-There are two ways to the city center. I always take the right, but for some reason, my boys prefer the left.

Eilen Etela-Tsekeissa Slovakian vuoristorajalla. Majoittajakuvaaja oli paattanyt ottaa kuvia koirankasvattamon kasvateista uusille internetsivuille. Niinpa vanha Westphalenin traileri alle ja kohti syvaa etelaa. Kaveri sai hikoilla tuntikausia puudeleiden kanssa, mina keskityin nauttimaan tsekkien vieraanvaraisuudesta (olutta ja paikallista Slivovichaa). Koirat sentaan keskittyivat haukkumaan minua. Koiranomistaja Tsekkien metsastyskoirayhdistyksen puheenjohtaja, kampaaja-maanviljelija seka hanen sosiaalidemokraatti kumitehtaassa (!) tyoskenteleva poikansa tarjosivat jannitysta koko rahalle. Viela kun myohemmin seuraan eksyi salatieteista kiinnostunut Brnoossa toissa oleva valoinsinoori, niin heikompaa alkoi hirvittaa. Pohjoismaista saa kuulemma euroopan parhaita metsastyskoiria, karhut ja sudet tulevat slovakiasta ja tulevaisuuden valoissa on ongelmia, kun kaikki asiat eivat enaa valttamatta nay autojen valokiiloissa niiden rakenteesta johtuen.

Maaseutu oli mahtavaa, erityisesti pikkuteilla, ilman kiiretta ja hyvalla opastuksella. Tassa kylassa syntyi Oncen tsekkitytto, taalla taas Hitlerin lastenhoitaja.

Yota jossain paikallisessa pikkukaupungissa, jonka populaatio naytti olevan noin kahdeksan. Oli siella tietty baari auki, ja niinpa ulkona nauttiessa saattoi kuunnella mm. Himin Join me in death -kappaleesta. Harvaan paikkaan se tuntui tosin sopivan niin hyvin viimeisenkin asiakkaan poistuttua kuppilasta. Alkuasukkaita ahdistelemalla onneksi tosin loytyi myos kylan ainoa menomesta, joka sentaan oli aika virkistava. Kirkonkellot tosin haittasivat vahan nukkumista.

Aikaisempana paivana grillibileet aarettoman tyylikkaalla ranskanaikaisen tuttuni luona. Nainen oli vahvasti lisaantynyt ja asui ranskalaistyylisesti sisustetussa omakotitalossa, opettaa ranskaa miehensa kanssa paikallisessa koulussa ja keskittyy koirien ja lampaiden pitamiseen. Pittoreskisti tummenevassa ja nostalgian kyllastamassa illassa oli vaikea valttya ajatukselta, etta olisikohan tamakaan nyt niin kamalaa elamaa. Ei ehka silti kannata pidattaa hengitystaan spekuloidun vauvakuumeeni kanssa.

Olomoucin yossa Crack (!) -niminen ja nimensa veroinen irkkupaikka. Muilta osin henkilot tuntuivat aika nuorilta - ensisynnyttajien keski-ika poikkeaa maaseudulta Suomen oloista ja varsin monilla minun ikapolveni ihmisilla tuntui olevan jalkikasvua tulossa. Taalla on myos aivan mielettomasti koiria.

Suomikuvaa on yllapidetty myos erilaisilla sekalaisilla ryyppyjengeilla ja bileissa. Niista ehka kuitenkin vahemman taalla. Erilaisia linnoja, kirkkoja ja ulkoilmamuseoita on myos ihmetelty. Huomisen projektina Puola. Siina onkin aikamoinen projekti.