Minulle huomautettiin tässä mennäviikolla, että olen hiljäntynyt huomattavasti blogini voyymiä. Tämä pitää paikkaansa ja olen tuntenut asiasta jonkin verran huonoa omaatuntoa jo pidempään. Tätä kuitenkin edelleen tsekataan silloin tällöin. Koen kuitenkin, että minun tulisi jotenkin perustella hiljentymistä, joten ehkäpä yritän.

Ongelmana ole oikeastaan siinä, että sanominen olisi loppunut. Pikemminkin päin vastoin: esimerkiksi eräästä törkeästi asiantuntijoiden mielestä perustuslakia, perusoikeuksia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia loukkaavasta urkintalaista olisi paljon mielenkiintoista sanottavaa.

Kysymys ajankäytöstä on ratkennut siten, että olen priorisoinut monia juttuja bloginpitämisen edelle. Väikkäri on aiheuttanut ihan oikeaa työtä ja olen ottanut pari luottamustehtävää lisää (esimerkiksi jäsenyys Helsingin Teknisen palvelun lautakunnassa). Yksityiselämän puolellakin on tapahtunut, mutta siitä ei ehkä täällä.

Toinen suuri syy on Facebook. Olen yksinkertaisesti siirtänyt paljon kommentointia ajankohtaisista asioista sinne. Samojen juttujen kirjoittaminen tänne ei samalla tavalla houkuttele ja kynnys kirjoittaa on hitusen korkeammalla.

En kuitenkaan ole ajatellut hylätä blogiani tai edes nykyisestä hidastaa päivitystahtiani. Luulen, että vielä tulee päivä, jolloin olisi paljonkin asiaa. Mutta se ei ole tämä päivä.