Aikaisemmin lukitsimme oireilevat Krakovan yliopiston opiskelijat alakerran tyrmiin. Nykyään tarjoamme kamomillateetä ja psykoterapiaa.

Viime viikko Puolassa. Ensin junalla tsekeistä Varsovaan muutaman tsekin kanssa. Juna oli täynnä metallisteja palaamassa eri festereilta, joten meininki oli taattu. Samaan vaunuun tulleet IT-lakiopiskelijat Poznanista kertoivat välttämään Varsovaa, mutta emme uskoneet. Koko kaupunki oli vähän hengetön: mikä saattoi liittyä siihen, että se oli rakennettu kokonaan uudestaan sen tuhouduttua täysin toisen maailmansodan eri vaiheissa.

Myöhemmin matkalla esitettiin arvio, että kaikki kunnon Varsovalaiset (noin 200 000 kuollutta) olisi tapettu Varsovan kapinassa kesällä 1944. Kyseessä on siis eri kapina kuin aikaisemmin vuonna aloitettu Ghettokapina. Varsovan kapinan käynnisti neuvostojoukkojen nopea lähestyminen, jonka ansiosta britteihin paennut Puolan pakolaishallitus käski aloittamaan taistelun saksalaisten ajamiseksi omin voimin ulos pääkaupungista saksalaisten keskittäessä joukkojaan taisteluun puna-armeijaa vastaan. Tähän päätökseen vaikutti muun muassa NKVDn tapa ampua tai lähettää leireille kaikki puolalaiset vapauttamiseen neuvostojoukkojen ohella osallistuneet puolalaiset sotilaat.

Tämä ei sopinut Stalinin suunnitelmiin, joten hän pysäytti etenemisen muutaman kilometrin päähän ja antoi saksalaisten SS:n tukahduttaa kapinan. 65 päivää, siviiliväestö evakuoitiin pois kaupungista ja se mitä kaupungista oli jäljellä tuhottiin. Katynin joukkomurhan ja puna-armeijan suorittamien raiskausten ohella se on yksi Puolan ja Venäjän suhteisiin edelleen vaikuttavista kipupisteistä.

Vaihtoin seuruetta ja Varsovan jälkeen Bielsko Bialassa Etelässä vierailemassa ja pakoa vuorille. Hyvistä mahdollisuuksista huolimatta ei kuitenkaan tällä kertaa yllätyshäitä. Sen jälkeen Puolan Turku eli Krakova. Pari päivää turismia, jonka aikana opimme oppaalta muun muassa, että Kopernikus reinkarnoitui Galileo Galileina ja Isaac Newtonina ja "oli taikuri vähän niinkuin Harry Potter". Myös Davincin Näätää ja faikkinäätämuumiota tuli ihmeteltyä. Mahtava paikka, vaikka autoomme murtauduttiinkin ja saimme aidon kokemuksen Puolan poliisin tehokkuudesta. Poliiseja oli muutenkin Puolassa aivan tuhottomasti joka paikassa. Yleensä se lienee kai huono merkki. Toisaalta pysyväthän nuoret siten pois kadulta pahanteosta, jos ovat töissä pyörimässä kaduilla. Jäätelökiskan näköiset rekrytointitoimistot olivat silti vähän liikaa. Tuli sellainen olo, että Kazynskin veljeksien vallitessa jumalan sotilaat valvoivat jokaista paikkaa - eikä kuolleen Paavin henkilöpalvonta ainakaan helpottanut tätä tunnetta. Muutenkin Tsekin ja Puolan rajalla tuli vahvasti sellainen olo, että tosiaan siirtyi euroopan maallisemmasta maasta euroopan uskonnollisempaan maahan. Puolalaista ylpeyttä esiintyi jonkin verran, mutta yllättäen Puolassa puhuttiin paljon enemmän ja mieluummin englantia kuin tsekeissä.

Sitten kohti Riikaa, melko kallis paikka. Siellä oli samaan aikaan Metallican konsertti, joka tarkoitti aamuyön huutoa ja saksalaisia tyyppejä soittamassa ja laulamassa Mustaa.

Tallinnan kautta koti-Suomeen. On mukava lähteä, mutta on kyllä mukava tulla takaisinkin.