Pörssi romahti tänään melkein yhtä pahasti kuin IT-kuplan jälkeen. Aiheesta ei kuitenkaan saanut uutisoida kovin laajasti, ettei kuluttajien luottamus markkinajärjestelmään horjuisi. Syynä olivat subprime-lainat jenkkilässä. Ai mikä subprime?
Kyseessä on varsin kekseliäs rahoitusinstrumentti, jonka heikko valvonta ja sisäänrakennetut väärät kannusteet ovat uhkaamassa amerikkalaista pankkijärjestelmää, Wall streetin finassitaloja, amerikan taloutta ja sitä kautta koko maailman talousjärjestelmän "vakautta". Käytännössä itse asiassa jonkin verran samalla tavalla kuin Suomen pankkikriisissä 90-luvulla. Lyhyesti sanottuna lainojen idea on yksinkertainen: mikäli henkilö ei saa tavallista lainaa esim. huonojen lainatietojen takia, voi hän ottaa kalliimpaa eli suurikorkoisempaa subprime-lainaa.
Niin kauan kuin asuntojen hinnat nousevat, ei tästä ole juuri haittaa, koska asunnon voi myydä ja vakuuden hinnannousu kattaa maksamattomat luotot ja lainan. Mutta jos asuntojen hinnat laskevat (kuten ovat tehneet) ja korot nousevat samaan aikaan ovat subprime-lainat ongelmallisia. Nyt luottokriisi hillitsee jo kulutusta ja toisaalta asettaa kyseenalaiseksi pankkijärjestelmän luotettavuuden. Jos pankit nimittäin tekevät samaan aikaan isoja tappioita systemaattisen riskin takia, niin ne ovat aika herkkiä kaatumaan. Ja amerikassa valtio ei useimmiten ole pelastanut kaatuvia pankkeja (ja niiden asiakkaiden säästöjä), toisin kuin Suomessa, koska sehän on selvää sosialismia.
Osa lainoista onkin onneksi paketoitu ja myyty roskalainoina riskienhallinnan nimissä, joten ilmaa on alkanut löytyä vakuuksista jos toisistakin. Tällä hetkellä eurooppa on vielä säästynyt, mutta samalla tavalla eurooppalaiset pankit ovat kiinteistöalalla amerikassa operoineet kuin kotimaiset, joten on mielenkiintoista nähdä mitä alkaa tapahtua.
Muutamia irtohuomioita on syytä tehdä yleisten huomioiden lisäksi.
1) Ensinnäkin luotonanto on ollut kohtuuttoman helläkätistä. Erimerkkeinä on ns. liars loan -tyyliset ylilyönnit, joissa lainansaajan luottotietoja ei ole tarkistettu, jos hän on maksanut ylimääräisen preemion lainanotossa.
2) Toinen kysymys on markkinointi: kuullostaa melko rehelliseltä markkinoinnilta, että kulutusluottoja (esim. luottokortteja) on mainostettu sitomalla ne (subprime)lainaan ja sanomalla asiakkaalle, että luottokorttilaskuja ei tarvitse maksaa niin kauan kuin asunnon arvo nousee.
3) Kolmas huomio koskee kannusteita, jotka ovat aika mielenkiintoisia. Ensinnäkin myyjällä ja ostajalla on aina agentti, jotka saattavat molemmat ottaa esim. 6% asunnon kauppahinnasta välityspalkkiota (monessa tapauksessa välittäjä on sama taho). Pankin palkkio on lisäksi samaa luokkaa eli yhteensä rahoituskustannus on parikymmentä prosenttia vaikkapa asunnon hinnasta. Tuo summa sen lisäksi pääomitetaan lainaan samantien. Melko hyvää bisnestä välittäjälle. Toiseksi lainaa ei oteta pankilta suoraan, vaan jobbarilta, joka edelleen myy pääomitetun lainan pankille. Pankki myy lainan edelleen Wall Streetille, jossa asuntolainoja käytetään tasapainottamaan kiinteistöinstrumenteilla esimerkiksi osakepainoisia salkkuja. Nykyisessä kriisissä jobbarit ovat kadonneet, joten lainoja on usein vaikea neuvotella uusiksi, vaikka se olisi ihan järkevääkin. Tämä taas johtaa useimmiten pakkohuutokauppoihin (jotkut ovat väittäneet alunperinkin petomaiseen (predatory) hinnoittelun olleen tarkoituttu vakuuksien nopeaan ja vähäriskiseen myyntiin, en tiedä mitä uskoa enää).
4) Jobbareiden mielestä ja toisaalta Wall streetilla subprime-lainoja on pidetty hyvinä sijoituskohteina, koska niiden tuotta on tavallisia lainoja parempi (paperilla). Useimmiten lainat on hinnoiteltu siten, että ne ovat ensimmäisinä vuonna esim. 4-5 ja hyppäävät sitten 12-13%. Tämä johtaa takuuvarmasti luotto-ongelmiin yleisten korkojen noustessa. Tuloksena helposti pakkohuutokauppa. Systemaattiset pakkohuutokaupat taas ajavat yleisellä tasolla asuntojen hinnat alas, jota ei ainakaan hidasta ylikuumentuneiden asuntomarkkinoiden aikaansaama ylitarjonta ja alta kaatuvat rakennusliikkeet ja alihankkijat.
5. Yksityisen (!!!) Fedin johto sekä Greenspanin että Bernanken johdolla ovat vain heittäneet lisää bensaa liekkeihin (ihan suuren idolinsa Ayn Randin ideoiden mukaan. Jotenkin vähän nurinkurista, että maailman tärkeimmän instituutio ottaa talouspolitiikan ohjeensa suoraan keskinkertaisen venäläisen emigranttikäsikirjoittajan mielikuvituksesta. Tai no, ei jätä paljon toivoa ihmiskunnalle. Toivottavasti palaavat sitten tripiltään länsimaisen sivistyksen raunioille). Cheney roistokavereineen ovat sentään pelastaneet valkoisen talon mandaatilla miljönäärikaverinsa, mutta hinta amerikan keskiluokalle ja maailman taloudella on vasta menossa maksuun.
Otetaan vähemmän hauska esimerkki Floridasta. Asunnon ostaja hankki talonsa 20 000 dollarilla ja maksaa sen muutamassa vuodessa pois. Hinnat nousevat ja pankki ja jobbarit pommittavat lainatarjouksilla kolmannesta autosta tai pikkubisneksestä vakuutena asunto, jolla on hintaa nyt vaikkapa 250 000. Pikkubisnekset kaatuvat, lainaa tulee huimalla korolla 300 000 ja asunnon hinta enää 50 000. Se menee pakkohuutokauppaan ja omistaja tervemenoa velkavankeuteen. Jobbarit kadonneet ja pankit kaatumassa päälle. Tämä sattuu jo ilman subprimeakin, mutta subprimen korkeammat korot vain kiihdyttävät ongelmavyyhtiä, jotka keskittyvät siihen hyppykohtaan kuin korko muuttuu 4 prosentista 12 prosenttiin. Arviosta riippuen parikymmentä prosenttia subprimelainoista on kokemassa tuon hypyn tänä vuonna.
Lyhyellä tähtäimellä vakavin seuraus ei silti välttämättä ole edes pankkien kaatuminen vaan kulutuksen väheneminen velanmaksun takia. Se tuntuisi edelleen kysynnän vähenemisen kautta amerikkalaisissa yrityksissä. Jätämme harjoitustyöksi: a) miksi koronlasku edelleen olisi ongelmallista ja b) miksi amerikkalaiset eivät kasvata julkista sektoriaan kulutuskysyntää kasvattaakseen (vaan pikemminkin ajavat veronalennuksia ja esimerkiksi veroviraston lakkauttamista) sekä 3) kuinka pitkään Kiina jaksaa rahoittaa jenkkipankkien sähläystä?
Amerikkalaiset ovat nostaneet tassut pystyyn ja odottavat että kriisi menisi ohi. Toivoisin, että niin kävisikin, mutta saapa nähdä. Asiasta olisi sanottava muutakin, mutta ehkäpä teen sen jatkokirjoituksessani. Ehkä sellainen teaseri, että amerikan vahva talous on alkanut mietityttää: esim. californiassa rahoitus on suuri yksittäinen kasvava ala. Ei sinällään ihme, jos 20% asunnon hinnasta menee suoraan pääomitettuna lainaan ja tulona rahoitusyhtiöille. Eri asia on se, alkaako tämä täysin näennäinen kasvu jo vääristää BKTta? Mitä kasvua se sellainen on, jota ei ikinä makseta?
Kyseessä on varsin kekseliäs rahoitusinstrumentti, jonka heikko valvonta ja sisäänrakennetut väärät kannusteet ovat uhkaamassa amerikkalaista pankkijärjestelmää, Wall streetin finassitaloja, amerikan taloutta ja sitä kautta koko maailman talousjärjestelmän "vakautta". Käytännössä itse asiassa jonkin verran samalla tavalla kuin Suomen pankkikriisissä 90-luvulla. Lyhyesti sanottuna lainojen idea on yksinkertainen: mikäli henkilö ei saa tavallista lainaa esim. huonojen lainatietojen takia, voi hän ottaa kalliimpaa eli suurikorkoisempaa subprime-lainaa.
Niin kauan kuin asuntojen hinnat nousevat, ei tästä ole juuri haittaa, koska asunnon voi myydä ja vakuuden hinnannousu kattaa maksamattomat luotot ja lainan. Mutta jos asuntojen hinnat laskevat (kuten ovat tehneet) ja korot nousevat samaan aikaan ovat subprime-lainat ongelmallisia. Nyt luottokriisi hillitsee jo kulutusta ja toisaalta asettaa kyseenalaiseksi pankkijärjestelmän luotettavuuden. Jos pankit nimittäin tekevät samaan aikaan isoja tappioita systemaattisen riskin takia, niin ne ovat aika herkkiä kaatumaan. Ja amerikassa valtio ei useimmiten ole pelastanut kaatuvia pankkeja (ja niiden asiakkaiden säästöjä), toisin kuin Suomessa, koska sehän on selvää sosialismia.
Osa lainoista onkin onneksi paketoitu ja myyty roskalainoina riskienhallinnan nimissä, joten ilmaa on alkanut löytyä vakuuksista jos toisistakin. Tällä hetkellä eurooppa on vielä säästynyt, mutta samalla tavalla eurooppalaiset pankit ovat kiinteistöalalla amerikassa operoineet kuin kotimaiset, joten on mielenkiintoista nähdä mitä alkaa tapahtua.
Muutamia irtohuomioita on syytä tehdä yleisten huomioiden lisäksi.
1) Ensinnäkin luotonanto on ollut kohtuuttoman helläkätistä. Erimerkkeinä on ns. liars loan -tyyliset ylilyönnit, joissa lainansaajan luottotietoja ei ole tarkistettu, jos hän on maksanut ylimääräisen preemion lainanotossa.
2) Toinen kysymys on markkinointi: kuullostaa melko rehelliseltä markkinoinnilta, että kulutusluottoja (esim. luottokortteja) on mainostettu sitomalla ne (subprime)lainaan ja sanomalla asiakkaalle, että luottokorttilaskuja ei tarvitse maksaa niin kauan kuin asunnon arvo nousee.
3) Kolmas huomio koskee kannusteita, jotka ovat aika mielenkiintoisia. Ensinnäkin myyjällä ja ostajalla on aina agentti, jotka saattavat molemmat ottaa esim. 6% asunnon kauppahinnasta välityspalkkiota (monessa tapauksessa välittäjä on sama taho). Pankin palkkio on lisäksi samaa luokkaa eli yhteensä rahoituskustannus on parikymmentä prosenttia vaikkapa asunnon hinnasta. Tuo summa sen lisäksi pääomitetaan lainaan samantien. Melko hyvää bisnestä välittäjälle. Toiseksi lainaa ei oteta pankilta suoraan, vaan jobbarilta, joka edelleen myy pääomitetun lainan pankille. Pankki myy lainan edelleen Wall Streetille, jossa asuntolainoja käytetään tasapainottamaan kiinteistöinstrumenteilla esimerkiksi osakepainoisia salkkuja. Nykyisessä kriisissä jobbarit ovat kadonneet, joten lainoja on usein vaikea neuvotella uusiksi, vaikka se olisi ihan järkevääkin. Tämä taas johtaa useimmiten pakkohuutokauppoihin (jotkut ovat väittäneet alunperinkin petomaiseen (predatory) hinnoittelun olleen tarkoituttu vakuuksien nopeaan ja vähäriskiseen myyntiin, en tiedä mitä uskoa enää).
4) Jobbareiden mielestä ja toisaalta Wall streetilla subprime-lainoja on pidetty hyvinä sijoituskohteina, koska niiden tuotta on tavallisia lainoja parempi (paperilla). Useimmiten lainat on hinnoiteltu siten, että ne ovat ensimmäisinä vuonna esim. 4-5 ja hyppäävät sitten 12-13%. Tämä johtaa takuuvarmasti luotto-ongelmiin yleisten korkojen noustessa. Tuloksena helposti pakkohuutokauppa. Systemaattiset pakkohuutokaupat taas ajavat yleisellä tasolla asuntojen hinnat alas, jota ei ainakaan hidasta ylikuumentuneiden asuntomarkkinoiden aikaansaama ylitarjonta ja alta kaatuvat rakennusliikkeet ja alihankkijat.
5. Yksityisen (!!!) Fedin johto sekä Greenspanin että Bernanken johdolla ovat vain heittäneet lisää bensaa liekkeihin (ihan suuren idolinsa Ayn Randin ideoiden mukaan. Jotenkin vähän nurinkurista, että maailman tärkeimmän instituutio ottaa talouspolitiikan ohjeensa suoraan keskinkertaisen venäläisen emigranttikäsikirjoittajan mielikuvituksesta. Tai no, ei jätä paljon toivoa ihmiskunnalle. Toivottavasti palaavat sitten tripiltään länsimaisen sivistyksen raunioille). Cheney roistokavereineen ovat sentään pelastaneet valkoisen talon mandaatilla miljönäärikaverinsa, mutta hinta amerikan keskiluokalle ja maailman taloudella on vasta menossa maksuun.
Otetaan vähemmän hauska esimerkki Floridasta. Asunnon ostaja hankki talonsa 20 000 dollarilla ja maksaa sen muutamassa vuodessa pois. Hinnat nousevat ja pankki ja jobbarit pommittavat lainatarjouksilla kolmannesta autosta tai pikkubisneksestä vakuutena asunto, jolla on hintaa nyt vaikkapa 250 000. Pikkubisnekset kaatuvat, lainaa tulee huimalla korolla 300 000 ja asunnon hinta enää 50 000. Se menee pakkohuutokauppaan ja omistaja tervemenoa velkavankeuteen. Jobbarit kadonneet ja pankit kaatumassa päälle. Tämä sattuu jo ilman subprimeakin, mutta subprimen korkeammat korot vain kiihdyttävät ongelmavyyhtiä, jotka keskittyvät siihen hyppykohtaan kuin korko muuttuu 4 prosentista 12 prosenttiin. Arviosta riippuen parikymmentä prosenttia subprimelainoista on kokemassa tuon hypyn tänä vuonna.
Lyhyellä tähtäimellä vakavin seuraus ei silti välttämättä ole edes pankkien kaatuminen vaan kulutuksen väheneminen velanmaksun takia. Se tuntuisi edelleen kysynnän vähenemisen kautta amerikkalaisissa yrityksissä. Jätämme harjoitustyöksi: a) miksi koronlasku edelleen olisi ongelmallista ja b) miksi amerikkalaiset eivät kasvata julkista sektoriaan kulutuskysyntää kasvattaakseen (vaan pikemminkin ajavat veronalennuksia ja esimerkiksi veroviraston lakkauttamista) sekä 3) kuinka pitkään Kiina jaksaa rahoittaa jenkkipankkien sähläystä?
Amerikkalaiset ovat nostaneet tassut pystyyn ja odottavat että kriisi menisi ohi. Toivoisin, että niin kävisikin, mutta saapa nähdä. Asiasta olisi sanottava muutakin, mutta ehkäpä teen sen jatkokirjoituksessani. Ehkä sellainen teaseri, että amerikan vahva talous on alkanut mietityttää: esim. californiassa rahoitus on suuri yksittäinen kasvava ala. Ei sinällään ihme, jos 20% asunnon hinnasta menee suoraan pääomitettuna lainaan ja tulona rahoitusyhtiöille. Eri asia on se, alkaako tämä täysin näennäinen kasvu jo vääristää BKTta? Mitä kasvua se sellainen on, jota ei ikinä makseta?
0 Comments:
Lähetä kommentti
Links to this post:
Luo linkki
<< Home