Jenkeistä palannut uusi koomikkokämppikseni teki genrerajoja rikkovan demon. Esittelyssä Tomin Comedy2Go.

Hear, hear, hear.

Matti Vanhasen ja Jyrki Kataisen hallitus jatkaa verolakien muuttamista siten, että pääomien kasautuminen voimistuu edelleen.

Kirjoittajien mukaan kotitalouksien rikkaimman kymmenesosan ja erityisesti rikkaimman sadasosan osuus tuloista ja omaisuuksista on Suomessakin jatkuvassa kasvussa. He kirjoittavat, että suuren enemmistön etujen mukaiset veroehdotukset eivät pääse esiin veropoliittisessa keskustelussa.

Kirjoittajat ovat tasaverotuksen kannattajien kanssa yhtä mieltä siitä, että nykyistä verojärjestelmää olisi saatava nykyistä suoraviivaisemmaksi. Heidän mielestään verotusta voi yksinkertaistaa muillakin keinoin kuin lisäämällä yhteiskunnallista eriarvoisuutta.

Jos joku on jo lukenut Peltolan ja Melenderin Reilun verokirjan, niin voisi tulla juttelemaan vähän sen herättämistä tunnoista mun kanssa.

Jenkkien pressa ja ulkoministeri hävettävät minua.

Mr Bush called on Russia to reconsider and "live up to its international commitments".

Toisella kädellä käydään terrorismin varjolla öljysotia ja toisella tuomitaan muiden sellaiset. Moraalinen auktoriteetti meni jo hei.

Suosittelen muuten David Stevensonin erinomaista sotahistoriallista kirjaa 1914-1918: The History of the First World War jos haluaa lannistua (julkaistu kai jenkeissä nimellä Cataclysm: the First World War as Political Tragedy). Niin vähän me opimme.

Voisi muuten olla hyvä kirja pariin puoluetoimistoonkin.

Olen jo jonkin aikaa seurannut Kokoomuksen Venäjä-käsityksiä ja tullut johtopäätökseen, että puolue on valinnut tietoisen linjan kiristää Suomen ja Venäjän välejä sisäpoliittisista syistä. Puolue haluaa ratsastaa suomalaisten venäläisiin kohdistamilla ennakkoluuloilla ja lyödä poliittisia vastustajiaan Venäjän hyysäämisellä. Toisin sanoen syyttää suomettumisesta.

Mitenkään puolustelematta menneitä olen silti sitä mieltä, että Kanervan jälkeinen Kokoomus vetää hommaa yli.

Mielestäni Kokoomuksen valitsema linja on täysin edesvastuuton, koska se väistämättä tottakai johtaa välejen kiristymiseen Venäjän kanssa. Venäjän, joka on osoittanut, että kykenee paikalliseen maasotaan, vaikka toisen osapuolen liittolaisilla olisi ydinase hallussaan. Venäjän oma agressiivinen militarismi, rikkaat luonnonvarat, suuri käyttämätön armeija sekä kovana palava kansallistunne mahdollistavat Venäjän johdolle suurvalta-ajan siirrot rajoillaan. Motivaatiokin on olemassa: kiristämällä tilannetta rajoillaan Venäjän johto voi osoittaa poliittista kovuuttaan kansalle (a la Tsetseenia).

Suomen haukkojen hinku tarjota Venäjälle tekosyitä on edesvastuutonta ja asettaa kyseenalaiseksi Kokoomuksen kyvyn hoitaa Suomen ulkopolitiikkaa. Missä on Kokoomuksen kaivattu Venäjä-osaaminen, kun sitä nyt eniten tarvittaisiin?

Väittäisin rajatulla kokemuksellani venäläisistä, että Venäjän edessä ei kannata tai tarvitse nöyristellä - mutta niin kauan kuin vain toisella osapuolella on mahdollisuus ratkaista homma sotilaallisesti ei Suomen tai EUn kannattaisi eristää eikä bluffata sotilasvoimalla.

Lue rivien välistä mitä Aalto-korkeakoulusäätiön projektijohtaja Jokinen Opetusministeriöstä meille kauniisti muotoillusti kertoo.

Koko yliopistoreformi on edennyt myös vauhdilla ja opetusministeriö lähetti elokuun puolivälissä yliopistolakiluonnoksen lausunnoille. Lakiluonnoksen mukaan lakia sovellettaisiin pääosin myös Aalto-yliopistona toimivan Aalto-korkeakoulusäätiön harjoittamaan yliopistotoimintaan. Aalto-yliopisto on säätiölain mukainen säätiö, johon lakiesityksen mukaisesti siirretään nykyisin Helsingin kauppakorkeakoulussa, Taideteollisessa korkeakoulussa ja Teknillisessä korkeakoulussa harjoitettava yliopistotoiminta.

Huomaa selkeästi miten ilman muuttuminen tummemmaksi myös tuntuu mielialassa. Samaan aikaan työtä on näyttänyt kasaantuneen kiitettävästi. Toisaalta se ei ole kyllä pelkästään pahasta.

Päivän havainto oli se, että ilmeisesti UPJ on onnistunut nostamaan nuorten projektitutkijoiden ja assareiden palkkoja. Tämä ei tosin perustu tilastoihin vaan epävirallisiin käytäväkeskusteluihin, koska ilmeisesti tilastoja ei ole. Tai ainakaan ammattiliittoni www-sivuilta en VPJsta juuri mitään järkevää maksulliseltakaan puoleltakaan löytänyt. Tiettyä salailua tuntuu siis edelleen olevan ilmassa. Puhumattakaan siitä, että edelleen saa arvailla kuinka paljon sitä palkkaa oikein pitäisi tulla ja sitten palkkapäivänä käydä tarkastamassa arvonnan lopputulos.

Muutenkaan en ole oikein tyytyväinen siihen, miten ammattiliittoni VPJn kanssa on menetellyt. Kun hommaa implementoitiin, niin omaan hämmennykseen ei apua ainakaan ammattiliiton lehdestä löytynyt. Pikemminkin tuntui siltä, että työnantajapuoli olisi kirjoittanut koko läystäkkeen.

Toisaalta en ole aina kyllä ollut täysin impressed edunvalvontaan duunissani muutenkaan. Eräs episodi kuvaa ehkä meininkiä hyvin. Tuossa 14. päivä eräs luottamusmies tuli vaivihkaa ovelle ja alkoi hyvin kaarrellen ja vältellen lähestyä erästä häntä askarruttavaa kysymystä - nimittäin oliko kukaan muukaan saanut palkkapäivänä palkkaansa? Kaikki muut olivat paitsi luottamusmies, josta yhä hämmentyneempänä hän lähti selvittämään asiaa.

Nojaa, ovat ne välillä ihan onnistuneetkin, ei siinä mitään - en tiedä pärjäisinkö itse yhtään paremmin. Kun asiakaspuolelta on aina niin paljon helpompi valitella.

Olen miettinyt kuumeisesti (ja vähän terveenäkin) erästä modernia instituutiota, henkilökohtaisesta identiteettiä, sekä siitä aiheutuvia seurauksia. Noin ihan kirjallis-poliittisessakin kontekstissa.

Päivän lainauksesta vastaa Richard Brownin teos Society as Text (1987)

Narrative requires a political economy and a collective psychology in which a sense of lived connection between personal character and public conduct prevails.

Tuon linkin katoaminen huoletti Brownia.

Muissa uutisissa taidetta vuodelta 1968 sekä ilmeistesti myös kohuttu Juho Goes Kapakka.

Lisäilin tuonne sekaan vähän tägejä entryihin, jotka kopioin myöhemmin myös vaaliblogiini. Ehkä se auttaa erottamaan propagandan.

Kaikki entryt silti kuitenkin näkyvät tässä osoitteessa.

Ajattelin, että työkaverin vinkkaama Kesän rohkein morsian olisi päivän eniten riman alittanut otsikko.

Heinäkuussa kohukaunotar Martina Aitolehti-Eerikäinen perui kirkkohäänsä vain neljää päivää ennen vihkimistä.

- Ei siihen ollut mitään yhtä syytä. Minua vaan pelotti se koko häätilanne, mikä on hassua, koska olemme olleet jo vuoden naimisissa. Ajattelin, että helpottaisi omaa oloani, jos haen myös eroa saman tien, Martina kertoo.

Olin kuitenkin täysin väärässä. Taloussanomat otsikoi Seksin puute uhkaa Suomen taloutta.

Tärkeä ja kuuma aihe. Olisihan se surullista, jos putoaisimme kansainvälisissä seksitilastoissa. Eikä edes aloiteta ikääntyvästä väestöstä, heikentyneestä yleiskunnosta, lisääntyneestä ylipainoisuudesta tai 230000 seksuaalista halukkuutta vähentävällä psyykelääkityksellä olevasta suomalaisesta.

Ilmeisesti myös T. Sukarin elämästä tehdään Turun kauppiksen voimin näytelmä Porissa. Olen sanaton.

We have always been a peace-loving state. Practically there is not a single occasion in the history of the Russian or Soviet state when we first started military actions. We have not attacked anyone, we only secured the rights and dignity of people as peacekeepers.

- Venäjän Presidentti Medvedev, The Times 18.8.2008

Practically.

Osataan sitä historiaa Suomessakin. Dosentti Alpo Juntunen Maanpuolustuskorkeakoulun Strategiasta kertoo mm. että

- Suomi on Venäjän naapurimaa, kuten myös Georgia. Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun 1939 ja uudelleen 1941. Suomen on syytä olla varuillaan suurvaltojen politiikan suhteen, Juntunen latelee.

Mitenhän se Jatkosodan alku nyt oikeastaan menikään ja kuinkahan hyvin se soveltuu vertailukohdaksi? Ei hätää, sen voi onneksi tarkistaa Wikipediasta.

Jaahas, hyvä uutispäivä internetissä. Linus Torvalds: Digg käyttäjät ovat masturboivia mursuja. Aikaisemmin mies penäsi järkeä tietoturvasirkukseen kommentoimalla OpenBSDn tietoturvabäkeä masturboiviksi apinoiksi.

Tässä sen sijaan jotain parempaa luettavaa, joskin Martinin ja Vibeken paperi on kyllä vielä vähän kesken. Research to go: a Critique of Contemporary Relationships Between Information Systems Research and Modern Capitalism.

SOTA

Iskiessään Georgiaan Venäjä palasi ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin juuri sellaiseksi alueellista hegemoniaa tavoittelevaksi suurvallaksi, josta Neuvostoliitto kahdeksankymmentäluvulla yritti irti. Samalla palattiin takaisin kylmään sotaan. Georgian Sarasvuo pelasi uhkapelin lainarahalla ja rupesi etnisiin puhdistuksiin Ossetiassa. Miehen puheet CNNllä ja netissä vaikuttavat miehen karanneen täysin tästä todellisuudesta. Ossetian kapinalliset olivat toki saaneet materiaalista ja varmasti myös sotilasneuvonantaja-apua venäjältä kiihdyttääkseen hyökkäyksiä Georgian hallintoa vastaan. Tarkoituksena arvatenkin maan nykyjohdon heikentäminen ja sitä kautta autonomia.

Georgia provosoitui ja rikkoi sopimansa aselevon, vaikka vielä hyökkäystä edeltävänä päivänä Yhdysvaltain kehotti sitä olematta hyökkäämään Etelä-Ossetiaan. Jenkit eivät sattuneesta syystä tahdo joutua osaksi edes alueellista suursotaa ydinasevallan kanssa (ja itse asiassa varmaan olisivat halunneet mielellään pitää myös varustamansa Georgian 2000 sotilasta Irakissa). Georgia aloitti puhdistukset, surmasi venäläisiä rauhanturvaajia ja tulitti kohti venäläisiä koneita antaen Venäjälle Casus Bellumin. Seuraavaksi katsottiinkin sitten taas venäläistä tankkirallia kohti Tbilisiä.

Karttaa katsomalla selviää pian miksi Georgia on taloudellisesti niin mielenkiintoinen kohde: venäläiset (valtiolliset) öljy-yhtiöt siirtävät tuotteensa sitä kautta merelle, vaikkei maassa itsessään olekaan juuri luonnonvaroja. Itäisellä Mustamerellä on kuitenkin vain kolme valtiota: Venäjä, Turkki ja Georgia (sekä toki kytevät Abhasia, Etelä-Ossetia ja Ajaria). Sinällään sota ei ole mitenkään uusi ajatus Mustallamerellä. Le Monde Diplomatique arvaili öljysotaa alueella jo viime vuonna Kosovon itsenäiskeskustelujen seurauksena Venäjän alkaessa sekaantua voimakkaammin naapuriensa asioihin.

Halutessaan Venäjän toimia voi yrittää ymmärtää sen historian kautta. Suurvaltakrapula on haihtunut maan kamppaillessa korruption, autoritaarisuuden ja talousongelmien parissa. Köyhyys, rosvokapitalismi ja aivokuolleet lännestä viedyt yksityistämispoliikat ovat luoneet ongelmia, jotka on taas kerran ratkaistu totalitarismilla: poliisivaltiolla, kasvatetulla kansallistunteella, rasismilla, militaristisella ulkopolitiikalla ja sisäisen keskustelun kontrollilla. Nämä ilmiöt ovat olleet luettavissa jo jonkin aikaa Venäjällä siellä käyneille. Valtavat raaka-ainevarat ja antelias geopoliittisen asema ovat palauttaneet sen kuitenkin diplomatian pelipöytään. Keskittymällä ulkoisten uhkien demonisointiin ja räjäyttämiseen Venäjän (ja Georgian) johtajat vaikuttavat tekevän jotain ja sisäpoliittinen valtakamppailu sysätään hetkeksi syrjään (salaliittoteoreetikot veikkailevat, että kohta koko Venäjän presidentti). Toinen suosittu selitys on se, että venäläiset tuntevat olonsa uhatuksia ja voimattomaksi Naton tunkiessa sotilastukikohtia ja ohjuspuolustusta sen etupiirille. Eikä ehkä niin ihmekään, kun Venäjän naapurimaat Euroopassakaan ole aina malttaneet pidätellä hinkuaan ottaa revanssia muutamasta menneestä jutusta.

Ehkä kaikkein latistavinta on se, että emme ole tuntuneet oppineen juuri mitään menneistä. Sotilasliittoja tarjotaan vastaukseksi Venäjän uhkaam, vaikka juuri ne tekevät alueellisista konflikteista globaaleja. Samalla luodaan koneistoja, jotka joukkojen varustelu-, liikekannallepanokierteen sekä sotaretoriikan ja sotaa tukevien mielenosoitusten käynnistettyä eivät enää ole yhdenkään osapuolen pysäytettävissä. Juuri näin kävi esimerkiksi ennen ensimmäistä maailmansotaa. Poliitikot ruokkivat kansallistunnetta kuten aina ennenkin sekä varustautuvat tulevaan suursotaan. Vielä pahempampaa on se, että oikeiden ongelmien (köyhyys, erillistämispolitiikka, muukalaisvastaisuus) sijaan konfliktien osapuolet näkevät sodan yhtenä ja lopullisena tapana ratkaista ongelmia sen sijaan että nähtäisiin sen vain aiheuttavan niitä lisää.

Kiistämätöntä on myös se, että Georgian tapahtumat käynnistävät voimakkaan Venäjän vastaisen reaktion maailmalla, johon se vastaa varmaankin eristäytymällä kuten aina ennenkin. Suomen puolustuspoliittisesta selonteostakin puhutaan taas eri sävyyn: tulee varmaan tosi hyvä, jos meidän omat Tohtori Outolempemme päästetään kirjoittamaan sinne hyökkäyssuuntia. Toivottavasti en elä näkemään sitä päivää, kun viides artikla lähettää suomalaiset rajan yli kohti Pietaria - mikä muuten olisi voinut olla seuraus jo tästä kriisistä, jos olisimme olleet jäseniä sotilasliitossa.

First we take Manhattan and then we take Berlin.

Ruotsissa oli mukavaa. Mielenkiintoisia keskusteluita ja ihan mahtavia tyyppejä. Empiiristen havaintojen mukaan kun kasataan tarpeeksi monta pohjoismaista tietojärjestelmätieteilijää suljettuun tilaan, ja varustetaan alkoholilla, siitä seuraa jossain vaiheessa aina Kansainvälinen. Niin nytkin.

Suomesta ei näköjään tarvitse olla poissa kun pari päivää, niin tekemättömien hommien ryökkiö alkaa uhata kaatua jonkun niskaan. Huomenna siitä pinon päältä sitten. Vaihteleva sää tuo mieleen syksyn, vaikka onkin onneksi aika lämmintä.

Juicelta Viidestoista yö.

Viidestoista yö, se saapuu aina uudelleen
Taas huomaan kahden viikon unohtuneen
Jäi iholleni hiekkaa rannan autioituneen
Voi olla että vihdoin pääsen uneen.

Ei sotaa Euroopassa minun elinaikanani. Meni taas uusiksi, kiitos tästä Venäjä ja Georgia. Ei kuitenkaan anneta sen häiritä tärkeitä asioita, kuten olympialaisten avajaisia.

Ropecon tulee, neljästoista kerta. Olo on nyt vähän kyllä sellainen, että tekisin mieluummin mitä tahansa muuta kuin sosialisoisin. Toivottavasti fiilis muuttuu sitten Otaniemessä.

Jos olette paikalla, niin tulkaa kuulemaan miten ette joudu poliisitutkintaan järjestäessänne larpin. Perjantaina kuudelta.

Pe 18.00 ? Pe 19.00 Tapahtumanjärjestäjän vastuu Sali 25 Esitelmä
Järjestäjä: J. Lindman

Sekalaisia tunteita. Parempi ettei kirjoita mitään.

Jep, manifestejani julkaistaan taas. Tällä kertaa vastuullisena hypermedialaboratorio. Yksi oikolukukierros olisi pitänyt vielä kyllä käydä läpi, mutta huumaannuin kun sain kerrankin kirjoittaa suomeksi.

Ai mikä soi?

Me está gritando
ya sé que no se entera,
el corazón escucha tu cabeza, pero ¿a dónde vas?
¿Me estás escuchando?
qué hay de tu orgullo
que habíamos quedado

La noche empieza
y con ella mi camino
te busco a solas
con mi mejor vestido
pero ¿A dónde estás?
¿Qué es lo que ha pasado?
¿Qué es lo que queda después de tantos años?

Miro esos ojos que un día me miraron
busco tu boca,tus manos, tus abrazos, pero tú no sientes nada y te disfrazas de cordialidad

Ni una sola palabra,
ni gestos,
ni miradas apasionadas,
ni rastro de los besos que antes me dabas,
Hasta al amanecer
Ni una de las sonrisas por las que cada noche
y todos los días
sollozan estos ojos en los que ahora te ves

Como un juguete que choca contra un muro
salgo a encontrarte y me pierdo en cuanto
busco una oportunidad, un milagro, un hechizo
volverme guapa y tu guapo conmigo

Frente a los ojos que un día me miraron
Pongo mi espalda y algunos cuántos pasos
Y me apunto otra derrota mientras mi boca
Dice nunca más...

- Ni una sola palabra

Tämä lähtee Kemiran toimitusjohtajalle Harri Kermiselle. Kemiran, joka vielä toistaiseksi pitää hallussaan synnyinkaupunkini yhtä suurimmista työnantajista, Tikkurilaa.

At the east end of town at the foot of the hill
there's a chimney so tall it says Belfast Mill.
But there's no smoke at all coming out of the stack
for the mill has shut down and is never coming back.

And the only tune I hear
is the sound of the wind
as she blows through the town
weave and spin weave and spin.

There's no children playing in the dark narrow streets
and the loom has shut down it's so quiet I can't sleep.

And the only tune I hear
is the sound of the wind
as she blows through the town
weave and spin weave and spin.

The mill has shut down 'twas the only life I know
tell me where will I go tell me where will I go.

And the only tune I hear
is the sound of the wind
as she blows through the town
weave and spin weave and spin.

I'm too old to work and I'm too young to die
tell me where will I go now my family and I.

-Belfast Mill

Jos tästä ei tule Pulitzeria, niin sitten ei mistään. Tanja Karpela: Mahtava kesä takana!

Tanja ja Janne osaavat nauttia yhdessä myös tavallisesta arjesta. Viime lauantaina ennen iltakuutta Tanja ja Janne asioivat Espoon Suomenojan Lidlissä. Rennosti, joskin siististi farkkuihin, t-paitoihin ja ulkoilutakkeihin pukeutunut pari hankki kauppakeskuksesta tavallisia taloustarvikkeita.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Tähän fiilikseen pyrin omilla luennoillanikin.

Tämä ei varmaan yllätyksenä kenellekään...

Katu täytyy askelista
elämä on kuolemista
pane käsi käteen ollaan hiljaa
pyydä minut aamuteelle
anna vettä kuihtuneelle
nyt on elokuu ja minä olen viljaa

En ilosta itke en surusta itke, jos itken
niin itken muuten vaan
ja muualla oon, ennen kuin huomaatkaan

Häntä rakastin paljon
sua rakastan joskus enemmän
ole mulle vähän aikaa hän

Ota minut sinun uniin
vaikka nousen toisiin juniin
nyt on lokakuu ja minusta näkee sen
Kun tulen kiinni sinuun
jumalatkin uskoo minuun
vaikka itse aina usko en

En ilosta itke en surusta itke, jos itken
niin itken muuten vaan
ja muualla oon, ennen kuin huomaatkaan

Häntä rakastin paljon
sua rakastan ehkä enemmän
ole mulle vähän aikaa hän

- Juice, Syksyn sävel

Kirjoitin vuosi sitten näistä Kelan kuka-panee-ja-ketä -lomakkeista (Selvityspyyntö asumisolosuhteiden muutoksesta, ehtona opintotuen maksamiselle). Kulttuuriministeri Wallin oli ilmeisesti sulatellut asiaa vuoden, koska nyt hän haluaa eroon opiskelijoiden asuinkumppaniuteluista. Se olisikin aivan mahtavaa, joskin valtiovarainministeriötä tuntuvat seksiasiat sen verran kiinnostavan, että pyyntö voi jäädä budjetista. Oi mitä viisautta siellä päässä.

Ainiin, mutta tämähän oli osa tätä syyperusteisen sosiaaliturvan varaan rakentuvaa demarimaailmaa. Parempi laittaa pedagogin auktoriteetilla vaan opiskelijat kertomaan intiimeimmät salaisuutensa sekä tinkimään ylpeydestään kafkamaiselle Kelan luukulle. Samalla tuotetaan aktiivisia kansalaisia eikä ainakaan anneta kenenkään vaan vaipua (rakkauselämässään) passiivisuuteen.

Niin kauan kuin nykyjärjestelmä on voimassa, kehotan kaikkia eri kimppakämppäsysteemeissä tai Its complicated ?statuksella asuvia vastaamaan Kelan uteluihin:

Se nyt vähän riippuu miten kännissä on ja ketä sattuu olemaan kotosalla.