Sitä huomaa poimineensa live-roolipeleistä tehokkaita projektitaitoja taas. Nyt esimerkiksi yksi työhomma on sattuneesta syystä jäänyt vähän jalkoihin ja sen loppuunsaattaminen aktualisoitui vähän tiukalla aikataululla. Koska kyseessä olisi kuitenkin julkaisu, niin se varmaan rykäistään lyhyen ensi yön pitkinä tunteina kasaan.

Aivan samoilla tavoilla kuin kesinä 1999, 2001 ja 2005 revin pääpelinjohtajana hahmoja kasaan öitä myöten: keitetään liikaa kahvia, syödään pitsa, laitetaan Sentencedin tuotantoa liian kovalle, otetaan agressiivinen ja välinpitämätön asenne työn jälkeen ja valvotaaan kunnes homma on selvä. Virheet ehtii korjaamaan sitten aamulla. Työtapa polttaa molemmista päistä eikä jälki ole hyvää. Siksipä sitä ei voikaan suositella. Ajoissa ja rauhassa tekemällä olisi tullut aina parempia.

Kerran vuodessa siihen on kuitenkin jotenkin varautunut - voihan sitä lomailla sitten sen jälkeen. Se vain tuntuisi omaehtoisemmalta larppiprojektissa kuin työprojektissa. Ei pitäne ottaa tavaksi.

Tällä reseptillä ovat valmistuneet muuten myös pari gradua, mutta niiden kanssa tulikin sitten jo itku - siinä kun pitäisi pystyä pitempikestoiseen työhön, ajatteluun ja homman hanskaamiseen yhtaikaa. Sitä kolmatta pelätessä ja inhotessa...