Sarjassamme keskusteluita:

- (vastaa puhelimeen). Mitä pahaa sä nyt olet tehnyt?
- Kukkia

...

- ...ja sitten mä tulin ensimmäistä kertaa Puotilaan metrolla ja vieläpä selvinpäin!
- Rasti seinään

Kävin eilen katsomassa R&A:ssa Guillermo del Toron (Pans labyrinth) uusimman, kohutun Orpokodin (El Orfanato, 2007). Melko paljon säikyttelyä, mutta siitä huolimatta todella hieno ja tunnelmallinen kuvaus viktoriaanisen orpokodin orvoista, joilla alkaa olla sangen pelottavia näkymättömiä ystäviä. Ehdottamasti näkemisen arvoinen, mutta kauhuisa. Jotenkin toiveikkaampi kuin Ring/u.

Mikä on pelottavampaa kuin pikkulapsi? Pikkulapsi, jolla on naamio. Mukana olivat todella kaikki maailman kauhuisimmat hirvittävimmät asiat: lapset, nuket ja naamiot.

Sen sijaan Maameren tarinat ei iskenyt ollenkaan. Silleen ihan kiva, mutta ei kyllä katsomisen arvoinen.

Kiitos Jeffery.

Is our children learning?

...

Childrens do learn!

Nyt vähän R&R, kiitos.

Ilmeisesti olen onnistunut vaikuttamaan kiireelliseltä, mikä ei liene mitenkään erityisen hyvä. No, ehkä tällä viikolla on vähän kiire ajoittain ollutkin. Onneksi nakkisuojat aktivoituivat ja harrastustoiminta siirtyi putkessa ensi viikolle.

Oho, hahmot olisivat lähetysvalmiina, mutta monet pelaajat eivät vielä maksaneet. No, kerran näinkin päin.

Tällä viikolla näyttää olevan juoksuaika. Hop.

Siis, joo. Juuri näin. Olen sanaton.

Hän muistaa kaikki vuotensa
ja surunsa kaukaisen rakkaansa

Sulkee luomettomat silmänsä
avaa komposiittinyrkkinsä

Ja pientä valkeaa kiveä
hän hieroo ja hymyilee hiljaa

Ja vanhin on kaikista Valdan Hiram
komentaja punainen

(CMX: Talvikuningas, tietenkin.)

Mietin koskakohan tämä Puotilan tiedotuskeskusläppä on niin kulunut, että siitä pitää luopua? No, odotetaan sitä ensimmäistä poliisin kotietsintää tähän kämppään ensin. Voin kertoa interneteitse, jos lupaatte olla kertomatta eteenpäin, ettei täältä muuta löydy kuin satunnaisia pieniä nuhaisia pupuja, hippejä rauhalla ja rakkaudella, sosialistista realismia ja alastomuutta seiniltä, kaapista unekas kissa, hyvin vähän ruokaa jääkaapista eikä yhtään laitonta taistelijaa asumasta.

Maksan veroja, tietokoneessani on Linux enkä katso TVtä (vaikka lupa lienee vielä vähän aikaa voimassa). Missä on kapina?

Nyt tuntuu onneksi vähän paremmalta kuin eilen, ehkä tästä flunssasta voi sittenkin toipua.

Jos vaikka kirjoittaisi siitä mitä tapahtui vuonna 1973 näihin aikoihin. Silloin keksittiin nimittäin presidentti Allenden poliittisen murhan, EEC:n suojalakien ja öljykriisin lisäksi myös EVA ja Vapaan koulutuksen tukisäätiö.

Päivän hauskin vitsi on Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki (sick) . Hauska siksi, että se on surullisuudessaan totta. Yhdistyksen tarkoituksena oli taistella ulkoparlamentaarisin vaikutuskeinoin kommunismia vastaan. Vesikansan kirja Salainen sisällissota on suht kipeä kuvaus siitä todellisuudesta, jossa vielä vähän aikaa sitten elettiin. Tosin sitä on Tarkan EVAn historia Uhan alta Unioniinkin. Silti Rentolan Vallankumouksen aave on mielenkiintoisin näistä.

Jos tätä oikeiston yhdistystoimintaa haluaa tarkemmin tutkia, niin toinen mielenkiintoinen organisaatio on Vapaan koulutuksen tukisäätiö (sick). EVAn kanavoimalla suurteollisuusrahalla mm. kartoitettiin kaikkien opetusministeriön, kouluhallituksen ja ammattikasvatushallituksen virkamiesten puoluekannat. Todettuaan tilanteen hälyttäväksi säätiö ryhtyi blokkaamaan vasemmiston koulutuspoliittisia hankkeita. Toiminta oli organisoitua, laajamittaista ja salaista ulottuen mm. yliopistojen opettajankoulutuksen nimityksiin, niiden opiskeluvalintoihin sekä oppimateriaalivalintoihin ja niiden kustantamiseen. Tottakai "sosialismin vastaisen taistelun nimissä".

Viimeisimmän ison sulan hattuunsa tukisäätiö sai 90-luvun taitteessa, kun kouluneuvostot lopetettiin ja yhteiskuntaopillista koulutusta vähennettiin oleellisesti. Kuulun vielä ikäpolveen, joka tietää jotain yhteiskunnasta. Monet minua nuoremmat ovat huomattavasti heikoimmilla tiedoilla liikenteessä: ja tämä johtuu suurpääomaa edustavan oikeiston osan ajamasta koulutuspolitiikasta.

Ehkä näillä kampanjoilla on jotain tekemistä poliittisen osallistumisen heikkouden kanssa? Joku voisi kysyä, että ehkä on tietoisen politiikan tulosta, että nuoria ei politiikka muka kiinnosta? Tosin tuo täytyy kyllä myöntää oikeiston hankkeista yhdeksi onnistuneimmista. Niin onnistuneesta, että oikeusministeriön on ollut pakko ryhtyä toimenpiteisiin suomalaisen aktiivisen kansalaisuuden kohentamiseksi (ennen kuin sen toimimattomuus alkaa ruokkia kansalaisaktivismia).

Viime vaaleissa oikeistolle annettiin valkoinen kartta pistää suomalainen koulutuspolitiikka uusiksi ja Sarkomaa olikin ilmaissut ensimmäiseksi valtiovarainministeriön virkamiehille, että "nyt koulutuspolitiikassa alkaa tapahtua, koittakaa pysyä mukana". Pelkään, että sieltä tulee sellaista tavaraa, että niiden jälkiä korjataan vielä vuosikymmenet.

Olen siis

Turkoosi yhdistää aurassa älyn ja tunteen värit. Persoonana turkoosi on järjestelmällisen ajattelun ja herkkyyden yhdistelmä.

Herkkä turkoosi on myötätuntoinen ja rakastava ihminen, joka ei kuitenkaan sulje järjen ääntä omia valintoja tehdessään. Hän on hiljainen taustahahmo, joka tukee läheisiään ja vaistoaa herkästi heidän vaikeutensa. Ongelmien ratkaisuissa hän kuitenkin turvautuu analyyttiseen ajatteluun, eikä helposti sorru tunteen sanelemiin ylilyönteihin.

Vaikka turkoosin omat tunteet ovat herkät ja vaistonsa hyvä, pitää hänkin omat tunteensa mieluimmin kätkettynä toisilta. Ongelmien ilmetessä hän ei käänny ystävien puoleen apua pyytääkseen, vaan etsii järkevimmän ratkaisun omasta sisimmästään.

Uh, kipeänä, senkun peruutellut tapaamisia. Eipä oikeastaan edes mietitä ensi viikkoa.

Sain elämäni toisen komspämmin tänään. Laitoin merkin seinään.

Ainiin, keinutuolista ei saanut huudella loukkaavia ja holhoavia, kun joku voi vaikka suuttua. No, hö. Otetaan silti riski:

Ylioppilaskunnassa joku on painanut paniikkinappulaa ja nyt opiskelijaedustajat pomppivat edestakaisin kuin sähköjänikset hokien "leikkaa, säästä, leikkaa, säästä". Sosiaalista koetta olisi muuten miellyttävämpi seurata, mutta uhkana moisesta pomppimisesta on se, että leikataan ihan väärästä päästä ja ihan väärä määrä.

Tulee mieleen edellinen kerta kun ylioppilaskunnassa pompittiin ja säästettiin, reseptit olivat samat: 1) kauhea säästötarve kirkkaalta taivaalta, 2) ensimmäisissä neuvotteluissa todella kovat lääkkeet, että edes jotain säästöjä menisi koko prosessista läpi, 3) ei ollenkaan tarpeeksi keskustelua tai kyseenalaistamista a) säästötarpeesta tai b) säästökeinoista, 4) perusteluiden perustuminen puutteellisille laskelmille tai kyseenalaistettaville mutu-tuntumille. 5) Runnominen ja henkilökohtaisuudet siinä vaiheessa, kun säästöjen läpimeno koettiin uhatuksi. Ei kovin vastuullista.

Toivottavasti tällä kertaa osataan toimia vastuullisemmin. Tai ainakin saadaan jännittävämmät edustajistovaalit.

Kirjoittelua ja yllätysehdokashankintaa. En ymmärrä mitä tapahtui, kaikki kävi niin nopeasti.

- Miksi täällä on niin hiljaista?
- Reetta on nyt taas vähän aikaa kaapissa

Ennen kuin lastensuojeluviranomaiset huolestuvat, niin kyseessä on kissa. Ennen kuin eläinsuojeluviranomaiset huolestuvat, niin se tykkää olla siellä istumassa nahkahousujeni(!) päällä, Se osaa jo halutessaan tulla sieltä pois.

- Moi Juho, ai sä olet tänään töissä? Taas yksi blondi etsi sua eilen.

Outoa.

JUHO TUKEE SIIVOJIEN ULOSMARSSEJA

Suomen yksi aliarvostetuimmista ammateista vaatii ns. matalapalkka-aloille indikoitua palkankorotusta. Samaan aikaan kun Suomi vaurastuu ennennäkemätöntä vauhtia (varallisuuden kasvu montakymmentä prosenttia), ei aliarvostetuimmille ja alipalkatuimmille työntekijäryhmille myönnetä edes inflaation verran lisää liksaa. Vähemmästäkin suivaantuu. Hävytöntä ja väärin.

Eikö juuri tämän ajan pitänyt olla jo ohi?

Toimenpide on kriittinen ja särmikäs poliittinen lehti, jota Sitoutumaton vasemmisto julkaisee kerran vuodessa.

Oon tulossa kipeäksi, mikä ei varsinaisesti ole yllätys, kun sitä on liikkeellä. Eli ei ehkä pelkästään stressiperäistä.

Marx ilmeisesti meinaa tosiaan tehdä kasvatustieteen seminaariesitelmänsä aiheella Opettajuus rakenteellisena väkivaltana. Nauratti.

Vaikka kyllä kauppiksenkin opettajille kerrottiin, että Suomessa luentotilanteiden hierarkinen kommunikaatiorakenne on suurin yksittäinen oppimistä ehkäisevä tekijä. Ehkä viesti menee joskus perillekin. Saa nähdä millä vuosisadalla.

Joinain päivinä tulee lunta sisään ovista ja ikkunoista. Tämä päivä ei alkanut sellaisena, mutta on kiitettävästi kehittynyt siihen suuntaan. Ehkä toteamme sen vain menetetyksi, olkoon hyväksyttävien tappoiden listassa.

1. Go to http://www.careercruising.com/.
2. Put in Username: nycareers, Password: landmark.
3. Take their "Career Matchmaker" questions.
4. Post the top ten results

Eipä mennyt ihan putkeen multakaan (tai sitten pitää vapauttaa sisäinen pankinjohtajani!):

1. Bank Manager
2. Office Manager
3. Association Manager
4. Health Care Administrator
5. Human Resources Specialist
6. Management Consultant
7. Hotel Desk Clerk
8. Industrial-Organizational Psychologist
9. Bank Teller
10. Operations Research Analyst

Susien seuraavaa historiallista-peliä suunnittelemassa Tammisaaressa nyt kevättalvelle. Hyvää settiä, mielenkiintoista nähdä minkälaista saadaan aikaan. Porukka on aika tuttua, joten tätä ei varmaan voi oiken mokata.

Jonkin verran myös parannettiin maailmaa ja ihan vaan relattiin, mikä tuli mulle aika tarpeeseen. Kerkesin poiketa sieniä kaivelemassa metsästäkin, vaikkein niitä ihan kunnon kastikkeeseen riittänytkään.

Muutenkin pari päivää irti Venceremos-hahmoista teki todella hyvää, luulen että myös niiden laatu paranee siitä. Jos alkuviikosta vielä repisi, niin niiden pitäisi alkaa olla kasassa.

Saatanaa saapunee Moskovaan. Pitäähän se nähdä.

Kiitos O (E. Sinervohan se).

Niin että silmäni eivät pakenisi pääskysen lentoon ja pilvien yöhön,
vaan tavoittaisivat kaikessa tapahtumisessa tärkeän,
ja näkisivät ajan iljettävyyksien läpi sen, mikä huomista luo.

Niin että kaikki mikä elinpäivinäni tapahtuu ihmiselle,
tapahtuisi myös minulle ja lävistäisi minut niin kuin rautainen virta
ja tekisi minut puhtaaksi ja todeksi
niin kuin on tänä päivänä puhdasta ja totta
taistelu leivästä ja ihmisen vapaudesta.

Suomen valtiolla on kolme ulkoista turvallisuusuhkaa: Häkämies, Häkämies ja Häkämies.

Hallituksen venkoilu sairaanhoitajien ja muutamien muiden naisvaltaisten matalapalkka-alojen palkkariidassa ihmetyttää. Nyt lakkoilijoilta uhataan ottaa valtion bonusraha pois.

En tiedä miten tämä tasa-arvotupo on Kokoomuksen puoluetoimistossa mietitty, mutta melko hurjalta alkaa näyttää. Toisaalta, harvaapa hyväosaista tärkeää kunnallista työtä tekevän työ näyttää kiinnostavan: pää-asia, että saadaan perintöverot pois ja muutakin verokiilaa uhkaamaan jotakuta heikompaa.

Mä alan kohta kannattaa laajaa julkisen alan tukilakkoa - jonka toisessa päässä ei eivät ole rengit (kuntatyönantaja) vaan isännät (maan hallitus). Millä jaatte sellaista, minkä hallitus lupaa muttei anna?

Tähän ei voi enää kommentoida kuin loppusoinnuin:
Matti keksi, nytpä sosiaalisesti oikeudenmukainen hallitus;
Kepun äijäsaunassa repesi, siinä meillä vuosisadan jallitus.

Tutkijoiden horoskooppi (via Nina).

Vesimies

Tutkimusmaailma tulisi hyvin toimeen ilman vesimiehen kaltaisia haihattelijoita, mutta maailma tarvitsee pellejä. Vesimiehet innostuvat lapsen tavoin kaikesta uudesta ja muuttavat mielipidettään huomaamattaan nopeammin kuin Fortumin tuulimyllyt nopeuttaan. Myös rajatieteet kiinnostavat heitä sillä naurettiinhan Einsteinillekin. Maailma nauraa myös vesimiehille, jotka koittavat kuvata kaivoissa kulkevia energiavirtoja jotka ufolla laskeutuneet maahiset ovat jättäneet. Vesimiehet uskovat myös joulupukkiin.
Motto:"On aivan mahdollista..."
Tällä viikolla: Löydät internetistä kiintoisan sivuston jonka kertomat faktat vaikuttavan täysin loogisilta maailmankatsomuksesi kanssa. Päätät perehtyä Niuvanniemen suljetun instituutin julkaisuihin paremmin.

Kokoomus kuuntelee - Orwell oli optimisti.

Toimenpide eli sitvasin lehti on ilmestynyt, joskaan ei vielä netissä. Linkkaan sen tänne myöhemmin, mutta jos pyöritte kampuksilla, niin ottakaa lukuun. Siellä on rautaisia juttuja, ihan muidenkin kuin allekirjoittaneen.

Lehden takasivulla oleva sitoutumattomia ryhmiä (ainejärjestöliitto ja osakuntaunioni) kritisoiva vihrujen kanssa puuhattu teksti olikin toinen pää-asiallinen puheenaiheista eilen. Tai no, sen piti olla kaikkien "poliittisten" ryhmien yhteinen, ennen kuin eräät alkoivat miettiä tähän osallistumisen hyötyjä ja mahdollista sivuun ajautumista hallitusneuvotteluista jo tässä vaiheessa. Jos nyt ne vaalit kuitenkin ensin. No, päättäkää itse minkänäköistä politiikkaa ylioppilaskuntaan haluatte, se käy esimerkiksi äänestämällä.

Ei niin, etteikö kannanotosta tulisi varmaan lisääkin lunta tupaan, mutta avoimuudesta on ehkä syytä silloin tällöin nostaa vähän melua. Poliittista keskustelua rakenteista tuntuu empiiristen havaintojen mukaan olevan vaikea käydä muualla kuin vaalien alla.

Hyvä kirjoitusfiilis, kun saa rauhassa kirjoitella.

Ongelma 70-luvussa on vähän se, että kirjoittaminen on enemmän kuin tavallisesti kamppailua itsensä kanssa. Tällä kertaa kamppailun luonne on poliittisempi kuin tavallisesti. Tai siis, on vaikeampi olla kirjoittamatta vain omia harhaluulojaan ja tulkintojaan menneistä ja jättää tilaa pelaajalle tehdä hahmostaan omannäköinen, kun kulttuuri-ilmasto on niin yhteisöllinen (merkityksessä epäyksilöllinen, joukkovoimaa suosiva).

Ilmoituksemme jäi aika moneen filtteriin, koska siinä oli liikaa huutomerkkejä (11!). Naureskelin.

Ehkä tänne uskaltaa jo postata jotain Klutzista ilman pelkoa spoilauksesta. Ihan hauskaa siis oli, enpä ollut pitkään aikaan ollutkaan larppaamassa. Polittinen yhteiskuntafilosofi vigilantehahmoni oli vähän ylisosiaalinen, mutta onnistui ilmeisesti ärsyttämään kaikkia muita hahmoja totuuden inkvisitiolla ihan kiitettävästi. Hyvä näin.

Rapukulttikin pysyi ilmeisesti hanskassa, vaikka Äidin proppi olikin kiitettävä. Lainaus dialogista:

- Ottakaa rauhallisesti, täällä ei ole mitään hätää...
- Ei mitään hätää? Tuolla ulkona riehuu sieluton automaatti automaattiaseen kanssa!
- Ei mutta, sehän on vain tohtorin lemmikkiapina Tom. Se on täysin vaaraton.

Suomalainen linnake-Euroopan rakennusprojekti on vihdoin saanut edes jonkin verran sille kuuluvaa julkisuutta. Naze Aghain käännytysprosessi keskeytettiin kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun televisiossa oli käyty seuraava keskustelu:

Toimittaja: Epäiletkö, että joudut kiduttamisen tai väkivallan kohteeksi, jos palaat Iraniin?
Naze: En epäile - minulla ei ole mitään epäilystä siitä, etteikö minua tapettaisi.

Olisiko aika ehkä hiukan inhimillistää muutamia rakenteita?

Tarina kuitenkin jatkuu: Ulkomaalaisviraston ylijohtaja arvostelee kirkon toimia tapauksessa. Ei mikään ihme, koska hommahan tuli pomon näpeille, näyttää huonolta CVssä ja joku syyllinen on ilmeisesti aina löydettävä.

Vastakkainasettelun aika on ohi, lupasi Kokoomus. Päästyään valtaan

Suomella on kolme turvallisuushaastetta: Venäjä, Venäjä ja Venäjä.

Sanoo Suomen puolustusministeri Jyrki "Kalashnikov" Häkämies jenkkilässä, puolueen henkisessä kodissa, suoraan Kokoomuksen vanhimmista perinteistä ammentaen ja transantlantisen yhteistyön nimeen vannoen. Ja todella, todella wanhaan wihaan nojaten.

Pääministeri, presidentti ja entinen ulkoministeri kerkisivät kommentoida maan puolustuspolitiikasta poikkeavaa ulostuloa ja pääministerin sanoin "henkilökohtaista retoriikkaa" (mitenkään repimättä tuota Vanhasen uusinta käsitepierua).

Onneksi tilanne ei vaikuta kovin politisoituneelta, koska Puhemies Niinistö kiirehti puolustamaan saman tien Kokoomuksen linjaa. Näitä puheita kuunnellessa pelottaa - onko ns. Eurooppalainen tie noin ohuella pohjalle? Olisiko oikeisto tosiaan laittanut hommat amerikanmalliin heti päästyään valtaan?

"Niinistön mukaan on luonnollista, että hallituksen vaihtuminen tuo keskusteluun uusia tuulia."


Jos vältetään nyt Niinistön hämäys ja todetaan sen verran ettei kukaan muutosta tai uusia tuulia vastusta sinänsä. Noiden tuulien puhallussuunnasta vain vallitsee laaja poliittinen erimielisyys.

Tämä Facebook-homma alkaa karata käsistä. Tietyissä piireissä on huhujen mukaan epäilty avokkien olemassaoloa, jos ne eivät ole kuvineen Facebookissa. Eilinen oli myös yllättävän Facebook-painotteinen, kokoonpanon huomioonottaen. Outoa.

Hype ei voi kestää enää kovin montaa viikkoa.

Luin mielenkiinnolla uuden islamilaisen puolueen rekisteröinnistä kristillisten terveeksi vastapainoksi.

Lainaus herätti aika paljon kysymyksiä maailmankuvasta, jolla tässä operoidaan. Suunnilleen yhtä paljon kuin Päivi Räsäsen ilmoitus ettei usko evoluutioon:

Tammelta kysyttiin myös, haluaako puolue pitkällä aikavälillä saria-lain Suomeen.

"Se olisi mahtavaa", Tammi sanoi. Hän huomautti, että lain tarkoitus on ehkäistä rikoksia ennalta.

Mitähän tähän nyt pitäisi sanoa? Ehkä kaikki oleellinen on jo sanottu. Tai sitten Hesari on poiminut quoteen omiaan.

Ainiin uskonnoista puheenollen, jehovat kävivät toisen kerran yrittämässä. Joku nätti tyttö lajitteli juuri silloin alusvaatteita viereisessä huoneessa, joten en voinut oikein kutsua peremmälle. Ehkä ensi viikolla ne saavat ansaitsemansa kahvit.

Kohtaus todistajat, otto kaksi, Toimijat: H: Hippi ovella, T: Totinen todistaja rappukäytävässä

T: (totisen näköisenä) Oletko miettinyt ikinä, että miten vanhurskas jumala sallii luonnonkatastrofit?
H: Niinno, itse asiassa, se kaikkivoipuus sopii mun mielestä vähän huonosti...
T: (keskeyttää) Luetaanpa vähän Tätä kirjaa (lukee kovaan ääneen monotonisesti Raamattua Vanhurskaudesta, ihmisestä ja jumalasta, hippi missaa viitteen, mutta epäilee kyseessä olevan yllättäen ekan Johanneksen kirjeen alusta)
H: Juu anteeksi nyt kovin paljon, pitää mennä muuttamaan, tulkaa uudestaan kun muutto on ohi...
T: (keskeyttää) Tässä meidän lehden syyskuun numerossa vastataan juuri näihin luonnonkatastrofikysymyksiin (työntää lehden ovenraosta)
H: (pakenee sisään ja laittaa oven kiinni)

Tällä viikolla syksy tuntui alkaneen ihan toden teolla. Olen pistänyt hommaa aika rankasti liikeenteeseen eli noin seuraavaksi vuodeksi. Ainakin to-do -listalta on häipynyt kamaa kiitettävää tahtia.

En tosin ole päässyt kunnolla siihen graduun kiinni, ensi viikolla alkaa varmaan olla viimeiset mahdollisuudet rytmittää se tähän hommaan mukaan tai kehittää jokin toinen vaihtoehto.

Ei siinä muuta, mutta jo nyt menee kohtuuton aika tekstiä ruudulle tuottaessa. Niinjoo, ja muokatessa. Voisin ehkä harkita muutaman harrastusprojektin alempaa priorisointia, mutta toisaalta kaunokirjallinen teksti menee jotenkin eri kiintiöstä.

Hesari kommentoi Karjalan ostosuunnitelmia junailleen Andrei Fjodorovin isää, Vladimir Fjodorovin toimia Suomessa 60-luvulta eteenpäin:

Andrei Fjodorovin isä Vladimir Fjodorov työskenteli Neuvostoliiton Suomen-suurlähetystössä ja hoiti vuosikymmenet Nkp:n ja Skp:n välisiä suhteita. Asian voisi ilmaista niin, että isä-Fjodorovin tehtävänä oli Suomen asioiden vahtiminen ja niihin puuttuminen.

"Asian voisi ilmaista niin..."? Voisi kyllä, kiinnostava sananvalinta.

Sain sen verran palautetta edellisen entryn kieliasusta, että korjailin sieltä vähän virheitä.

Pituudelle sen sijaan en tehnyt mitään. En oikein osaa kirjoittaa talousjärjestelmistä tai sodista lyhyesti tai kaunopuheisesti.

Lainaan itseäni, kirjoitin 21.3.2003

Operaatio "Irakin vapaudelle" on nähdäkseni annettu muutamia tekosyitä jenkkien ja Blairin toimesta:

1. Saddam on uhka USA:n kansalliselle turvallisuudelle.

2. Saddam tukee terrorismia ja on liitossa WTC:n pommi-iskun tekijöiden (niiden jotka ovat kuolleet) kanssa.

3. Irakin joukot ovat tulittaneet USA:n ja Britannian julistamilla lentokieltoalueilta maahansa hyökkääviä amerikkalaiskoneita.

4. Saddam ei noudata YK:n asettamia määräyksiä aseistariisunnasta tarpeeksi tottelevaisesti.

5. Saddam on diktaattori, joka murhaa omaa kansaansa.

6. Irakin öljyvarat on jaettu "epädemokraattisen hallinnon toimesta" eivätkä ne "hyödytä Irakin kansaa".

7. Tulevaisuuden Irak "luo vakautta Lähi-Itään" ja toimii "mallivaltiona demokratiasta ja ihmisoikeuksista"

Kohdat 1, 2 ja 6 ovat ns. paskapuhetta. Irak ei nykykunnossa ole uhka edes pienenpienelle Kuwaitille, saati sitten maailman johtavalle ydinvallalle. Ainoa liittävä tekijä Saddamin ja Al-Qaidan välillä on se, että molempiin kuuluu saman uskontokunnan ja mantereen asukkeja ja molemmat vihaavat amerikkalaisia. Näillä perusteilla minäkin saattaisin kelvata sotakohteeksi.

Öljystä ja kansasta en edes viitsi sanoa muuta kuin Exxon. Vakaudesta tyydyn sanomaan sotilasvaltio ja Hacienda.

Lentokieltoalueet eivät ole kovin yhtäpitävästi kansainvälisen oikeudenmukaisia. Niiden, samoin kuin "tottelevaisuuden" tarkoituksena lienee pää-asiassa nöyryyttää Irakin johtoa ja näyttää kuka on herra talossa. Vai uskooko joku tosiaan jenkkien välittävän vaikkapa Pohjois-Irakin kurdeista? Jos niin on, niin miksi ihmeessä jenkit eivät ole käyttäneet tuhansia mahdollisuuksiaan ja puuttuneet liittolaisensa Turkin harjoittamaan jatkuvaan kurdien kansalaisoikeuksien riistoon, sananvapauden rajoittamsieen ja järjestelmälliseen vainoon. Turkki lienee nyttenkin menossa Pohjois-Irakiin "estämään humanitaarista katastrofia".

Syy viisi on ainoa syy vaihtaa Saddamin hallinto. Sen ei kuitenkaan tulisi tapahtua valehtelevalla sotaretoriikalla, kansainvälistä oikeutta loukkaamalla, kansalaismielipiteen sivuuttamisella, typeryydellä eikä sivullisia murhaavalla sotatoiminnalla.

Viisi vuotta myöhemmin perustelut tiivistyvät kolmeen:
1) Saddam omaa biologisia, kemiallisia ja ydinaseita ja on ilmeinen uhka naapurimailleen
2) Saddamin armeija on läheisessä yhteistyössä "terroristijärjestöjen kanssa"
3) Amerikan tulee vapauttaa Irakin kärsivä kansa

Näihin väitteisiin voidaan todeta:
1) Viiden vuoden etsinnästä huolimatta mitään todisteita ylläolevista aseista ei ole löytynyt. Amerikkalaiset ovat poliittisen ja sotilaallisen paineen takia aivan varmasti etsineet. Virheelliset tiedusteluraportit on osoitettu jälkikäteen poliittisesti manipuloiduiksi. Niille vastakkaiset raportit ovat osoittautuneet oikeassa olleiksi, mutta ohitetuiksi.

2) Al-Qaida ei ollut Irakissa. Ei ennen kuin amerikkalaiset tekivät siitä kansainvälisen terrorismin sykkivän ytimen ja koulutusleirin. Saddamin armeija ei toiminut myöskään "operatiivisessa yhteistyössä" muiden terrorismijärjestöjen kanssa.

3) Vapautuksesta voidaan aina puhua. Sitten on pakko kysyä, että kuinka monta vuotta me olemme jo odottaneet, että joku ulkopuolinen mahti/profeetta tulisi vapauttamaan meidät? Vapautus vaatii moraalisen oikeuden ja se arvioidaan aina seurauksiaan vastaan. Saddam oli syyllistynyt kansanmurhaan, hän oli yksi hirviömäisen järjestelmän luojista. Niin olivat Abu Ghraibn kiduttajatkin, ne samat, joiden komentajat kävelivät rikoksistaan. Irakilaiset eläisivät mieluusti rauhassa, kuten kaikki maailman ihmiset. Monet haluaisivat amerikkalaiset ulos, monet pelkäävät, että niin saattaa tosissaan tapahtua.

Joka tapauksessa unelma "vakaammasta lähi-idästä" ei ole toteutunut tai toteutumassa. Monen mielestä se oli retoriikkaa alunperinkin.

Amerikka on osoittautunut jättiläiseksi savijaloilla. Sen moraalinen tai sotilaallinen voima ei ole riittävä jatkamaan miehitystä enää kovin pitkään - se on väsynyt sotaan. Mitä sitten tapahtuu on kysymysmerkki. Johon Yhdysvallat joutuu miehitysajan virheidensä takia vastaamaan pääosin yksin. Näitä voidaan huomata muutama:

1) Lähtö sotaan ilman Yhdistyneitä kansakuntia. Tämän jälkeen kysymys on siitä, miksi muun maailman pitäisi maksaa Yhdysvaltain sotaseikkailujen jätökset?

2) Saddamin armeijan hajoittaminen. Vaati kokonaisen uuden armeijan kouluttamisen ja vei toivon sekä toimeentulon todella monilta irakilaisilta. Loi taloudellisen ja sosiaalisen pohjan vastarintaliikkeelle, satoja tuhansia työttömiä sotilaita.

3) Baath-puolueen jäsenten puhdistaminen hallinnosta. Loi johdon vastarintaliikkeelle, kymmeniä tuhansia työttömiä koulutettuja ylemmän keskiluokan entisiä eliittijäseniä vailla toivoa tulevaisuudesta niin kauan kuin amerikkalaiset ovat maassa.

4) Liian kovat otteet pidätettyjä kohtaan. Abu Ghraib on vain jäävuoren huippu, kymmenettuhannet pidätetyt ja ylikansoitetut vankilat luovat yleistä toivottomuutta ja kalvavat valloittajien asian moraalista oikeutta.

5) Liian kovat otteet siviiliväestöä kohtaan, erityisesti ihmisoikeusrikkomukset. Jokainen sisällissota on ensisijaisesti sosiaalinen konflikti. Syyttä tai syystä ammutut luovat aina kolme terroristia tilalleen. Nöyryytetyt perheenisät kostavat pommeilla. Tämä ei voi tulla yllätyksenä amerikkalaisille.

6) Amerikan armeijan taktiset ja strategiset virheet. Johtuvat korkealla tasolla pääosin Irakin välittömän vapautuksen jälkeisen suunnitelman ilmeisestä puuttumisesta. Mitään suunnitelmaa maan jälleenrakennukseksi ei ilmeisesti ollut. Nyt suunnitelma vaikuttaa olevan poispääsy mahdollisimman nopeasti. Britit jo enemmän tai vähemmän ajettiin ulos Basrasta.

Nähdäkseni yksi oleellisimmista kysymyksistä on, mitä nyt tulisi tehdä? Amerikkalaisten ja brittien nopea lähtö johtanee nykyhallinnon tukijoiden kuolemaan tai ainakin maanpakoon. Ongelmia riittää ja ne ovat pääosin taloudellisia ja sosiaalisia, joskin etnisyys ja uskonto toimivat hyvinä tekosyinä.

Irak oli rakennettu sosialistiselle komentotaloudelle, jossa suurin osa ihmisistä työskenteli suoraan tai epäsuoraan valtiolle tai Baath-puolueelle.

Infra ei toiminut mitenkään erityisen hyvin, kuten auktoriteetille ja voimakkaalle keskushallinnolle tyypillistä on. Vaino ja epäluulo olivat yleisiä. Sangen suuri osa kansasta pystyi kuitenkin elämään suhteellisen normaalia elämää. Loppupeleissä valtion varallisuuden takaajana toimi öljy ja hallinnon takaajana valtavat poliisi- ja konventionaaliset sotavoimat.

Sosiaalisesti "ongelmat" liittyivät perhe-, uskonto- ja etnisten ryhmien erityisasemiin ja erityisesti muutamien ryhmien pitämiseen kurissa väkivaltaisesti.

Ensimmäinen Persianlahden sota romahdutti infran ja sai Saddamin ilmeisesti tuhoamaan kemikaali- ja biologiset aseensa. Viimeisin sota tuhosi julkisen talouden täysin amerikkalaisten kieltäytyessä aluksi ottamasta vastuuta sen organisoinnista - se nähtiin hädän lievittämisenä pikemminkin kuin uuden talousjärjestelmän paikalleenasettamisena. Ja jos vanha komentoihin perustuva talousjärjestelmä oli korruptoitunut ja puolueen hallussa, niin nyt vaikutti lähinnä siltä, että homma ei ollut enää kenenkään hyppysissä. Tai no, vihreän vyöhykkeen suoraan republikaanien puoluetoimistosta lennätetyt bilettävät nuorisopoliitikot varmaan elättelivät jotain libertaristisia unelmia vapaakauppaan perustuvasta minimivaltiotalousjärjestelmästä a la Somalia. Nyt ilmeisesti asiassa on päästy jonkin verran eteenpäin, koska juhlien jälkeen kotimaassa ei odotakaan enää houkuttelevia uria valtion romuttamisen parissa vaan vihainen kotirintama, joka on kyllästynyt maksamaan seikkailun taloudelliset ja ihmimilliset kustannukset.

Onko kaikki tämä jälkiviisautta? Osaltaan kyllä, osaltaan ei. Muistuttaisin, että olin kyllä jenkkien suurlähetystössä kertomassa mitä mieltä tästä asiasta olen. Jo ennen sodan alkuakin. Ja Bushkin tietää, lähetin hänelle sähköpostia.

Mitä nyt sitten pitäisi tehdä? Kuten kirjoitin jo vuonna 2003 "En näe amerikkalaisten takia Irakille enää muuta tietä kuin sisällissota ja kansanmurha". Ehkä niiltäosin joukkojen pitäisi pysyä siellä. Tai hahmotellaanpa vähän kauhuskenaariota amerikkalaisten lähdettyä (Britithän tosiaan ajettiin tässä viime viikolla jo ulos Basrasta):

Ensin Irakin nykyisen perustuslain mahdollistamaa laajaa itsehallintoa tavoittelevat kurdikaupungit pohjoisessa pistävät äänestyksen asiasta pystyyn. Turkki (tai sen rajalleen siirtämä, jo tällä hetkellä sotaa käyvä armeija) marssii samantien voimalla Pohjois-Irakiin. Amerikkalaisilla ei ole moraalista tai poliittista voimaa puuttua Nato-jäsenen tekemisiin - Irakin hallituksen huutaessa apua mistä ikinä saa. Iran auttaa mielellään vieden joukkojaan (tai no, sotilasneuvonantajia) vahvistamaan Shiia-alueita - tämä johtaa lähes väistämättä kansanmurhaan sunnialueilla. Kukaan ei enää pysty pidättelemään Syyrian, Saudien ja Jordanian "sunnivapaaehtoisia" marssimasta Irakiin, kun näitä kuvia alkaa tulvia telkkarista. Irak vajoaa pitkään uskonnollisesti motivoituneeseen sisällissotaan, joka kiristää tunnelmat äärimmilleen koko lähi-idässä. Länsi saa syyt niskoilleen.

Olisiko Saddamin järjestelmä pitänyt suistaa raiteiltaan? Ehkä. Oliko tämä hyvä tapa tehdä se? Ei varmasti.

Joskus toivon niiiin paljon olevani väärässä.

Viikonlopun puheenaihe on odotetusti ollut Leading Innovative Excellence University (eli kaverien kesken vaan LIE University), joka joutunee perustuslainvastaisena Suomessa toimimaan opiston statuksella. Tai no, äkkiähän sitä vähän viilataan.

Sarjassamme keskusteluja:

- Kielitoimisto suosittaa sosialidemokraattisen kirjoittamista kahdella aa:lla.
- ...mutta mikäpä oli vuoden 1973 suositus!

Viikonloppuna on uusinnettu työvoimaa suurista suunnitelmista huolimatta. Ei tosin alkoholilla. En ole onnistunut vielä tuntemaan uusintamisesta kovin huonoa omatuntoa. Ensi viikolla ehtii sitten vielä kyllä.

Kun vielä onnistuisi selvittämään miten kummassa nämä illat täyttyvät näin nopeasti.

Siihen aaltopeltioveen me maalattiin
ympyrä ja pirun iso A
Että tyypit kaikki varmasti muistais sen
minkä takia me soitetaan
Käpä setävainaan rummut kotoaan toi
ja kaikki muu me ostettiin
Kai Eikka puoli vuotta kämppäänsä lämmitti
mainoslehtisillä iltaisin

Ja niin me maisteltiin variksenverta
ja teetä piipussa poltettiin
tehtiin asperiini-pilsneri cocktail
ja sitten jammasi Wounded Knee

-Miljoonasade, Rokkibändi Wounded Knee

Kauppiksen avajaiset eilen, reksi ja Jope puhuivat huippuyliopistosta. Ja suoraan sanottuna argumentointi oli ihan omaa luokkaansa. Erityisesti korvaan särähtivät Ollilan suoraa rehtorivaltaaa tukevat kommentit, "jotta rehtori voitaisiin vapauttaa toimimaan mahdollisimman vapaasti kilpailluilla koulutusmarkkinoilla". Tämä näkemys yliopiston tehtävistä sopii EVAn hallituksen puheenjohtajalle, mutta se ei ihan oikeasti ole koko totuus yliopistojen tehtävästä kehittyvässä maailmassa.

Lisäksi peräänkuulutettu vapautus siis ilmeisesti oikeuttaa paitsi Suomen perustuslain vastaiset toimet, niin myös yliopistodemokratian kolmikannan romuttamisen vastauksena ns. kansainvälisiin tutkimuksen huippuyksiköihin - joiden budjetit sivumennen sanoen ylittävät Suomen koko valtion opetukseen käyttämät varat. Kaikki tämä tapahtuu tottakai ensisijaisesti opiskelijoiden, tutkijoiden ja professorien hyväksi. Sallitte tämänkaltaisiin organisaatiomuutoksiin suhtautuvalle annoksen skeptisyyttä koskien tuota nimenomaista yhteistä etua.

Samaan aikaan Helsinki on vihdoin herännyt, että innovaatio-opisto siirtyy Espooseen. "Eihän sitä sinne saa viedä" ovat Helsingin Kokoomuslaiset kerinneet vaatimaan.

Ensinnäkään asia ei mitenkään kuulu Helsingille, valtio päättää missä yliopistot (tai opistot) ovat. Toiseksi Sailaksen kuuluttama yhteisellä kampusalueella on ihan pointtinsa, jos tarkoitus ei ole marginalisoida kauppista ja taikkia uudessa kokoonpanossa opiskelijaelämästä ja ennen kaikkea muusta hallinnosta. Jos yksiköt jatkavat omissa paikoissaan, niin se lähinnä ehkäisee yhteistyötä, huippuja ja niitä innovaatioita. Yksiköiden ripottelu aluepoliittisista, ei toiminnallisista syistä, on typerää. Kolmanneksi, ei Otaniemi ole sen paskempi paikka olla duunissa kuin Töölö - ainakin jos saisivat nyt vihdoin sen länsimetron toimimaan - omakin työmatkani lyhenisi.

Jos tarkoitus on vastustaa koko hanketta, niin geopolitiikka on siinä ihan ok ase. Ehkä Helsinkikin oppii sen Sipoon Barbarossansa kanssa. Tosin olisi varmaan suoraselkäisempää vastustaa Uuden Suomen tärkeimmän yliopiston yksityistämistä ja sen seurauksia.