Huomaa selkeästi miten ilman muuttuminen tummemmaksi myös tuntuu mielialassa. Samaan aikaan työtä on näyttänyt kasaantuneen kiitettävästi. Toisaalta se ei ole kyllä pelkästään pahasta.

Päivän havainto oli se, että ilmeisesti UPJ on onnistunut nostamaan nuorten projektitutkijoiden ja assareiden palkkoja. Tämä ei tosin perustu tilastoihin vaan epävirallisiin käytäväkeskusteluihin, koska ilmeisesti tilastoja ei ole. Tai ainakaan ammattiliittoni www-sivuilta en VPJsta juuri mitään järkevää maksulliseltakaan puoleltakaan löytänyt. Tiettyä salailua tuntuu siis edelleen olevan ilmassa. Puhumattakaan siitä, että edelleen saa arvailla kuinka paljon sitä palkkaa oikein pitäisi tulla ja sitten palkkapäivänä käydä tarkastamassa arvonnan lopputulos.

Muutenkaan en ole oikein tyytyväinen siihen, miten ammattiliittoni VPJn kanssa on menetellyt. Kun hommaa implementoitiin, niin omaan hämmennykseen ei apua ainakaan ammattiliiton lehdestä löytynyt. Pikemminkin tuntui siltä, että työnantajapuoli olisi kirjoittanut koko läystäkkeen.

Toisaalta en ole aina kyllä ollut täysin impressed edunvalvontaan duunissani muutenkaan. Eräs episodi kuvaa ehkä meininkiä hyvin. Tuossa 14. päivä eräs luottamusmies tuli vaivihkaa ovelle ja alkoi hyvin kaarrellen ja vältellen lähestyä erästä häntä askarruttavaa kysymystä - nimittäin oliko kukaan muukaan saanut palkkapäivänä palkkaansa? Kaikki muut olivat paitsi luottamusmies, josta yhä hämmentyneempänä hän lähti selvittämään asiaa.

Nojaa, ovat ne välillä ihan onnistuneetkin, ei siinä mitään - en tiedä pärjäisinkö itse yhtään paremmin. Kun asiakaspuolelta on aina niin paljon helpompi valitella.