Olen ollut elämän suurien kysymysten äärellä, joten ehkäpä uskaltaudun kirjoittamaan aiheesta tännekin jotain.

Olen miettinyt mitä arvostan. Rohkeutta, kompromissittomuutta, sitä että tekee sen mikä pitää tehdä. Toisaalta en arvosta välinpitämättömyyttä. Kumman yleistä se tuntuu olevan. Laittaa korvansa kiinni, katseensa eteen ja elää vain "omaa elämäänsä".

Tähän liittyy usein se, että perustellakseen itselleen miksei puutu niihin asioihin, joihin pitäisi puuttua, tilanne usein käännetään hyökkäykseksi: en voi kuitenkaan vaikuttaa mihinkään ja nekin jotka muka yrittävät vain parantaa maailmaa epäonnistuvat tai ajavat vain omia etujaan.

Omasta elämästään projektin tekemisen suuri huijaus on se, että ei kukaan voi elää elämäänsä ilman muita ihmisiä, ympäristöä tai yhteiskuntaa. Ei kukaan ole oikeasti oman onnensa seppä. Jos se Rooma on jo tulessa, niin ei siinä vaiheessa kannata tai edes voi jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

On välillä turhauttavaa tietää miten paljon maailmassa on oikeasti ihmisiä, jotka pyrkivät tekemään siitä paremman paikan saaden palkinnoksi vain ivallista naurua. Ja miten paljon maailmassa olisi hyviä tekoja tehtävänä, kun ihmiset vain ymmärtäisivät sen ja ryhtyisivät toimeen.

Luin tässä eilen kauhulla vaalitutkijoiden näkemyksiä itäisestä ja pohjoisesta Helsingistä. Monet kokevat etteivät voi vaikuttaa mitenkään ja ettei siksi edes kannata yrittää. Perinteiset puolueet eivät saa mitään otetta ongelmista, saatika että pystyisivät ratkaisemaan niitä. Tähän liittyy läheisesti politiikan piilottaminen kansalaisilta, sen salakuljettaminen valtiolla ja toisaalta nykyiseen demokratiaan liittyvä valehtelu. Eikä kansainvälisen päätöksenteon tulemista lokaalille tasolle tai pääoman, puolueiden ja valtion yhteenkietoutumistakaan kannata unohtaa. Kaikkein ikävin skenaariohan on se, että usein vallassaolevat tahot, erityisesti oikealla, pyrkivät ruokkimaan tuota poliittista välinpitämättömyyttä taktisista syistä. Ja se on väärin.

Kansalaisten huoli vaikutusmahdollisuuksistaan on niin totta, erityisesti äänestämällä vaikuttaminen omaan elinympäristöönsä on vaikeaa. Onneksi äänestää voi myös vaalien välillä. Toisaalta muutoksien saamiseksi ei tarvita kuin joukko itsepäisiä päätöksiä ja määrätietoista toimintaa.

Ja hyvät kuitenkin aina lopulta voittavat, koska niitä on enemmän.