LONTOO LAMASSA

Tämä entry on jäänyt vähän jalkoihin. Olen tässä vähän kartoittanut ajankäyttöäni ja havainnut sitä kuluvan varsin kohtuullisesti erinäisiin puuhasteluihin. Täytyy ehkä vähän skarpata.

Kävin siis muutama viikko sitten Lontoossa pitämässä puhetta London School of Economicsin jokavuotisessa Open Research Foorum:issa ja muussa sen oheisohjelmassa. Tänä vuonna teema olivat erilaiset innovaatiot. Puheista olivat mielenkiintoisia erityisesti tuhoisat innovaatiot (esim. sotakoneet, robotit, satelliitit jne.) lisäksi noin niin kuin vanhentuneelle teknologialle tuhoisat innovaatiot. Samoin mielenkiintoista oli julkisella puolella ns. New Public Managementin älyllisestä kuolemasta käydyt keskustelut sekä tietty innovaatiopuheen dekonstruointi hegemoniadiskurssia, jonka avulla se mitä on jäljellä hyvinvointivaltiosta muutetaan dickensläiseksi versioksi. Mielenkiintoista tässä puhetavan analyysissa oli se, miten kiireen tunteen luominen on oleellienn minkä tahansa yhteiskunnallisen instituution muuttamiseksi (esim. "Voi ei, Suomi jää jälkeen tästä ns. tietoyhteiskuntakehityksestä, nyt heti vaalit verkkoon ja 100 megaa joka niemen ja notkoon"). Oma puheeni oli O:n kanssa tehty paperi radikaaleista monopoleista, josta varmaan kuulee lisää myöhemmin, sen verran pähkinöissään tyypit siellä aiheesta olivat.

Ensivaikutelma Lontoosta oli kiire. Kaikilla oli kiire erinäisiin julkisiin kulkuvälineisiin. New Yorkissa kenelläkään ei (enää?) ollut kiire, joten sinällään ilmiö oli aika silmiinpistävä. Myös pyöriä oli aivan valtavasti ja vaikuttivat ihan kelpo peleiltä.

Lontoo oli lamassa. Ei sinällään ihmekään, valtiohan kansallisti pankitkin tässä taannoin, eikä cityn liikemiehistä oikein kukaan puhunut kovin hyvään sävyyn. Sen verran synkkään jamaan on maan talous ajautunut. Katukuvassa tilanne näkyi paitsi vähentyneenä turistien määränä, myös muuten siellä täällä. Aivan niin masentuneita kuin New Yorkissa eivät kuitenkaan olleet. Tähän tarkennuksena vielä, että matkani tapahtui siis vähän ennen tätä uusinta pandemiaa.

Majoituin Kings Crossiin, jossa ensimmäisen parin tunnin aikana kuulin enemmän ranskaan kuin varaan koko vuonna. Myöhemmin tajusin, että se johtui siitä, että oli ranskalaisten kevätloma ja kanaalin ali tulevat junat tulivat siihen ihan viereen. Vielä tarkemmin alue, jossa bunkkasin oli Angelin ja Exmouthin välissä.

Toisena päivänä jotkut random-typyt ostivat minut kadulta. Niillä oli varmaan joku vie typerimmän näköinen turisti kadulta bileisiin. Tai siis, en olisi halunnut ottaa rahaa, mutta ne vaativat antaa punnan - koska se oli pelin henki. Bileet olivat kuitenkin aivan onnistuneet.

Kaupunki teki kyllä suuruudestaan huolimatta aika mieleenpainuvan vaikutuksen. Päätin myös mennä tutkijavaihtoon Lontooseen ensi syksyksi muutamaksi kuukaudeksi, jos vain minut sinne ottavat. Tieteellisesti varsin mielenkiintoinen paikka ja tutkimusta hyvin läheltä ominta alaani.

Ylihuomenna imperiumit jatkuvat. Suuntana yhdistynyt Berliini.