Vettä sataa, edelleen. Arvoin tässä toimenpiteitä sen johdosta, mutta olen silti pää-asiassa lukenut.

Tutustuin Floridaan (siis tyyppiin, en osavaltioon). Suhteemme oli vaikea heti alusta alkaen, lähdin ehkä jotenkin väärällä jalalla liikkeelle. Tai siis, eihän kaveri varmaan mitään sille voi, että on amerikkalainen, mutta silti. Tai sitten suomennoksessa oli jotain vikaa, pitänee tutustua alkukielellä.

En nyt varsinaisesti odottanut mitään marxilaista analyysia, vaikka nimessä olikin luova luokka - mutta olisi Riku voinut ehkä silti marssilaisensa lukea. Ainakin ennen kuin nimeää kirjansa noin. Tai ehkä tyyli (ja sisältö) muistutti vain liikaa Himasta, joten varmistin lähti pois päältä. Luen sen nyt rauhassa loppuun kuitenkin (ja ehkä keskeisiltä osin toisenkin kerran) ennen kuin sanon mitään definitiivistä.

Ehkä jotenkin keskeisin ongelma on silti poliittinen. Kirja on sitä, suhteellisen häpeämättä, ja hyvä niin. Luen sitä myös siis poliittisesti. Kysymys on nähdäkseni siitä, että Luova luokka tunnistetaan ja eristetään kutakuinkin analyyttisesti Sen jälkeen sitä kehotetaan tulemaan tietoiseksi itsestään. Kysymys jää miksi ihmeessä?

Miksi sen pitäisi? Mikä on se agenda, jota varten sen tulisi mobilisoitua? Mitkä ovat sen kokemat epäkohdat, mikä on sen utopia? Sen jäsenet ansaitsevat jo nyt kaksi kertaa enemmän kuin perinteinen työväenluokka tai luovaa luokkaa palveleva luokka (johon kuuluu enemmistö ihmisistä: tiedettähän, ne oikeat ihmiset terästehtaissa, sairaaloissa ja uima-altaita putsaamassa - ne jotka oikeasti ylläpitävät tuotantoa ja _kehitystä_). Luovan luokan työ-olosuhteet ovat vapaammat ja sillä on mahdollisuudet toteuttaa itseään työssään. Luova luokka hallitsee jo taloudellista, poliittista ja mediavaltaa. Miksi tämän luokan pitäisi mobilisoitua ajamaan omaa etuaan?

Floridan vastaus liittynee siihen, että kaikkien ihmisten pitäisi liittyä luovaan luokkaan yhteiskunnallisen emansipaation hengessä. Mutta eikö kirja pitäisi silloin suunnata "palvelevilla luokille" (on muuten Floridan käsite, ei mun)?

Toinen tökkivä juttu on se, että luovalla luokalla on ongelmia liittyen tulevaisuuden epävakauteen ja talousjärjestelmän epäkohtiin - sekä ihan suoraan sanottuna kapitalistisen tuotanto- ja kulutusjärjestelmän muutamiin ikäviin piirteisiin. Nämä ongelmat eivät ole oma vyyhtinsä vaan se jakaa niitä palvelusektorin ihmisten kanssa. Eristämällä luokka palveluisektorin luokasta, haitataan yhteisten ongelmien havaitsemista ja niiden korjaamista.

Tökkii siinä pari muutakin juttua, kuten luovuuden näkeminen ennen kaikkea yksilölliseksi tai ainakin sen voimakas yksilökorostuneisuus. Tosin tämä ero liittyy ehkä myös amerikkalaiseen ihmiskuvaan laajemmin. Toinen homma on sitten se, että tyyppi ei ole taloustieteilijä, joten vaikuttaa siltä, että siltä puolelta kirjallisuus on valittu melko anekdoottisesti.

Loppukaneettina vielä kuitenkin se, että minusta ehdottoman tutustumisen arvoinen kirja. Enkä kyseenalaista tyypin lahjakkuutta boheemien etutaistelijana, liberaalina ajattelijana, sosiologina tai kaupunkimaantieteilijänä.