Luin taas kerran hallitusohjelmaa ja törmäsin tähän "mahdollisuuksien tasa-arvoon". Kyseessä on siis äärimmäisen poliittinen käsite, joka määrittelee tasa-arvon tietyllä tavalla. Siten, että kaikilla tulisi olla mahdollisuus. Ei siis lopputuloksen tai prosessin tasa-arvoa, vaan mahdollisuuksien tasa-arvoa.

En vain vieläkään oikein ymmärrä sen käyttöä oikeiston puheessa: kaikille tulee antaa mahdollisuus. Samaan aikaan täysin varauksetta kasvatetaan esimerkiksi tulo- ja varallisuuseroja yhteiskunnassa. Jos oletetaan, että mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaisi keinoja, joiden avulla kaikkein heikoimmalta sijalta voi nousta korkeimmalle sijalle yhteiskunnassa (oletan yhteiskunnan tässä olevan nyt tällä tavalla portaikkoinen, vaikkei se tietenkään sitä ole). Tulo- ja varallisuuserojen kasvattaminen vaikeuttaa tätä tikapuiden kiipeämisprosessia (sosiaalista liikkuvuutta). Se vähentää heikon uskoa omiin mahdollisuuksiinsa ja toisaalta pidentää kiivettäviä sosiaalisen nousun tikapuita. Köyhälle matka muuttuu pidemmäksi, erityisesti jos samaan aikaan romutetaan lopullisesti sosiaalista liikkuvuutta edistävä maksuton koulutusjärjestelmä. Köyhän lapsi pysyy silloin köyhänä.

Ideologia sanoo yhtä ja käytännön politiikka sanoo toista: motoksi jää vain se, että sille jolla on nyt jo liikaa, annetaan vain yhä enemmän ja enemmän. Ideologian toteutuksella ei ole mitään tekemistä edes mahdollisuuksien tasa-arvon kanssa.

Seuraavaksi tulilinjalle yksilön valinta.