Ei ihan, mutta ehdin kuitenkin ylihuomiseksi tänne. Parikymmentä tuntia odotusta myöhemmin vihdoin Suomessa. Laukkuja odotellaan edelleen.

Olisin varmaan vieläkin Englannissa, jos en olisi käyttäytynyt kuten, ranskassa kauniisti ilmaistaan, portugalilainen. Toisin sanoen ohittanut parikymmentä tuntia jonoa tunkemalla suoraan tiskille ja kiukuttelemalle sekä pyytämällä erikoiskohtelua jokaiselta vastaantulevalta BA:n työntekijältä. Nojaa, olivat ne mokiensa takia sen ansainneet.

Ja Heatrowlle en mene kyllä enää koskaan (vaikka nyt tietäisinkin sen terminaalien salapolut) sen verran alistava kokemus oli kokonaisuus. Kumma, että matkustaessa joutuu tinkimään ihmisarvostaan pahemmin kuin sairaaloissa tai vankiloissa. Koko seikkailusta pitempi stoori myöhempänä entrynä.

Myös suojien laittaminen päälle ("Pint and double whisky, love") tuntui auttavan. Jos nyt kuitenkin nukkumaan.