitettava perinteinen sotapakolainen sitten orjien kodista ja köyhien maasta, edellinenhän adoptoitiin Intifadan jaloista.

Tämä on kyllä aikamoinen ghetto: vähän kun yhdistäisi Kontulan Keravaan ja kääntäisi volyymin kolme askelta kaakkoon. Ambroise-Brugiere on lukion nimi. Asunto on keskellä teollisuusaluetta ja tänne tullaann tyhjinä olevien toimistojen ja koulurakennusten läpi, vähän kuin valtausmeiningillä, mutta vesi toimii. Tavallaan romanttista, jos siis tykkää hylätyistä betoviidakoista ja autioista pihoista. Ja on tämä ilmeisesti kaupungin tai koulun maksama asunto kyllä. Tilaa on onneksi niin paljon, että tänne majoittaisi tarvittaessa enemmänkin väkeä. Onneksi olen niin erikoisennäköinen, ettei kukaan uskalla tulla ryttyilemään.

Niinjoo se vaihtoaika. Lähinnä on tullut todettua, että tämä on täällä ja kaikki tuntuu samalta, mutta silti aivan erilaiselta. Suosittelen.

Kaupunki on aivan yhtä ihana (mignon) kuin aina ennenkin. No, on täällä sentään gettojuna (tram). Tosin meno metrossa on välillä kyllä sellaista, että fuck you Darwin. Vaan eipä tuo metroverkon rakenne antanut kyllä uskoa älykkääseen suunnitteluunkaan.