Hesari oli tutkinut ja saanut tulokseksi, että vasemmiston oppositiopolitiikkaa ei arvosteta kovin korkealle. Miettimisen paikka koko vasemmistolle. Samassa tutkimuksessa tärkeimmiksi tavoitteeksi asetetaan kuitenkin hyvinvointipalveluiden turvaaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen. Juuri ne kohdat, joita sekä demarit että vassarit ihan oikeasti lupasivat vaaleissa ja olisivat varmaan toteutunutta enemmän saaneet aikaankin. En ihan rehellisesti ymmärrä tätä tulosta.

Ensin äänestetään porvarit hallitukseen ohjelmalla, jonka uloskirjoitettuna tarkoituksena on kasvattaa tuloeroja ja heikentää hyvinvointipalveluiden rahoituspohjaa (esim. luvattu opintoraha-uudistus laahaa, perintöverot lähtivät, köyhiä yksinhuoltajia rokotetaan nollamaksuluokan poistolla, Kokoomuksen tasa-arvotupoon ei tunnu valtio-osapuolelta rahaa irrota ja bonuksena pääministeri keskittyy pakkoliitosten sijaan viettämään lööpissä viidenkympin villitystään). Sitten ruvetaan miettimään, että minkäköhänlaista sisällöllistä politiikkaa pitäisi harjoittaa? Missä meni vikaan?

- No, haudatkaa sydämeni Piritorille

Lueskelin vähän noin isoon G:hen liittyen Fullerin (ressuu) Thomas Kuhn -teosta. Fuller juttelee jänniä historian ja tieteen suhteesta. Yksi tieteenfilosofian ja tieteen ja filosofian ongelmista on se, että mennyt tiede on osoittautunut "vääräksi" ja uudemmat tulokset ja teoriat ovat korvanneet vanhat. Miten siis voimme luottaa nykyiseenkään tieteeseen? Tämä on erityisen selvä ongelma vanhemmissa tieteissä kuten matemaattiset luonnontieteet.

Fuller jakaa vaihtoehdot tähän ongelmaan suhtautumiseen:

1) Vanhempi tiede oli väärässä. Tieteenhistorian tehtävä on oikeuttaa nykymuotoinen tiede. Tieteen aikaisemmat saavutukset tuomitaan historian tuomioistuimessa ja sitä katsotaan nykyisestä tieteestä käsin. Tämä on usein se näkökulma, jota tieteet yleensä käyttävät itseymmärrykseensä. Ja muuten ensimmäiset (tieteen) historioitsijatkin.

2) Vanhempi tiede oli periaatteessa ihan oikeassa. Sen teoriat ja tulokset johtuivat erilaisista oletuksista ja maailmankuvista. Meidän tulee ymmärtää miten menneen tiedemiehet tulivat tuloksiinsa. Heidän teoriansa eivät ole sen huonompia kuin uudetkaan, ne ovat vain erilaisia. Historioitsijat ottavat usein tämän lähestymistavan.

3) Kohtaa kaksi käytetään hyökkäämään kohtaa yksi kohtaan eli käytännössä osoitetaan, että kaikki aina kun joku väittää tieteen olleen oikeassa osoitetaan kyseisen käsityksen virhellisyys empiirisesti/historiallisesti. Samalla pidetään oma (tiede/poliittinen agenda) piilossa. Tämä on tieteenfilosofian johtava lähestymistapa. Tämän käsityksen ongelmana on se, että keskittymällä häviäjien historiaan tämä asenne estää historiallisten toimijoiden revanssin.

Ongelmana ei ole niinkään kontekstualismi vaan sen mukana kuljetettu perverssi moraalipsykologia, joka lähtee käsityksestä, että älyllinen erimielisyys - ja siitä seuraava keskustelu on periaatteessa turhaa eli että se ei voisi johtaa mihinkään.

Tällöin historioitsijan tehtäväksi jää vain osoittaa, että jokainen käsitys on järkevä oman uskomusjärjestelmänsä sisällä ja erimielisyys johtuu vain siitä, että osapuolet eivät voisi hyväksyä joitain toisen lähtökohtia. Monet historian häviäjät voidaankin ymmärtää juuri näin (Esim. Descartesin mekaniikka tai Leibnizin monadit).

_MUTTA_ Descartes ja Leibniz eivät olisi missään tapauksessa hyväksyneet oman agendansa ja erimielisyyden ymmärtämistä osana maailmankatsomusta (perinnettä tai hyi ******* paradigmaa). Kummallekaan historia ei ollut tiede, joka olisi mitenkään voinut olla tärkeämpää kuin sisällöllinen metafyysinen keskustelu maailmankaikkeuden luonteesta. Käytännössä tieteenhistorioitsija nimittäin sanoo, että heidän tärkein kontribuutionsa, keskustelu maailmasta, on turhaa ja erilaiset käsitykset olisivat yhtä hyviä. Historiallinen "ymmärtäminen" on itse asiassa suurinta mahdollista ymmärtämättömyyttä.

Jehuu, sivistys. Vesisadekin kun vielä. Nojaa, ei varmaan pitäisi valittaa, kun toiset saavat ottaa todella kaiken ilon irti kaivuutöistä.

Ilmeisesti olen mailien rikkoutumisen takia missannut mielenkiintoisia keskusteluja. Joku voi sitten tarpeen mukaan referoida. En uskaltanut laittaa edelliseen postaukseen, että ongelmia mailin kanssa, käyttäkää telepatiaa. Viimeksi kun tein niin tuli myöhemmin kommentteja tyyliin "saitko mun viestin?".

Ja sitten takaisin Nightwishin fanifoorumille.

Ainiin, sähköpostin kanssa ongelmia, jos haluatta oikeasta saada kiinni, niin käyttäkää vaihtoehtoisia osoitteita.

Vettä sataa, edelleen. Arvoin tässä toimenpiteitä sen johdosta, mutta olen silti pää-asiassa lukenut.

Tutustuin Floridaan (siis tyyppiin, en osavaltioon). Suhteemme oli vaikea heti alusta alkaen, lähdin ehkä jotenkin väärällä jalalla liikkeelle. Tai siis, eihän kaveri varmaan mitään sille voi, että on amerikkalainen, mutta silti. Tai sitten suomennoksessa oli jotain vikaa, pitänee tutustua alkukielellä.

En nyt varsinaisesti odottanut mitään marxilaista analyysia, vaikka nimessä olikin luova luokka - mutta olisi Riku voinut ehkä silti marssilaisensa lukea. Ainakin ennen kuin nimeää kirjansa noin. Tai ehkä tyyli (ja sisältö) muistutti vain liikaa Himasta, joten varmistin lähti pois päältä. Luen sen nyt rauhassa loppuun kuitenkin (ja ehkä keskeisiltä osin toisenkin kerran) ennen kuin sanon mitään definitiivistä.

Ehkä jotenkin keskeisin ongelma on silti poliittinen. Kirja on sitä, suhteellisen häpeämättä, ja hyvä niin. Luen sitä myös siis poliittisesti. Kysymys on nähdäkseni siitä, että Luova luokka tunnistetaan ja eristetään kutakuinkin analyyttisesti Sen jälkeen sitä kehotetaan tulemaan tietoiseksi itsestään. Kysymys jää miksi ihmeessä?

Miksi sen pitäisi? Mikä on se agenda, jota varten sen tulisi mobilisoitua? Mitkä ovat sen kokemat epäkohdat, mikä on sen utopia? Sen jäsenet ansaitsevat jo nyt kaksi kertaa enemmän kuin perinteinen työväenluokka tai luovaa luokkaa palveleva luokka (johon kuuluu enemmistö ihmisistä: tiedettähän, ne oikeat ihmiset terästehtaissa, sairaaloissa ja uima-altaita putsaamassa - ne jotka oikeasti ylläpitävät tuotantoa ja _kehitystä_). Luovan luokan työ-olosuhteet ovat vapaammat ja sillä on mahdollisuudet toteuttaa itseään työssään. Luova luokka hallitsee jo taloudellista, poliittista ja mediavaltaa. Miksi tämän luokan pitäisi mobilisoitua ajamaan omaa etuaan?

Floridan vastaus liittynee siihen, että kaikkien ihmisten pitäisi liittyä luovaan luokkaan yhteiskunnallisen emansipaation hengessä. Mutta eikö kirja pitäisi silloin suunnata "palvelevilla luokille" (on muuten Floridan käsite, ei mun)?

Toinen tökkivä juttu on se, että luovalla luokalla on ongelmia liittyen tulevaisuuden epävakauteen ja talousjärjestelmän epäkohtiin - sekä ihan suoraan sanottuna kapitalistisen tuotanto- ja kulutusjärjestelmän muutamiin ikäviin piirteisiin. Nämä ongelmat eivät ole oma vyyhtinsä vaan se jakaa niitä palvelusektorin ihmisten kanssa. Eristämällä luokka palveluisektorin luokasta, haitataan yhteisten ongelmien havaitsemista ja niiden korjaamista.

Tökkii siinä pari muutakin juttua, kuten luovuuden näkeminen ennen kaikkea yksilölliseksi tai ainakin sen voimakas yksilökorostuneisuus. Tosin tämä ero liittyy ehkä myös amerikkalaiseen ihmiskuvaan laajemmin. Toinen homma on sitten se, että tyyppi ei ole taloustieteilijä, joten vaikuttaa siltä, että siltä puolelta kirjallisuus on valittu melko anekdoottisesti.

Loppukaneettina vielä kuitenkin se, että minusta ehdottoman tutustumisen arvoinen kirja. Enkä kyseenalaista tyypin lahjakkuutta boheemien etutaistelijana, liberaalina ajattelijana, sosiologina tai kaupunkimaantieteilijänä.

Oho, internet, hyvä kallis ystävä, sinua olikin jo ikävä! Kertonee riippuvuudesta.

Terveisiä silti kesäisen sateisesta Joutsenosta. Juhannus rauhallisesti perhepiirissä, ainoat ihmiskontaktit olivat ne, jotka kävelivät metsätiellä vastaan. Ei siis varsinaisesti mikään käpy-selän-alla-juhannus, vaikka löysinkin - en hiekkaa vaan - muurahaisia tukastani.

Naapurissa oli lapsia. Tai no, myöhäisgoottiteinejä, jotka ryyppäsivät, reuhasivat ja riehuivat aamuun saakka metalli soiden. Mukavaa, että 'niemessä on elämää, ei pääse ihan (metalli)totuus unohtumaan juhannuksena. Ja kuultiinhan se Karjalan kannaksella lehtipuukin.

Sukutilan velvollisuuksia on väläytelty, mutta oikeaoppisesti olen väistellyt oikealle ja vasemmalle. Täytyy katsoa miten pitkään voi. Note to self: pura laituri ennenkuin viranomaiset puuttuvat asiaan.

Tein juhannustaikoja, mutta niiden tulokset olivat vääränsuuntaisia. Juhannuksena toki myös broidin kanssa päihteellistä miehistä sidontaa - mukavaa ja tarpeellista. Voisi myös palata kaupunkiin suht' lähiaikoina, katsotaan sitä sittemmin. Pitänee muistaa ajaa parta ennen ihmisten ilmoille palaamista.

- Joo mä tiedän, luin sun blogin.
- Toivottavasti et sentään ihan kokonaan

Hyvästi sivistys. Luen maileja ja vastailen niihin sitten melkolailla syssymmällä.

Eilen työpaikan virkistyspäivä. Yleensä niiden jälkeen on tarvinnut pari päivää virkistymiseen takaisin työkuntoon. Nyt ilmeisesti ei, vaikka konttasinkin taas viimeisenä kolmen jälkeen lostarista. Jos nyt sitä tipatonta vähän aikaa sitten.

Tänään sen sijaan koko joukko asioiden poimintaa sekä työntelyä ja kuudelta erakoksi Joutsenoon. Kesäääääääää!

J=Minä, SFT=Söötti feissarityttö, Tapahtumapaikka=Kamppi

SFT: Kiinnostaako ympäristöasiat?
J: Juu, kyllä, mutta nyt olis vähän kiire.
SFT: Sääli.
J: (Yrittää kävellä pois)
SFT: Hei, oletsä se Kimin kaveri?
J: Öö, ai, näkyykö se jo päälle? (Pysähdyn)
SFT: Eiku mä tiedän sen, se on ny Venäjällä ja sä olit ehdolla vaaleissa.
J: Tota, joo, mut...
...
SFT: Nyt mä sut feissaan!

Tehokkaita ovat. Keskustelun tuloksena, Kim, jos luet tätä, niin sun pitää tulla paitsi takaisin roolipelaamaan, myös töihin, Venäjältä. Vaatimuksia esittävät paitsi Juho, myös söötti antropologityttö Pinja. Tosin ropessa joudutaan silti pitämään parin viikon paussi, kun menen karjalaan erakoitumaan.

Kauppiksen pääsykokeet. Onneksi vanhemmat tieteenharjoittajat näyttivät mallia. Erityinen kestosuosikkini on kylterinaisten suosima paita, jossa lukee "Rikkain - viimeiseen kaatoon saakka. Muutenkin ilman sormusta kampuksella liikkuessa saa kyllä osakseen niin tyhjäpäisiä hissikatseita, ettei mitään rajaa. Luulen, että sitä välinpitämättömyyden määrää täytyy jotenkin harjoitella.

Nojaa, ei se minua niin liikuta kyllä, olenhan jonkin sortin materialisti. Ainakin, jos täytyy ärsyttää idealisteja. Tai no, ei kaikkia idealisteja. Vain niitä jotka syyllistyvät rikoksista tuomittavimpaan, jumalan salakuljettamiseen.

Nyt on kyllä pakko hiukan ihmetellä. Demarit nimittäin laativat raportin vaalitappionsa syistä ja huomasivat aivan oikein, että heidän ajamansa ohjelma ei ollut uskottava. Sen sijaan on aikamoista väittää, että Kokoomuksen kampanja tuli heille yllätyksenä. Sehän oli tismalleen sama Vastakkainasetteluiden aika on ohi -löpinä, joka testattiin jo pressanvaaleissa. Jo kuukausia ennen vaaleja niin mainostoimisto Bob kuin Katainenkin vihjailivat jatkavansa samalla linjalla. Näin tässä todellisuudessa, ilmeisesti demareiden puoluetoimistossa ei. Siellä päätettiin tehdä juuri se mitä Kokoomus halusi: korostaa "vastakkainasettelua"/politiikkaa, vieläpä lähtien SAKsta. Jos tämän luokan virhearvio todella oli syynä vaalitappioon, niin sitten se oli kyllä ansaittu. Eikä vaihtoehtona voi olla muuta kuin pistää puoluetoimistosta porukkaa kiertoon.

Hesari otsikoi taas osuvasti: "Sipoo-kysymyksen käsittely siirtyy ensi viikkoon"

Erakoidun juhannuksena Joutsenoon ainakin joksikin aikaa rauhoittumaan ja hautaamaan nenäni kirjaan.

Taisin lepäillä liikaa, koska olen nyt sitten lepäillyt vielä tämän päivän kuumeessa kotona. Lienen niitä liian tunnollisia työntekijöitä, jotka sairastavatkin vain lomallaan. Nojaa, ehkä tämä tästä tokenee.

Vasemmistoliiton puoluekokouksessa tehtiin järkivalintoja: Paavo for (vice-)president.

Vapaa viikonloppu on kulunut alkukuun matkarupeamasta toipuessa ja voimien keräämiseksi viimeiselle työviikolle ennen kesälomaa. Ajatus tuntuu jotenkin aivan ihanalta. Tänäänkään ei varmaan tiedossa mitään kovin järkevää.

Kuuntelin kuitenkin musiikkia, Kotiteollisuus on vaan ihquu. Tässä Vieraan sanomaa.

Isoja ovat lapsuuteni puut
alastomia runkoja
tuulettomia, linnuttomia
mustia rankoja

Ei lapsena ikinä eksynyt metsään
vaikka tahtoikin
nyt eksyy kyllä vaikkei tahdo
tai vaikka tahtookin

Katsomme pimeyttä silmiin
unta joka ei jää
elämään kuin hetken vain
katsomme pimeyttä silmiin
unta jota ei nää
kuin pienen hetken vain
Se mitä sanot on kuin vieraan sanomaa
mut sano vaan
se tuhanteen kertaan
Se mitä sanon on kuin vieraan sanomaa
mut sanon vaan
ja vielä sen kertaan

Juhlissa kokeiltu sosiaalinen kokeilu oli onnistunut. Anarkistiseen yhteisomistukseen perustuva tuotantosuhde kehitti jääkaappiini jostain parikymmentä olutta. Koska se lupaa hyvää tipattomalle toukokuulleni, niin jonkun pitää varmaan tulla auttamaan niiden poisjuomisessa.

Ruokaa kokeilu ei sen sijaan generoinut, mutta lopputuotteiden satunnaisuus verrattuna suunnittelun byrokratiaan kai on ollut yksi ihan keskeinen ongelma suuremmassa mittakaavassakin.

Iä,iä. Selittämättömiä salamaniskuja Niinisalon varuskunnassa. "Tuntui siltä kuin joku olisi ampunut rynkyllä parin metrin päästä" niinpä.

Olipa hauskat bileet. Sensijaan valmistelut menivät vähän tiukalle, koska saavun Irlannista kotiin varttia yli kuusi (bileet alkoivat seiskalta). Kiitos Finnair muuten suhteellisen uskomattomasta sählingistä matkan eri vaiheissa.

Onneksi Jani, Olli, Eero, Maarit ja Marx auttoivat, vaikkei mulla ollutkaan niihin varaa. Perjantain kuuden aamuherätyksestä huolimatta jaksoin onneksi loppuun asti. Olipa ihana olla laittamatta herätyskelloa soimaan aamulla, kotona nukkumisesta ylipäänsä nyt puhumattakaan.

Eilisillan luontodokumentin lokki vaikutti oppineen kävelemään kunnolla.

Nyt tänne majoittui jotain urheilijoita Yalesta ja Harvardista, mutta niihin osasi onneksi suhtautua juuri oikean alentuvasti. Tänään siirtymä takaisin Dubliniin. Loppuviikon aikataulutkin ovat jo hiukan selvinneet.

Sain kommentin, jossa kysyttiin muutama kuukausi sitten käyneestä erosta. En varmaan halua täällä asiasta käydä sen enempää keskustelua, mutta livenä saa toki kysyä.

Oho, nyt on kyllä taas netwörkätty vähäksi aikaa ihan tarpeeksi. Pitäisi vielä keksiä yrittääkö oikeasti työjuttua perjantaiksi vai ei.

Vaikka kyllähän sen koneen luvattiin laskeutuvan jo 16 eli kyllä siinä välissä nyt siivoamaan ja ostoksille kerkeää... ehkä käynti työmaalla kuitenkin passataan.

Eilen banquetti keskiaikaisessa linnassa irkkulaulujen ja tanssivien linnanneitojen kanssa. Eihän ne Greensleevit sinne sopineet, mutta onhan se nyt aina mukavaa, kun stereotypiat vahvistavat itseään.

"And let you enjoy life in Heaven -

for at least 30 min before devil drags you back where you belong."

Kalja maistui, joskaan ei tarpeeksi tänään. Olen kuitenkin aika varma, että viimeistään huomenna. Vähän pelottaa loppuviikon osalta sen suhteen, mutta toisaalta sen jälkeen koittaakin sitten kesäloma, joten ehkei sillä niin väliä.

Tuli britti kämppäkaveriksi ja ranskaakin pääsi kertaamaan puoli iltaa. Voisi olla huonomminkin.

Keskellä kauneinta Irlannin maaseutua, koska juna hajosi. Ilmeisesti matkalla takaisinpäin pitää koittaa bussia, koska korjauksessa tuntuu kestävän tuntikausia. No, onneksi tänään ei ollut ihan kauhea kiire ja töitä sai tehtyä junassakin.

Huomenna konferenssipresis, hauskaa. Nyt kun sen vielä saisi tässä viimeisteltyä? onneksi huomennakin ehtii vielä.

Terveiset aurinkoisesta Dublinista. Sen tiesinkin, etta irlantilaiset ovat ihan hulluja. Mutta, mika noita jenkkeja vaivaa?

Sahko ei toimi, eika internet, eika autot, euro sentaan. Pitanee sentaan yrittaa saataa lahipaivina, muuten akku loppuu. Kai taalla jossain on jotain adaptereja oltava?

Ranskassa parlamenttivaalit, joissa oikeisto tullee jyräämään todella rumasti. Kovimmat ennustusluvut lupaavat UMPlle 440 paikkaa 577stä. Vaalijärjestelmä toki tukee isoja puolueita ja voittajia, mutta tuo olisi jopa Ranskassa historiallinen tulos: erityisesti kun samalla radikaalivasemmisto ja parlamentissa suunnilleen aikojen alusta istuneet kommunistit tippuisivat pois melkein kokonaan. Sosialistitkin ovat kontanneet aika pahasti. Tosin Ranskan ennakkotutkimukset eivät ole onnistuneet kovin hyvin aikaisemminkaan, joten ehkä sossut pystyvät pistämään edes hiukan hanttiin - ei ole kovin montaa kuukautta, kun hallituksen suosio oli jossain parissakymmenessä prosentissa.

Sitä huomaa poimineensa live-roolipeleistä tehokkaita projektitaitoja taas. Nyt esimerkiksi yksi työhomma on sattuneesta syystä jäänyt vähän jalkoihin ja sen loppuunsaattaminen aktualisoitui vähän tiukalla aikataululla. Koska kyseessä olisi kuitenkin julkaisu, niin se varmaan rykäistään lyhyen ensi yön pitkinä tunteina kasaan.

Aivan samoilla tavoilla kuin kesinä 1999, 2001 ja 2005 revin pääpelinjohtajana hahmoja kasaan öitä myöten: keitetään liikaa kahvia, syödään pitsa, laitetaan Sentencedin tuotantoa liian kovalle, otetaan agressiivinen ja välinpitämätön asenne työn jälkeen ja valvotaaan kunnes homma on selvä. Virheet ehtii korjaamaan sitten aamulla. Työtapa polttaa molemmista päistä eikä jälki ole hyvää. Siksipä sitä ei voikaan suositella. Ajoissa ja rauhassa tekemällä olisi tullut aina parempia.

Kerran vuodessa siihen on kuitenkin jotenkin varautunut - voihan sitä lomailla sitten sen jälkeen. Se vain tuntuisi omaehtoisemmalta larppiprojektissa kuin työprojektissa. Ei pitäne ottaa tavaksi.

Tällä reseptillä ovat valmistuneet muuten myös pari gradua, mutta niiden kanssa tulikin sitten jo itku - siinä kun pitäisi pystyä pitempikestoiseen työhön, ajatteluun ja homman hanskaamiseen yhtaikaa. Sitä kolmatta pelätessä ja inhotessa...

Tämä kuultiin jo pikkujouluissa, mutta silti:

John Lennon, Working Class Hero

As soon as your born they make you feel small,
By giving you no time instead of it all,
Till the pain is so big you feel nothing at all,
A working class hero is something to be,
A working class hero is something to be.
They hurt you at home and they hit you at school,
They hate you if you're clever and they despise a fool,
Till you're so fucking crazy you can't follow their rules,
A working class hero is something to be,
A working class hero is something to be.
When they've tortured and scared you for twenty odd years,
Then they expect you to pick a career,
When you can't really function you're so full of fear,
A working class hero is something to be,

A working class hero is something to be.
Keep you doped with religion and sex and TV,
And you think you're so clever and classless and free,
But you're still fucking peasents as far as I can see,
A working class hero is something to be,
A working class hero is something to be.
There's room at the top they are telling you still,
But first you must learn how to smile as you kill,
If you want to be like all the folks on the hill,
A working class hero is something to be.
A working class hero is something to be.
If you want to be a hero well just follow me,
If you want to be a hero well just follow me.

Kesä!

Suomeen tulo on tosiaan vähän kuin tulisi lomalennolle rootokselle: Ihmiset ovat kauniita ja onnellisia, ulkona on paljon lämpimämpää ja kaikki tuntuu halvalta. Tätä.

Valitettavasti sunnuntaina sitten mennään taas ja sitä ennen istutaan neljän seinän sisällä varmaan suurin osa ajasta. Sääli.

Uteliaille: kyllä mut saa ihan oikeasti kaljalle, heti ensi viikon jälkeen.

Takaisin Suomessa, joskin vain käymässä pari päivää ennen pakoa toiseen kylmään ja märkään maahan eli Irlantiin. Joskin vähemmän niitä.

Terveisiä Tromssasta, Pohjolan Pariisista. Eilen illalla/aamulla puolenyön aikaan auringon alkaessa nousta, sitä arpoi, että miten tällainenkin paikka voi olla ja vielä näin lähellä.

Helsingissä ja Oslossa oli kaksikymmentäviisi astetta, täällä kolmetoista ja vuoret parinkymmenen metrin korkeudessa lumessa. Vuonot on kivoja kyllä. Lumimyrskyä olivat luvanneet - that would be something.

En kyllä hahmota miten kalja voi maksaa yli kymmenen euroa baarissa. Enkä tiedä kyllä voiko sitä hyväksyä.

Tämä kaikille söpöille linkolalaisille.

don huonot - metsänelävien puolustusliitto

siellä missä metsänelävät piileksivät
siellä suunnitellaan kapinaa
sama tumma hymni pian kaikkialla soi
liity metsänelävien puolustusliittoon
sillä aikaa
kun ihmiset viipaloivat maapalloa
ja ahmivat sitä suihinsa
kuin syntymäpäiväkakkua
äiti maa valmentaa joukkojaan
(langennutta lastaan vastaan)
metsänelävät valmistautuvat
viimeiseen taisteluun
(hei, haukat ja haikarat)
hauet ja haikalat
hiiret ja tiikerit tulkaa tekin mukaan
pois ei saa jäädä kukaan
käärmeet ja kärpäset
(hylkeet ja hyttyset) yhteisvoimin pystymme tappamaan
ihmiset sukupuuttoon
liity metsänelävien puolustusliittoon
hirvet viilaavat sarviaan
ravut teroittavat saksiaan
torakat johtavat tiedustelupartiota
pöllöt hiovat sotataktiikkaa
(pääskyt pestaavat lisää porukkaa)
päivä päivältä kasvaa joukkomme
pian olemme valmiita
(hei, lehmät ja leijonat)
sudet ja sammakot
siilit ja piisamit tulkaa tekin mukaan
pois ei saa jäädä kukaan
paarmat ja perhoset
(ahmat ja joutsenet)
yhteisvoimin pystymme tappamaan
ihmiset sukupuuttoon
autiomaiden aavikoilla
asumattomilla saarilla
kaukana napajäätiköillä laulumme soi
liity metsänelävien puolustusliittoon
kärpät ja ketut ja näädät ja peurat
ja korpit ja kotkat
ja pöllöt ja haukat, HEI
myyrät ja hiiret ja sirkat ja madot
ja lehmät ja härät
ja pässit ja porot, HEI
koirat ja kissat ja possut ja pukit
ja sääsket ja kirvat
ja luteet ja lukit, HEI
metsot ja ahmat ja sudet ja karhut
ja valaat ja hylkeet
ja norpat ja ravut, HEI
hanhet ja lokit ja tiirat ja sorsat
ja käärmeet ja korpit
ja kirput ja torakat, HEI
seeprat ja strutsit ja norsut ja puumat
ja hauet ja harakat
ja karpit ja hevoset, HEI HEI
siilit miinoittavat moottoritiet
kirahvit katkovat sähkölinjat
mustekalat kaappaavat sukellusveneet
yhteisvoimin voitamme ihmiset
sääsket levittävät tappavia tauteja
kotkat pudottavat lentokoneet
kampelat tukkivat viemäriverkon
valaat kaatavat sotalaivat
puhvelit puskevat junat raiteilta
krokotiilit hyökkäävät uimahalleihin
yhteisvoimin voitamme ihmiset
haisunäädät myrkyttävät pommisuojat
siat syövät teurastajan
norsut tallaavat metsästäjän
minkit skalpeeravat tarhaajat
myyrät luhistavat metrotunnelin
tikat nokkivat sotilaita silmään
yhteisvoimin voitamme ihmiset
lepakot eksyttävät ohjukset
kamelit polttavat öljylähteet
koirat raatelevat isäntänsä
ravut saksivat lapsilta varpaat
kissat kynsivät emäntänsä
karhut kaatavat katulamput
yhteisvoimin voitamme ihmiset
hämähäkit kansoittavat kaupunkien kadut
sudet valtaavat tv-studiot
käärmeet vaanivat puistoissa
apinat sotkevat tietokoneverkot
sirkat pelastavat koe-eläimet
virtahevot romahduttavat sillat
yhteisvoimin voitamme ihmiset

Ninon villalla oli mukavaa ja lauantaina myönnettin vastuuvapauskin. Jatko-osaton post-huumorinen TV-evankelistan perintö pelattiin alkaen aamukahdelta. Se mikä tapahtuu Pernajassa jääkin Pernajaan - paitsi video- ja kuvamuotoinen footage.

Olen koittanut aloitella pakkaamista, mutta ei se toistaiseksi ole oikein ottanut tulta. Seurataan tilannetta.

Olisiko sosiaalisuudesta tullut kapula vai mistä johtunee tuo tyhjä olo?

"Vanhanen made me do it!"

Sen sijaan Roolipelaajassa lanseerattiin tätä sosiaalista pelaamista, joka ehti jo kääntyä sosialiseksi pelaamiseksi. Tuntuu siltä, että parissa yhteydessä pitäisi puhua vain sosialistisesta pelaamisesta.

Kesä!

Pidän tupareja kuun puolessavälissä. Jos et ole saanut internetin takia dataa/informaatiota/tietoa asiasta, niin otappa yhteyttä ja korjataan asia.