Niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa. Toisaalta onneksi ihan kaikkea ei edes tarvitse ehtiä puuhastella. Ahkerasti on kirjoiteltu, mutta silti tulokset eivät tyydytä. Joko itsekritiikkini on kasvanut tai sitten olen muuten vain tullut tyhmemmäksi.

Venceremoksen ilmottautuminen julkaistaneen tässä lähipäivinä, seuratkaa joukkotiedotusvälineitä. Näihin kesteihin kannattaa, olipa sitten luokkakantainen, taantumuksellinen tai taistelija kukkasin.

Mietin ideologia-pätkää kirjoittaessani mikä oli 70-luvun tragedia? Tulin siihen tulokseen, että se ei ollut niinkään ihmisten vaipuminen, sortuminen ja hajoaminen liian isojen ja totalisoivien eli mahdottomien ideologioiden alle. Sen sijaan se oli se, että ihmiset olisivat voineet toteuttaa ideologioitaan, jos olisivat olleet parempia ja voimakkaampia - mutta he olivat silti ihmisiä.

Traagista ei ollut mahdoton - vaan mahdollinen, johon ei kuitenkaan ylletty.