Olin viime tiistaina Teknisen palvelun lautakunnan neljännessä kokouksessa. Tässä muutamia huippukohtia.

1. Rakentamispalvelut ovat tällä hetkellä hajallaan ympäri kaupunkia (mm. Ilmalassa) ja työn hoitaminen vaatii pääkonttorin sijoittamista yhteisiin tiloihin. Tiloja varten om laadittu arkkitehdin johdolla ja henkilöstöä konsultoiden tarvekartoitus, josta keskusteltiin lautakunnassa. Esitin että avokonttorin sijaan tutkittaisiin työrauhan paremmin mahdollistavia fyysisiä työpaikkaratkaisuja - esimerkiksi perinteisten työhuoneiden tai vielä mieluummin jaettujen työtilojen muodossa. Yhdessä henkilöstön kanssa, joka työtiloista pääsee nauttimaan. Näin mahdollistetaan paremmin tavoitteiksi mainitut "hyvä yhteishenki, sujuva kommunikointi ja nopea tiedon välittyminen".

2. Toinen asia oli muutamien puitesopimusurakoitsijoiden kilpailuttaminen. En mene yksityiskohtiin, kun papereihin oli laitettu isolla, että "ei julkisuuteen". Eivätkä numerot muutenkaan ole kovin kiinnostavia. Kiinnostavaa on sen sijaan se, että erityisesti tuntihintoja ynnäillessä tulee pakostakin mieleen miten työt suorittavalle työntekijälle saa sotun, sivukulujen, työkulujen ja yrityksen katteen jälkeen maksettua tessin mukaista palkkaa. Yhtään kovin törkeää tapausta ei tänään käsitellyissä ollut (joista olisi siis syytä epäillä rikosta), mutta kovin suurta katetta ei käteen voi kyllä jäädä (ja sen laskeminen on tehty, öö, ei mitenkään kovin suoraviivaiseksi). Tai sitten kaupungilta laskutetaan tunteja, joita sille ei ole tehty.

Tilanne on aika merkillinen, jos joudutaan toimimaan vain tai edes pääosin "epäiltyjen" omien tietojen varassa. Kaupungilla on oikeus saada pääurakoitsijana Tilaajavastuulain nojalla eri maksuista. En tosin ole ihan varma miten näitä tietoja voisi puitesopimuksia laadittaessa hyödyntää.

Hankintalaki ei ilmeisesti ja käytettyjen puheenvuorojen perusteella anna kovin suuria mahdollisuuksia puuttua asiaan, paitsi jos siellä on jotain ilmiselvästi laitonta. Tähän ehkä kaivattaisiin kaupungilta jonkin sortin ryhtiliikettä (ynnä uutta hankintalakia sekä parempaa valvontaa). Rakennuspalveluiden johtaja vakuutteli toki suureen ääneen ettei siedä tai hyväksy erilaisia harmaan talouden muotoja, mikä onkin paikallaan.

3. Kolmas suurempi asia oli Khs:n 16.08.2006 asettaman Hankintastrategiatyöryhmän Kaupungin omien tukipalveluiden kilpailuttamisen jatkamista koskeva loppuraportti, jonka lukeminen kilpailutuskriittiselle oli vähän kuin vetäisi itseään turpaan (anteeksi kielikuvani).

Pilottihankkeet eri puolilla kärsivät siitä, että alkutilannetta ei oikein otettu huomioon eivätkä pilotit olleet tarpeeksi pitkiä, jotta niistä voisi päätellä mitä kilpailutuksesta pidemmällä aikavälillä seuraa. Esimerkiksi (kansainvälisten) yritysten käyttäessä petomaista hinnoittelua (predatory pricing) ajaakseen kaupungin omat yksiköt pois tai tekemään palvelut "tappiolla". On myös sangen epäselvää miten kaupungin palvelut joista ei esimerkiksi voi irtisanoa (ja hyvä niin) pystyvät "kilpailemaan" näiden yritysten kanssa. Hyviä esimerkkejä aiheesta löytynee esimerkiksi Helsingin bussiliikenteestä.

Aiheesta heräsi myös sangen paljon keskustelua. Asialistalla se oli lautakunnassa koska Hankintakeskus oli antanut loppuraportista lausunnon, josta kokouksessa hiottiin kulmia ja josta tulikin jonkin verran parempi.

Hankintastrategiaryhmän loppuraportin seurauksia valuu/on valunut varmaan muihinkin lautakuntiin, joten niitä kannattaa aktiivisten lukijoiden seurata kriittisesti ja tarkasti.