Menin nyt Lontooseen London School of Economicsiin kolmeksi kuukaudeksi kirjoittamaan vaikkariani. Ainakin osasta paivityksia havisivat skandit samantien. No, eivat valttamatta ihan kaikista, riippuu vahan alanko kaymaan omallakin koneella internetissa.

Sanotaan, etta toinen muutto ulkomaille olisi helpompi kuin ensimmainen. En kylla allekirjoita tuota. Henkisesti tilanne on eri tavoin helpompi. Byrokratia on tassa "huippuyliopistossa" ainakin kovasti tutunoloista - ja hyvin tehotonta. Monessa paikassa puhuvat kovasti taman yksityisen koulusysteemin asiakaslahtoisyydesta, mutta ainakin toistaiseksi se on ollut aika tuttua luukulta toiselle ravaamista.

Ensinnakin opiskeluoikeuden kansa oli aikamoista nysvaamista, kun paikallinen kaiken pahan alku ja juuri Graduate Admissions Office piti paperejani kahteen suuntaan kuukausikaupalla vaarassa pinossa. Kiersin sen molemmilla kerroilla soittamalla suoraan laitokselle ja pyytamalla proffaa ottamaan yhteytta GA-toimistoon (GA-toimistoon ei voi soittaa, menna kaymaan tai olla missaan yhteydessa yksityishenkilona). Taktiikka josta eivat varmasti kummassakaan paassa pitaneet. Tastakaan huolimatta opiskelupaikka ei ollut varma ennen marraskuun puoltavalia.
Kun se lopulta oli varma, kavi ilmi, etta LSEn hyvaksynta tuli liian myohaan kauppiksen myontamaa ulkomaantukea silmalla pitaen. Tata kierrettiin sitten pyytamalla poikkeuslupaa rehtorilta ohi normaalien proseduurien.

Tiesin, etta taalla olisi varmaan silti vaikeaa. Tutun suhteita kayttamalla olin saanut varmistettua sentaan paikan LSEn dormilta, muuten se ei olisi varmaan mennytkaan niin sujuvasti. Tai siis minulta perittiin jotain ylimaksua ja minut laitettiin vaaraan huoneeseen, mutta ainakin sain katon paani paalle.

Olin lahettanut ennen lahtemistani GA-toimistoon kuvani ja tietoni opiskelukorttiani varten. En tosin ollut yhtaan yllattynyt, kun minut passitettiin ensin normaalista opiskelijainfosta jatko-opiskelijainfoon ja sitten kerrottiin, etta tieto minusta ei ollut viela heilla. Se oli edelleen GA-toimistossa. No, ilmeisesti se ehtii sielta maanantaiksi kuitenkin jatko-opintoneuvontaan. Sitten olisin ilmoittautunut ja saisin kortin. Mainitsinko jo, etta opiskelijakorttia tarvitsee kaikkiin tilohiin kulkemiseksi, kirjastokorttiin, pankkitilin luomiseksi, sisaanpaasyyn kirjastoon, sahkopostitunnuksia- ja internetyhteytta varten seka sokerina pohjalle asuntooni paasemiseksi. Papereillani paasee myos, kunhan joku henkilokunnasta paastaa. No, alkupomput olivat odotettavissa ja olettaisin homman sitten selkiytyvan kun saan korttini. Samoin kaynti laitoksella maanantaina selvittanee tilannetta. Onneksi otin aika paljon tyota mukaani, joten ei tarvitse erityisesti miettia ohjelmaa itselleen.

Muissa asioissa luokkayhteiskunta on yllattanyt. Ei sen varmaan olisi pitanyt, mutta yliopistossakin nayttaisi olevan ihan oikeita valtaetaisyyksia. Seuraamme jannityksella miten paahenkilomme niista selviytyy.

Hyvissa uutisissa valon maara ja kevainen saa ovat yllattaneet. Niista saa oudosti virtaa. Myos kamppani sijainti 2 minuutin paassa Tate Modernin ovelta on ollut ihan mukava bonus. Koululle siita kavelee parikymmenta minuuttia. Bussilla ja tuubilla nayttaisi paasevan hiukan nopeammin. Nyt kun viela tama yska haviaisi jonnekin.