Otaniemessä nuohoamassa ja ihmettelemässä muiden aallonharjan huippuakateemikkojen kanssa suomalaisen ohjelmistoliiketoimintatutkimuksen nykytilaa. Sana kadulla on, että osaan jo nykyään sanoa ei. Jotenkin olen silti onnistunut buukkailemaan itseäni kiitettävästi ympäriinsä. Ilmeisesti en kuitenkaan syssymmällä tule ravaamaan ihan joka viikko eduskunnassa lobbaamassa, diilailemassa SYLlin hallituksen kulttuurivastaavan agit proppeja ympäri Hakaniemeä tai dokaamassa selvinpäin Kallion Karhunpojassa kera nuorten taiteilijoiden tai uhkapeliaddiktiivisten vasemmistonuorten. Viikonlopun diskotanssisetti hämmentää, koska tajusin sen olevan melko likellä.

Muutamat asiat askarruttavat vähäistä enemmän. Juice taisi jotain tästä sanoakin:

Katu täyttyy askelista
elämä on kuolemista
pane käsi käteen ollaan hiljaa
pyydä minut aamuteelle
anna vettä kuihtuneelle
nyt on elokuu ja mina olen viljaa

En ilosta itke, en surusta itke, jos itken
niin itken muuten vaan