Uh, kipeänä, senkun peruutellut tapaamisia. Eipä oikeastaan edes mietitä ensi viikkoa.

Sain elämäni toisen komspämmin tänään. Laitoin merkin seinään.

Ainiin, keinutuolista ei saanut huudella loukkaavia ja holhoavia, kun joku voi vaikka suuttua. No, hö. Otetaan silti riski:

Ylioppilaskunnassa joku on painanut paniikkinappulaa ja nyt opiskelijaedustajat pomppivat edestakaisin kuin sähköjänikset hokien "leikkaa, säästä, leikkaa, säästä". Sosiaalista koetta olisi muuten miellyttävämpi seurata, mutta uhkana moisesta pomppimisesta on se, että leikataan ihan väärästä päästä ja ihan väärä määrä.

Tulee mieleen edellinen kerta kun ylioppilaskunnassa pompittiin ja säästettiin, reseptit olivat samat: 1) kauhea säästötarve kirkkaalta taivaalta, 2) ensimmäisissä neuvotteluissa todella kovat lääkkeet, että edes jotain säästöjä menisi koko prosessista läpi, 3) ei ollenkaan tarpeeksi keskustelua tai kyseenalaistamista a) säästötarpeesta tai b) säästökeinoista, 4) perusteluiden perustuminen puutteellisille laskelmille tai kyseenalaistettaville mutu-tuntumille. 5) Runnominen ja henkilökohtaisuudet siinä vaiheessa, kun säästöjen läpimeno koettiin uhatuksi. Ei kovin vastuullista.

Toivottavasti tällä kertaa osataan toimia vastuullisemmin. Tai ainakin saadaan jännittävämmät edustajistovaalit.