Mietin koskakohan tämä Puotilan tiedotuskeskusläppä on niin kulunut, että siitä pitää luopua? No, odotetaan sitä ensimmäistä poliisin kotietsintää tähän kämppään ensin. Voin kertoa interneteitse, jos lupaatte olla kertomatta eteenpäin, ettei täältä muuta löydy kuin satunnaisia pieniä nuhaisia pupuja, hippejä rauhalla ja rakkaudella, sosialistista realismia ja alastomuutta seiniltä, kaapista unekas kissa, hyvin vähän ruokaa jääkaapista eikä yhtään laitonta taistelijaa asumasta.

Maksan veroja, tietokoneessani on Linux enkä katso TVtä (vaikka lupa lienee vielä vähän aikaa voimassa). Missä on kapina?

Nyt tuntuu onneksi vähän paremmalta kuin eilen, ehkä tästä flunssasta voi sittenkin toipua.

Jos vaikka kirjoittaisi siitä mitä tapahtui vuonna 1973 näihin aikoihin. Silloin keksittiin nimittäin presidentti Allenden poliittisen murhan, EEC:n suojalakien ja öljykriisin lisäksi myös EVA ja Vapaan koulutuksen tukisäätiö.

Päivän hauskin vitsi on Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki (sick) . Hauska siksi, että se on surullisuudessaan totta. Yhdistyksen tarkoituksena oli taistella ulkoparlamentaarisin vaikutuskeinoin kommunismia vastaan. Vesikansan kirja Salainen sisällissota on suht kipeä kuvaus siitä todellisuudesta, jossa vielä vähän aikaa sitten elettiin. Tosin sitä on Tarkan EVAn historia Uhan alta Unioniinkin. Silti Rentolan Vallankumouksen aave on mielenkiintoisin näistä.

Jos tätä oikeiston yhdistystoimintaa haluaa tarkemmin tutkia, niin toinen mielenkiintoinen organisaatio on Vapaan koulutuksen tukisäätiö (sick). EVAn kanavoimalla suurteollisuusrahalla mm. kartoitettiin kaikkien opetusministeriön, kouluhallituksen ja ammattikasvatushallituksen virkamiesten puoluekannat. Todettuaan tilanteen hälyttäväksi säätiö ryhtyi blokkaamaan vasemmiston koulutuspoliittisia hankkeita. Toiminta oli organisoitua, laajamittaista ja salaista ulottuen mm. yliopistojen opettajankoulutuksen nimityksiin, niiden opiskeluvalintoihin sekä oppimateriaalivalintoihin ja niiden kustantamiseen. Tottakai "sosialismin vastaisen taistelun nimissä".

Viimeisimmän ison sulan hattuunsa tukisäätiö sai 90-luvun taitteessa, kun kouluneuvostot lopetettiin ja yhteiskuntaopillista koulutusta vähennettiin oleellisesti. Kuulun vielä ikäpolveen, joka tietää jotain yhteiskunnasta. Monet minua nuoremmat ovat huomattavasti heikoimmilla tiedoilla liikenteessä: ja tämä johtuu suurpääomaa edustavan oikeiston osan ajamasta koulutuspolitiikasta.

Ehkä näillä kampanjoilla on jotain tekemistä poliittisen osallistumisen heikkouden kanssa? Joku voisi kysyä, että ehkä on tietoisen politiikan tulosta, että nuoria ei politiikka muka kiinnosta? Tosin tuo täytyy kyllä myöntää oikeiston hankkeista yhdeksi onnistuneimmista. Niin onnistuneesta, että oikeusministeriön on ollut pakko ryhtyä toimenpiteisiin suomalaisen aktiivisen kansalaisuuden kohentamiseksi (ennen kuin sen toimimattomuus alkaa ruokkia kansalaisaktivismia).

Viime vaaleissa oikeistolle annettiin valkoinen kartta pistää suomalainen koulutuspolitiikka uusiksi ja Sarkomaa olikin ilmaissut ensimmäiseksi valtiovarainministeriön virkamiehille, että "nyt koulutuspolitiikassa alkaa tapahtua, koittakaa pysyä mukana". Pelkään, että sieltä tulee sellaista tavaraa, että niiden jälkiä korjataan vielä vuosikymmenet.