Born in 68 oli pitkä, mutta varmaan paras tänä vuonna näkemäni elokuva. Arvasittekin jo muutama keskeisintä teemaa - ja koska elokuva on ranskalainen eivät päähenkilöt paljon ruudussa vaatteet päällä viihdy.

Born in 68 alkaa 40 vuoden takaisilla tunnelmilla. Pariisin kaduilla lentävät polttopullot ja opiskelijoiden agitaatiopuheet raikuvat. Elokuvan päähenkilöt, Catherine, Yves ja Hervé, ovat 20-vuotiaita ja hengittävät ajan tuulia nuoruuden täydellä kiihkolla.

...


Aika kuluu, mutta ihmisyys säilyy. Kaikkien sukupolvien on käytävä läpi samat taistelut omalla tavallaan. Born in 68 näyttää, miten läpi historian ihmisiä ovat lopulta yhdistäneet samat toiveet: unelmat rauhasta, rakkaudesta ja paremmasta elämästä.

Minut tuntevien on helppo havaita kuka oli suosikkini. Tottakai ranskanope, joka epäuskoisena manailee, sadattelee ja huutaa Chiracin voittaessa, lukee Anna Frankin päiväkirjaa Le Pennin mennessä toiselle kierrokselle ja pyytää taksikuskia sulkemaan radion Sarkozyn pitäessään voitonpuhettaan vuoden 1968 hengen tappamisesta.