Jos sitä lomansa kunniaksi kirjoittelisi vähän. Aika monta asiaa mielessä näin kesäloman kunniaksi. Ajattelin taas lomalla selvitä mahdollisimman vähällä suunnitelmilla ja suorittamisella. Tänä vuonna täytyy katsoa jaksanko ulkomaailmaan heinäkuussa - ja jos kyllä niin minnepäin. Joutsenokin kutsuisi.
Ensi talvesta lienee tulossa aika pitkä, koska siellä häämöttää aika monta isoa iltatyömaata. Noin ihan väikkärin väännöstä alkaen. Niihin tartutaan kuitenkin oikeasti vasta elokuussa. Moni asia jo syksyn osalta on lisäksi jotenkin aika paljon ilmassa (alkaen duunista ja työn suorittamismaasta), mutta se nyt ei varsinaisesti ole mitenkään uutta.
Olen suunnitellut kuukautta paria Lontoossa LSEssä tutkijavaihdossa. Yksi suunnitelma oli mennä sinne syyskuusta marraskuuhun, mutta luulen etten saa asioita siihen mennessä tarpeeksi järjestykseen - vaan täytyy mennä ensi vuoden alussa. Muita matkakohteita syksyllä ovat Ruotsi ja Norja sekä toivottavasti vuodenvaihteessa Yhdysvallat pari kertaa (Arizona ja Hawaiji).
Politiikassakin tapahtuu. Paavo valittiin Vassin puheenjohtajaksi, Dan Vas:nuorten puheenjohtajaksi ja Riikka Vas:nuorten pääsihteeriksi. Ihan nappiin molemmat valinnat kokoamaan vasemmistolaista agendaa kaduilla ja kabineteissa.
Eurovaaleissa vasemmisto romahti Suomessa ja pienemmässä mittakaavassa myös Euroopassa. Samaan aikaan, kun kapitalistinen tai ainakin uusliberaali talouspolitiikka sekä sen sovellus julkiselle puolelle (New Public Management) ovat ideologisessa haaksirikossa talousuutisten pommituksessa.
Nyt kaikille vasemmistossa on myös ilmeistä, että talouskriisi ei vielä riittä. Homma pitää laittaa pelaamaan ja Neuvostoliitolla vasemmistoa ei enää ensi eduskuntavaaleissa pitäisi pystyä hakkaamaan. Media tosin koko ajan väittää puolueen olevan sisäisessä hajaannustilassa, mikä on ainakin minusta aikamoinen väite juuri vaalitappion nyt ajaessa homman raiteilleen.
Demarit huusivat vaaleissa lisää työtä - vaikka juuri työ hinnalla millä hyvänsä on suuri ongelma: toisilla sitä ei ole, toiset eivät omallaan elä samalla kuin kolmannet hamuavat työtä organisatiorisen promotoitumisen hengessä enemmän kuin mielensä kestää. Työttömyys- ja mielenterveystilastot alkuvuodelta ovat hurjat ja syksyllä rämähtänee työttömyys todella päälle. Vastaus ei löydy vain tai ei edes ensisijaisesti työn jakamisesta, vaan myös työelämän organisoimisessa uudelleen. Varsin harva nykymenoa työpaikalta katsonut voi olla nimittäin kovin tyytyväinen siihen millä tavalla ihmiselämää käytetään tehottomasti ja siekailematta hyväksi varsin monessa eri paikassa. Poliittisista voisi kirjoitella enemmänkin, kun olen niistä paljon pohtinut. Tämä riittäköön nyt tässä vaiheessa.
Chillaillaan siis kesä kun vielä voidaan. Puisto kutsuu.
