Tämä aikaisemmin tällä viikolla.

Valencian lentokenttä. Niillä on aina jotenkin sellainen uuden ja vanhan kohtaamisen tuntu. Jos nyt ei lähdetä siihen, miten lentoliikenne on liikennemuodoista varmaan ensiksi resurssien vähetessä loppuva, niin siinä on tiettyä vanhanajan glamouria. Olen esimerkiksi huomannut omaavani tuttuja, joihin törmäilen lähinnä eri euroopan lentokentillä. Usein kohtaamiset ovat varsin pintapuolisia, kun joku on aina menossa johonkin koneeseen ? silti kohtaamiset ovat lähes poikkeuksetta miellyttäviä.

Ehkä jonkun fiksumman pitäisi kirjoittaa läppä pintapuolisesta lentokenttäyhteiskunnasta, jossa sosiaaliset suhteet ovat uusinnetaan terminaaleissa ihmisten syöksyessä projekteista seuraaviin tai odottaessa seuraavaa mielivaltaista ja selittämätöntä tapahtumaa. Vaihtoehtoisesti voi päätellä, että työhöni kuuluu liikaa lentämistä.

Yritin ostaa lehden tai kirjan, mutta se ei ollut Valencian kansainvälisellä lentokentällä mahdollista. Sen sijaan matkamuistomyymälöitä olisi ollut neljä. Nyt ainakin tiedän, mitä espanjalaiset eivät ainakaan tee kansainvälisillä lennoilla: lue. Ehkä koneesta saa jotain luettavaa, kaipa sekin parantaisi lähes olematonta espanjankielen taitoani.

HYYssä käytiin hallitusneuvotteluja ja maailmanpyörä palasi hallitukseen oppositioasemasta. Edustajistoryhmissä tapahtui myös kiitettävää uudistumista, kun yliopiston kultaiset punavihreät ikäluokat 79-82 alkavat vähitellen siirtyä uusien haasteiden pariin. Ehkä kirjoitan tästä jossain vaiheessa enemmän muuallekin kuin muistelmiini.