Ehkä pitäisi kirjoittaa tuosta digitalisoinnista taas tänne, vaikka olen vouhkannut siitä aina tasaisin vuoden parin vuoden välein. Nyt virheet ovat jo joka kodissa (no eivät kyllä Puotilassa), joten niistä on liian myöhäistä ottaa oppia. Koska viimeksi näit toimivan digi-TV:n? Onko digitalisointi mielestäsi onnistunut? No minusta se ei voi enää kovin paljon pahemmin epäonnistua.

Syyllisiä löytyy nykyiseen hallituksen lisäksi parista edellisestä. Yhtenä määräävänä piirteenä pakkodigitalisoinnissa on se, että edelleenkään virallisesti ei juuri ole tehty virheitä. Silti suomalaisista TV:n katsojista 90% on ollut ongelmia boksiensa kanssa. Pätkii ja huulisynkka ei toimi. Ihan virallisesti mennään edelleen perse edellä puuhun, vaikka jotain olisi voitu jossain vaiheessa prosessia oppia. No, sitä odotellessa.

Miten tähän tultiin? Täysin keskeneräistä teknologiaa lähettiin pilotoimaan 5 miljoonalla ihmiselle ihan ministeripäätöksin. Syyllisiä löytyy oikealta ja vasemmalta, asiantuntemusta ei ilmeisesti nimeksikään. Miksi? Että Suomi olisi, niinku, edelläkävijä ja pioneeri, kun täällä meillä kaikilla on kaksi kännykkää ja kannettava ja muutenkin pärjätään Pisan vertailuissa.

Luulisi, että jossain vaiheessa jollekulle olisivat tulleet riskit mieleen. Tai ehkäpä niiden hallinta. Tai että digitalisoinnin (päin persettä) hoitaneelle Ylelle olisi annettu edes vähän lisävaroja sen totetuttamiseen? Ei annettu, todettiin vaan että myykää omaisuutta. Ei ihme, että kanavat alkavat lähtevät, so fucking what.

Ainiin, voimmehan sentään nauttia paremmasta kuvanlaadusta(?), interaktiivisesta sisällöstä(?) ja laajemmasta kanavatarjonnasta (jotka jakavat edelleen saman ohjelmien tuottamiseen käytettävän rahamäärän eli on enemmän ohjelmia, jotka on tuotettu/ostettu pienemmällä rahamäärällä=lienevät markkanmekanismin huomioonottaen huonompia?).

Eikä tämä ole edes paras pala. Bonuksena Ylen yhtiöitetty jakeluyhtiö (Digita),joka on muuten valtion "luonnollinen" monopoli, myytiin parissa palassa ensin France Telekomin (Ranskan valtion) omistamalle TDF:lle. Tuo omistus myytiin sitten paloittain edelleen sijoitustaloille Charterhouse Capital Development (joka on kahden britin omistama buy-out firma, jonka sijoitushorisontti on pari vuotta) ja CDC IXIS Equity Capitalille (silloisen Ranskan valtiollisen eläkepankin investointiosa). Nyttemmin suurin pääomistaja on "riskisijoittaja" Texas Pacific Group 42% osuudella. Käyttäisin tässä yhteydessä sanaa kapitalistit, koska kukaan tuskin loukkaantuu.

Yhteensä Yle sai tuon luonnollisen monopolin luovuttamisesta laskutavasta riippuen noin 300 miljoonaa digitalisointiin. Hyvin meni siis? Viime vuonna monopoli tuotti samaisille sijoittajille 50 miljoonaa voittoa. Se on 51% Digitan liikevaihdosta, monopolilla, jota valtio edelleen ylläpitää. Että kun mietitte kenen ne rumat lähetystornit ovat, niin nyt tiedätte.

Jos hinta olisi määräytynyt kuplan puhkeamisen jälkeen, hinta olisi toki ollut vielä huonompi. Nyt aika näyttää kuinka kallista lystiä siitä vielä tulee.

Digitalisoinnin taustalla olevista taloudellisista järjestelyistä tulee tulevaisuudessa pari entryä lisää. Niitä voi sitten miettiä maksellessaan sitä tv-lupaa ja miettiessään minne rahat menevät.

Hyvät ystävät, internet kaatui juuri.

Syynä ei tietenkään olla se, että Arnold sanoi: I'll be back-


ing McCain.

Kerrankin sopivan kiirusta töissä, yleensä aikaa tulee käytettyä joko niin, että sitä on aivan liian vähän vaadittavaan työsuoritukseen verrattuna tai vaihtoehtoisesti niin, että sitä on ihan liikaa. Ymmärtääkseni tämä on tutkijan työlle aika tyypillistä, vaikka kuinka väitetään, että voi suunnitella omat aikataulunsa (tai juuri siksi). Tietysti, jos ei olisi niin kiire töissä voisi tehdä muita juttuja enemmän, mutta ei kannattane valittaa silti.

Tammikuu on silti kokonaisuutena hurahtanut johonkin aivan käsittämätöntä vauhtia. Ehkäpä helmikuu olisi pitempi...

Seuraava isompi projekti ovat hahmot. Jännä nähdä miten niiden ja aikataulun kanssa käy, vaikka periaatteessa olen budjetoinut ihan mukavasti aikaa niihin. Aina se ei vaan kuitenkaan käy kuin tanssi.

Ei juma mitä uskomatonta ajatuksen köyhyyttä: Alexander Stubb haluaa eurovaalit nettiin 2009. Kirjoitus on sellaista soopaa, että Stubbin kannattaisi ihan oikeasti nyt mennä vähäksi aikaa kaapppiin häpeämään. Ilmeisesti Stubb ei ymmärrä yhtään mitään ääntenlaskun roolista modernista ns. demokratiassa. Tai sen suhteesta sekä tietoturvaan, että oikeuteen yksityisyyteen valtion edessä.

Sähköisestä äänestyksestä kannattaa vilkaista vaikka Effin kannanotto sähköisestä äänestyksestä tai blogimerkintä vaalijohtaja Jääskeläisen vastakommenttiin. Nettiäänestyksen generoimista ongelmista nyt puhumattakaan.

EDIT:

Stubb blogaa edes vähän perusteellisemmin. Still not very impressed. Eihän keisarilla ole vaatteita ollenkaan! Mikä on se ongelma jota tässä yritetään ratkaista? Demokratian kriisi? Ei ihan oikeasti näillä eväillä tytöt ja pojat.

Hyvä uutispäivä taas Sanomatalossa: Skotit haluavat tupakoivalle sotilaskarhulle patsaan.

Juba osaa. Viivi&Wagner: Parinvaihtoa.

Hauskat bileet ja sitä ennen polttarit. Niiden jälkeen on kyllä vähän väsyttänyt, mutta ihan onnellinen olo. Yksi pakollinen lepopäivä on kyllä muutenkin hyvä idea taas ennen työviikkoa.

Laitetaanpa tämäkin nyt sitten. EFFI ihmettelee äänestysohjelmiston salassapitoa. Eikö Jenkkien sotkuista opittu mitään? Ei tänne haluta moisia turvareikiä tai systemaattisen vaalihuijauksen mahdollisuutta.

Nykyinen systeemi toimii hyvin, luotettavasti ja nopeasti. Sen korvaaminen jollain salaisella pioneerityöllä on aito ongelma äänestyksien toteuttamiselle. Ei äänestystuloksia voi ulkoistaa.

Ja sitten tämä salailu vielä päälle. Herätkääpä vihreät Oikeusministeriössä: julkisten tarjouskilpailujen piti lisätä läpinäkyvyyttä, ei toimia bisnesenkeleiden savuverhona.

Vastakkainasettelun aika on ohi. Siksi Suomen yrittäjät neuvoo nettisivuillaan miten YT-lain velvoitteita voi kiertää.

Eikö yhteiskunnallisesti näin haitallisesta ja törkeästä laista piittaamattomuudesta tulisi laittaa vastuulliset linnaan?

Nalle Wahlroos jakaa näkemyksiään eettisestä liiketoiminnasta:

Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos kertoo olleensa päättämässä Nokian Bochumin-tehtaan ja Enson Kemijärven-tehtaan kohtaloista vuosia sitten. Wahlroosin mukaan jo 1990-luvun alussa oli selvää, että tehtaat olisi pitänyt lakkauttaa.

clip

Wahlroosin aiheena oli yritysten eettisyys ja yhteiskuntavastuu.

Wahlroosin mielestä eettistä olisi ollut myös Enson Kemijärven-tehtaan lakkauttaminen jo yli kymmenen vuotta sitten.

Hänen mukaansa Bochumin ja Kemijärven lopettamiset olisivat olleet myös yhteiskunnallisesti oikein, sillä yrityksellä on "vain yksi suuri vastuu yhteiskunnalle".

"Se on toimia niin tehokkaasti ja osakkeenomistajien kannalta kannattavasti kuin mahdollista", Wahlroos sanoi.

Nyt alkaa jo kiehua malja oli. Nyt otetaan taas se kuuluisa syvä henkäys ilmaa sisään. Noin. Helpotti heti. Nallen logiikan mukaan on siis eettisesti oikein lakkauttaa kannattava tehdas kannattamattomana. Sitä kutsutaan yleisemmässä kielenkäytössä valehteluksi.

Jos yrityksellä olisi vain yksi vastuu yhteiskunnalle, niin se tarkoittaisi sitä, että yritykset toimisivat tyhjiössä eikä niiden toimilla olisi vaikutuksia yhteiskunnalle. Tässä todellisuudessa niillä kuitenkin on, minkä voimme nähdä vaikkapa siitä, että hylätty Kemijärvi autioitunee. Väite, että jonkun toimijan ei pitäisi olla moraalisessa vastuussa toimistaan on tuntemallamme hiilipohjaisten elämänmuotojen kansoittamalla planeetalla järjenvastainen.

Ja mitä tulee siihen, että pitäisi toimia osakkeenomistajien kannalta mahdollisimman kannattavasti, niin ehkä voisi aloittaa ottamalla johtajat Kiinasta ja Intiassa. Säästyisi valtaosa työvoimakustannuksista samantien.

Toistan vielä itseäni: jos irtisanomisten syynä ei ole kannattamattomuus, niin ei silloin voi vedota työvoimakustannuksiin ja sitä kautta tulevaan kannattamattomuuteen. Se on epäeettistä.

Juuri näin: Betsonin maajohtaja: Emme harrasta rahanpesua tai huumekauppaa

Minä luulin käyttäväni taloudesta runollista kieltä maallikoille. Hesarissa tämä mielikuvamarkkinointi osataan vielä paremmin. Kovin syvällistä analyysia tilanteesta ei näköjään kuitenkaan viitsitä tehdä.

Yhdysvaltain keskuspankki Fed antoi elvytysruiskeen suoraan pelon lamauttamien osakemarkkinoiden sydämeen ja alensi ohjauskorkoaan 0,75 prosenttiyksikköä ennen osakemarkkinoiden avautumista tiistaina Yhdysvalloissa. Fedin ohjauskorko on nyt 3,5 prosenttia.

clips

Pahimmillaan Fedin korkoelvytys nimittäin kiihdyttää inflaatiota mutta ei elvytä taloutta. Silloin ajaudutaan stagflaatioon eli nopean inflaation ja hitaan talouskasvun aikaan.

Maallikon termein tällaista talouden ilmiöitä voi verrata vuosien mittaiseen vierailuun helvetin alimmille kehille.

Nyt tyhmä kommentoi, mutta ihmisen ja talouden rinnastaminen ensimmäisellä tavalla on enemmän kuin vähän kyseenalaista, sydämen ja korkomarkkinoiden vielä enemmän sitä. Ja mistä lähtien kulutuksen kasvun taittumista, niin ikävää kuin se köyhimmille amerikkalaisille onkin, voi verrata Helvetin alimpiin tasoihin?

Onneksi en omista juuri mitään.

Tulihan se sieltä, kun vähän potki: USA:n keskuspankilta rajua korkoelvytystä markkinoille.

Wall street oli siis eilen kiinni Martin Luther Kingin takia. Toisin kuin kaikki muut maailman pörssit, jenkit eivät siis romahtaneet vielä eilen (vaan vasta nyt). Euroopassa liike on tällä hetkellä hiukan ylöspäin. Seuraamme tilannetta mielenkiinnolla.

Pörssi romahti tänään melkein yhtä pahasti kuin IT-kuplan jälkeen. Aiheesta ei kuitenkaan saanut uutisoida kovin laajasti, ettei kuluttajien luottamus markkinajärjestelmään horjuisi. Syynä olivat subprime-lainat jenkkilässä. Ai mikä subprime?

Kyseessä on varsin kekseliäs rahoitusinstrumentti, jonka heikko valvonta ja sisäänrakennetut väärät kannusteet ovat uhkaamassa amerikkalaista pankkijärjestelmää, Wall streetin finassitaloja, amerikan taloutta ja sitä kautta koko maailman talousjärjestelmän "vakautta". Käytännössä itse asiassa jonkin verran samalla tavalla kuin Suomen pankkikriisissä 90-luvulla. Lyhyesti sanottuna lainojen idea on yksinkertainen: mikäli henkilö ei saa tavallista lainaa esim. huonojen lainatietojen takia, voi hän ottaa kalliimpaa eli suurikorkoisempaa subprime-lainaa.

Niin kauan kuin asuntojen hinnat nousevat, ei tästä ole juuri haittaa, koska asunnon voi myydä ja vakuuden hinnannousu kattaa maksamattomat luotot ja lainan. Mutta jos asuntojen hinnat laskevat (kuten ovat tehneet) ja korot nousevat samaan aikaan ovat subprime-lainat ongelmallisia. Nyt luottokriisi hillitsee jo kulutusta ja toisaalta asettaa kyseenalaiseksi pankkijärjestelmän luotettavuuden. Jos pankit nimittäin tekevät samaan aikaan isoja tappioita systemaattisen riskin takia, niin ne ovat aika herkkiä kaatumaan. Ja amerikassa valtio ei useimmiten ole pelastanut kaatuvia pankkeja (ja niiden asiakkaiden säästöjä), toisin kuin Suomessa, koska sehän on selvää sosialismia.

Osa lainoista onkin onneksi paketoitu ja myyty roskalainoina riskienhallinnan nimissä, joten ilmaa on alkanut löytyä vakuuksista jos toisistakin. Tällä hetkellä eurooppa on vielä säästynyt, mutta samalla tavalla eurooppalaiset pankit ovat kiinteistöalalla amerikassa operoineet kuin kotimaiset, joten on mielenkiintoista nähdä mitä alkaa tapahtua.

Muutamia irtohuomioita on syytä tehdä yleisten huomioiden lisäksi.

1) Ensinnäkin luotonanto on ollut kohtuuttoman helläkätistä. Erimerkkeinä on ns. liars loan -tyyliset ylilyönnit, joissa lainansaajan luottotietoja ei ole tarkistettu, jos hän on maksanut ylimääräisen preemion lainanotossa.

2) Toinen kysymys on markkinointi: kuullostaa melko rehelliseltä markkinoinnilta, että kulutusluottoja (esim. luottokortteja) on mainostettu sitomalla ne (subprime)lainaan ja sanomalla asiakkaalle, että luottokorttilaskuja ei tarvitse maksaa niin kauan kuin asunnon arvo nousee.

3) Kolmas huomio koskee kannusteita, jotka ovat aika mielenkiintoisia. Ensinnäkin myyjällä ja ostajalla on aina agentti, jotka saattavat molemmat ottaa esim. 6% asunnon kauppahinnasta välityspalkkiota (monessa tapauksessa välittäjä on sama taho). Pankin palkkio on lisäksi samaa luokkaa eli yhteensä rahoituskustannus on parikymmentä prosenttia vaikkapa asunnon hinnasta. Tuo summa sen lisäksi pääomitetaan lainaan samantien. Melko hyvää bisnestä välittäjälle. Toiseksi lainaa ei oteta pankilta suoraan, vaan jobbarilta, joka edelleen myy pääomitetun lainan pankille. Pankki myy lainan edelleen Wall Streetille, jossa asuntolainoja käytetään tasapainottamaan kiinteistöinstrumenteilla esimerkiksi osakepainoisia salkkuja. Nykyisessä kriisissä jobbarit ovat kadonneet, joten lainoja on usein vaikea neuvotella uusiksi, vaikka se olisi ihan järkevääkin. Tämä taas johtaa useimmiten pakkohuutokauppoihin (jotkut ovat väittäneet alunperinkin petomaiseen (predatory) hinnoittelun olleen tarkoituttu vakuuksien nopeaan ja vähäriskiseen myyntiin, en tiedä mitä uskoa enää).

4) Jobbareiden mielestä ja toisaalta Wall streetilla subprime-lainoja on pidetty hyvinä sijoituskohteina, koska niiden tuotta on tavallisia lainoja parempi (paperilla). Useimmiten lainat on hinnoiteltu siten, että ne ovat ensimmäisinä vuonna esim. 4-5 ja hyppäävät sitten 12-13%. Tämä johtaa takuuvarmasti luotto-ongelmiin yleisten korkojen noustessa. Tuloksena helposti pakkohuutokauppa. Systemaattiset pakkohuutokaupat taas ajavat yleisellä tasolla asuntojen hinnat alas, jota ei ainakaan hidasta ylikuumentuneiden asuntomarkkinoiden aikaansaama ylitarjonta ja alta kaatuvat rakennusliikkeet ja alihankkijat.

5. Yksityisen (!!!) Fedin johto sekä Greenspanin että Bernanken johdolla ovat vain heittäneet lisää bensaa liekkeihin (ihan suuren idolinsa Ayn Randin ideoiden mukaan. Jotenkin vähän nurinkurista, että maailman tärkeimmän instituutio ottaa talouspolitiikan ohjeensa suoraan keskinkertaisen venäläisen emigranttikäsikirjoittajan mielikuvituksesta. Tai no, ei jätä paljon toivoa ihmiskunnalle. Toivottavasti palaavat sitten tripiltään länsimaisen sivistyksen raunioille). Cheney roistokavereineen ovat sentään pelastaneet valkoisen talon mandaatilla miljönäärikaverinsa, mutta hinta amerikan keskiluokalle ja maailman taloudella on vasta menossa maksuun.

Otetaan vähemmän hauska esimerkki Floridasta. Asunnon ostaja hankki talonsa 20 000 dollarilla ja maksaa sen muutamassa vuodessa pois. Hinnat nousevat ja pankki ja jobbarit pommittavat lainatarjouksilla kolmannesta autosta tai pikkubisneksestä vakuutena asunto, jolla on hintaa nyt vaikkapa 250 000. Pikkubisnekset kaatuvat, lainaa tulee huimalla korolla 300 000 ja asunnon hinta enää 50 000. Se menee pakkohuutokauppaan ja omistaja tervemenoa velkavankeuteen. Jobbarit kadonneet ja pankit kaatumassa päälle. Tämä sattuu jo ilman subprimeakin, mutta subprimen korkeammat korot vain kiihdyttävät ongelmavyyhtiä, jotka keskittyvät siihen hyppykohtaan kuin korko muuttuu 4 prosentista 12 prosenttiin. Arviosta riippuen parikymmentä prosenttia subprimelainoista on kokemassa tuon hypyn tänä vuonna.

Lyhyellä tähtäimellä vakavin seuraus ei silti välttämättä ole edes pankkien kaatuminen vaan kulutuksen väheneminen velanmaksun takia. Se tuntuisi edelleen kysynnän vähenemisen kautta amerikkalaisissa yrityksissä. Jätämme harjoitustyöksi: a) miksi koronlasku edelleen olisi ongelmallista ja b) miksi amerikkalaiset eivät kasvata julkista sektoriaan kulutuskysyntää kasvattaakseen (vaan pikemminkin ajavat veronalennuksia ja esimerkiksi veroviraston lakkauttamista) sekä 3) kuinka pitkään Kiina jaksaa rahoittaa jenkkipankkien sähläystä?

Amerikkalaiset ovat nostaneet tassut pystyyn ja odottavat että kriisi menisi ohi. Toivoisin, että niin kävisikin, mutta saapa nähdä. Asiasta olisi sanottava muutakin, mutta ehkäpä teen sen jatkokirjoituksessani. Ehkä sellainen teaseri, että amerikan vahva talous on alkanut mietityttää: esim. californiassa rahoitus on suuri yksittäinen kasvava ala. Ei sinällään ihme, jos 20% asunnon hinnasta menee suoraan pääomitettuna lainaan ja tulona rahoitusyhtiöille. Eri asia on se, alkaako tämä täysin näennäinen kasvu jo vääristää BKTta? Mitä kasvua se sellainen on, jota ei ikinä makseta?

Taidetta kansalle, tällä kertaa Annette Messager. Täytettyjä eläimiä, pehmoeläimiä, eläinaamioita ja puhallettua laskuvarjosilkkiä. Onneksi ei ollut yksin yöllä siellä pyörimässä. Vielä ensi viikon Emmassa, kantsii varmaan tsekata.

Muissa asioissa on poimittu joitain pudonneita ja valmistauduttu mielenkiintoiseen viikkoon. Bileputki vähän pelottaa, kun tässä on ollut miltei tipaton tammikuu tähän mennessä. Se lähtee sillä millä tulikin.

Pernajan keikka jäi omalta osaltani yksipäiväiseksi, mutta oli silti mukava tavata kavereita. Ohjelmistossa on pää-asiassa hahmonkirjoitusta ja muutamien hommien poimimista ensi viikolle. Sunnuntaiksi tuskin sen sijaan mitään sen kummallisempaa.

Toimihenkilöunioni painostustoimiin Stora Ensoa ja valtiota vastaan.

Asiallista touhua. Stora Enson touhut ovat ihan omaa lukuaan. Paperialoilla on liikaa kapasiteettia, joten metsäyritykset yrittävät saada puun hintaa alas vähentämällä tuotantoa. Raaka-aineen hintakilvoittelun takia suljetaan kokonaisia paikkakuntia Pohjois-Suomessa. Se johtaa myös tuottavan liikeyrityksen, Kemijärven tehtaan, sulkemiseen. Stora Enso ei halua myydä tehdasta valtiolle, kunnalle, työntekijäosuuskunnalle tai millekään muulle taholle koska silloin sen sulkeminen ei vaikuttaisi raaka-aineen hintaan tai kapasiteettiin.

Työnantajapuolen ainoa vaihtoehto on sulkea tehdas. Kyse ei siis ole siitä, että toiminta ei ole kannattavaa. Kyse on siitä, että yhtiö käyttää törkeällä tavalla kokoaan hyväksi vaikuttaakseen raaka-ainehintoihin.

On siis parempi aiheuttaa koko joukko inhimillisiä tragedioita ja sanoutua irti yhteiskuntavastuusta kuin myydä tehdas vaikkapa sen työntekijöille. Miten sille vastakkainasettelulla pitikään ollut käynyt? Ja eikö tässä maassa saakkaan enää harrastaa menestyvää liiketoimintaa metsäteollisuudessa? Miten Stora Enso voi kehtaa puhua yhteiskuntavastuusta temppujensa jälkeen - toimia ohjaa täysin päivänselvästi vain omistaja-arvo?

Paperin sangen suuret palkat tai hyvä neuvottelujatko ovat tässä muuten sivuseikka, koska kyse ei ole työn hinnan liiallisesta suuruudesta vaan raaka-aineen hinnasta. Niin hauskaa kuin paperimiehiä ja -naisia on monen mielestä hakatakin.

Työnantajapuoli toki mielellään vyöryttää syytä työntekijöille, kuten tavallista. Maan hallitus omistaa 35% määräysvallasta ja voisi hyvin estää keinottelun. Se ei kuitenkaan tee mitään vaan seisoo tumput suorana ja hoitaa seurauksia eikä oiretta. Mikäli paperiteollisuuden törkeydet ja suunnitelma puun tuotannon lopettamisesta Suomessa voimakkaan järjestäytymisen takia jatkuu, niin alan kannattaa valtio-omistukset voimakasta kasvattamista. Miten voisi toimia aktiivisemmin? Esimerkki löytyy vaikkapa Baskimaan Mondragonista.

Keskustan järjen äänenä Rantakangas. Mitenhän tosin menisi käsi napille luottamuslauseäänestyksessä hallitukselle?

Päivän kysymys on suunnattu myös Vihreille: Pitääkö Suomessa olla tulevaisuudessa metsäteollisuutta? Jos ei pidä, niin mikä on oikea keino tuotannon alasajoon?

meep. ehti ensin jo eilen.

Two weeks away it feels like the world should've changed
But I'm home now
And things still look the same
I think I'll leave it to tomorrow till unpack
Try to forget for one more night
That I'm back in my flat on the road
Where the cars never stop going through the night
To real life where I can't watch sunset
I don't have time
I don't have time

've still got sand in my shoes
And I can't shake the thought of you
I should get on, forget you
Why, why would I want to
I know we said goodbye
Anything else would've been confused but I wanna see you again

Tomorrow's back to work and down to sanity
should run a bath and then clear up the mess I made before I left here
Try to remind myself that I was happy here
Before I knew that I could get on the plane and fly away
From the road where the cars never stop going through the night
To real life where I can't watch sunset
And take my time
Take up our time

-Dido, Sand in my shoes

Expunge the 632 deleted messages from "INBOX"?

Takaisin Suomessa. Levännyt ja rentoutunut olo. Huomenna tositoimiin. Matkasta myöhemmin enemmän. Reissu oli oikein onnistunut ja lämmin.

Hotel California ja Puotilan propagandakeskus suljettuja 8.1.-15.1. Yhteydenotot sen jälkeen.

Tiukkaa ranskalaista keskustelua vuoren juurelta sosialismista ja vasemmiston tilasta. Ranskan nuoret vasemmistolaiset (tai no PRS63-nuoret, jos se jollekulla lukijalleni sanoo jotain) näköjään postaavat, kansanedustajatkin äänessä. Olipa mukava törmätä ranskan tuttuihin pitkästä aikaa.

Olivat näköjään laittaneet opinahjonikin kiinni Sarkon yliopistojen kaupallistamispyrkimyksiä vastustaakseen.

Mike Huckabee otti Iowan. Tässä miehen mainosvideo Chuck Norrisin kanssa.

- My plan to secure our borders? Two words: Chuck Norris.

Laitetaanpa sitten vähän lyriikoita Yhdysvaltojen ulkopolitiikan hedelmistä System of Downilta (Soldier's side).

Dead men lying on the bottom of the grave
Wondering when savior comes, is he gonna be saved
Maybe you're a sinner into your alternate life
Maybe you're a joker, maybe you deserve to die

They were crying when their sons left
God is wearing black
He's gone so far to find no hope
He's never coming back

They were crying when their sons left
All young men must go
He's come so far to find the truth
He's never going home

Young men standing on the top of their own graves
Wondering when Jesus comes, are they gonna be saved
Cruelty to the winner, bishop tells the king his lies
Maybe you're a mourner, maybe you deserve to die

They were crying when their sons left
God is wearing black
He's gone so far to find no hope
He's never coming back

They were crying when their sons left
All young men must go
He's come so far to find no truth
He's never going home

Welcome to the soldier side
Where there is no one here but me
People all grow up to die
There is no one here but me

Welcome to the soldier side
There is no one here but me
People on the soldier side
There is no one here but me

Berlusconi puuhastelee Italiassa. (Ilmeisesti vain maksullisella puolella). Kyseessä on siis julkisuuteen vuotanut puhelu, jossa oppositiojohtaja Berlusconi ja RAI:n fiktiopäällikkö Sacca keskustelevat siitä minkälaista ohjelmaa kansalle esitetään.

Puhelussa Berlusconi lupaa pitää RAI:n asioita järkkäilevät oikeistopolitiikot kuriin kunhan näyttelijöille Elena Russolle ja Evelina Mannalle löydetään sopivia rooleja ja Pyhän saksalais-Roomalaisen keisarikunnan keisarista Fredrik Barbarossasta kertovan fiktiosarjan menee Pohjoisen liigan johtaja Bossin ohjeiden mukaisesti.

Melko reipasta. Tosin tuota sattuu Suomessakin. Olisipa mielenkiintoista tietää kuinka paljon.

Puotilan tiedostuskeskus stailattiin vuoden 2008 kunniaksi uudelle nimelle Hotel California, mikä onkin aika kuvaava. Alla innoitusta.

On a dark desert highway, cool wind in my hair
Warm smell of colitas, rising up through the air
Up ahead in the distance, I saw shimmering light
My head grew heavy and my sight grew dim
I had to stop for the night
There she stood in the doorway;
I heard the mission bell
And I was thinking to myself,
'This could be Heaven or this could be Hell'
Then she lit up a candle and she showed me the way
There were voices down the corridor,
I thought I heard them say...

Welcome to the Hotel California
Such a lovely place (Such a lovely place)
Such a lovely face
Plenty of room at the Hotel California
Any time of year (Any time of year)
You can find it here

Her mind is Tiffany-twisted, she got the Mercedes Benz
She got a lot of pretty, pretty boys she calls friends
How they dance in the courtyard, sweet summer sweat.
Some dance to remember, some dance to forget

So I called up the Captain,
'Please bring me my wine'
He said, 'We haven't had that spirit here since nineteen sixty nine'
And still those voices are calling from far away,
Wake you up in the middle of the night
Just to hear them say...

Welcome to the Hotel California
Such a lovely place (Such a lovely place)
Such a lovely face
They livin' it up at the Hotel California
What a nice surprise (what a nice surprise)
Bring your alibis

Mirrors on the ceiling,
The pink champagne on ice
And she said 'We are all just prisoners here, of our own device'
And in the master's chambers,
They gathered for the feast
They stab it with their steely knives,
But they just can't kill the beast

Last thing I remember, I was
Running for the door
I had to find the passage back
To the place I was before
'Relax,' said the night man,
'We are programmed to receive.
You can check-out any time you like,
But you can never leave!