Kohu Tuntemattomasta jatkuu, vaikka näytökset on jo loppuunmyyty. Huomenna sen sitten vihdoin näkee, odotukset on ainakin pedattu liian korkealle. Viimeksi eilen Valtioneuvoston valtiosihteeri, yhteiskuntatieteiden tohtori ja entinen keskustanuorten puheenjohtaja, Risto Volanen kirjoittaa (toki näkemättä teosta) otsikolla Totalitarismin nousu estettävä mm.

Jo vuonna 2001 Kansallisteatterin Tuntemattoman sotilaan ohjaaja Kristian Smeds kirjoitti ja ohjasi Kajaanin kaupunginteatteriin "Huutavan ääni korvessa" -näytelmän. Sen avainrepliikkinä pidettiin tuolloin: "Tää viha, se on ainoa mitä mulla on enää jäljellä."

Smedsin Kajaanin näytelmän roolihahmo Agitaattori myös ennakoi ja perusteli tulevaa: "Vuoteen 2005 mennessä tässä maassa tehdään poliittinen murha, ja tämän veriteon kohteena tulee olemaan todennäköisesti joku ministeri tai talouselämän napamies. Sen verran härskiä on meininki viime vuosina ollut."

...

Smedsin vuoden 2001 roolihenkilöitä yhdisti tämän syksyn Pekka-Eric Auviseen erityisesti viha. "En tunne kuin vihaa ihmisyyttä ja ihmisrotua kohtaan...", luettiin nettiviestissä Jokelan surmien jälkeen.

...

Smeds itse osaa sanoa, onko kyseessä ollut julistus vai hälytys. Natsi-Saksaa vastaan toisessa maailmansodassa sotineissa maissa Kajaanin näytelmä olisi voinut johtaa jopa syyteharkintaan.


Siis, mitä tapahtuu todella?

Suurten ikäluokkien nuoruudessa aikakauden suurten kysymysten moraalinen puoli lakaistiin maton alle. Suomessa johto ei ottanut selkeää kantaa T?ekkoslovakian miehitykseen. Meillä laajempi reaktio New Yorkin terrori-iskuun oli hidas ja epäselvä. Viime vuosina monet 1970-luvun taistolaiset ovat parhaansa mukaan romantisoineet aikaa, jolloin he pukivat ylleen DDR:n nuorisoliikkeen univormun.

Sitä pyykkiä ei ole pesty. Meilläkin näyttää viriävän uudelleen totalitäärinen juonne, jossa luokka, ryhmä tai yli-ihminen voi olla arvokkaampi kuin ihmishenki. Siinä kukin omalla tavallaan väittää omistavansa korkeamman edun tai totuuden, joka oikeuttaa ottamaan ihmishengen tai lain omiin käsiin.

Demokratian perusta on jokaisen ihmisarvo ja tiedon avoin arviointi. Tänäänkin demokratiaa on puolustettava ja sen haastajat on haastettava. Keskustelun kivut on parempi ottaa nyt kuin antaa vihakulttuurin levitä ja aiheuttaa seuraava onnettomuus.

Pakko yhtyä Smedsin vastaukseen asian tiimoilta:

Minä en henkilökohtaisella tasolla saarnaa väkivallan tai rasismin puolesta. Näytelmieni henkilöt tekevät sitä(kin), näyttämöllä.

Miksikö? Katso ihminen todellisuutta! Missä Suomi menee? Väitteenne, että näytelmieni henkilöillä ei ole vastavoimaa teoksissani, on väärä. Se vastavoima jota Te peräänkuulutatte olemme me itse, Suomen kansalaiset eli teatteriesityksen yleisö.

Taide on taidetta, politiikka politiikkaa. Pidetään ne erillään.

Mutta: hyvä että keskustelua syntyy, on jo aikakin. Paljon on puhumista, mutta tarkkana pitää olla, ettei mene puurot ja vellit sekaisin.

Jos Teillä Vanhat Herrat ja Vanhat Tädit (puolueesta riippumatta) on keskenään selvittämättömiä poliittisia, taloudellisia, erootillisia, teologisia tahi muita skismoja 70-luvulta niin olkaa vanhempina kansalaisina sen verran viisaita, ettette sotke meitä nuorempia omiin sotkuihinne. Selvittäkää ne itse, me olemme niistä täysin ulkopuolella. Putsatkaa itse pesänne, keskenään.

Aamen. Lisäksi meillä on ollut sellainen sääntö, että natsikorttia ei saa pelata samassa kädessä kuin taistolaiskorttia. Valtioneuvoston kansliassa ei tätä talon sääntöä näytetä noudatettavan.