Kävin eilen kuuntelemassa Helsingin kaupungin Hallintokeskuksen Viestintäpäällikön esitystä kaupungin viestinnästä ja totesin kansalaisdemokratian näkökulmasta välttämättömäksi palata tähän mediaan. En muuten koe pystyväni oikein lunastamaan sitä luottamusta, mitä minuun on asetettu.

Minut valittiin Helsingin kaupungin Teknisten palveluiden lautakuntaan, joka jo kahden kokouksen jälkeen on osoittautunut aika mielenkiintoiseksi paikaksi. Alla mun ensimmäisen (yhteensä toisen) kokouksen muistiinpanot. Tulossa mun tokan (yhteensä neljännen) kokouksen muistiinpanot.

Koko lautakunta on perustettu vasta vuodenvaihteessa ohjaamaan mm. edelleen vuodenvaihteessa perustettua rakentamispalveluiden yksikköä (taustalla Rakennusviraston organisaatiouudistus). Rakennuspalveluissa on 1400 ihmistä HKR-Tekniikasta, HKR-Ympäristötuotannosta, kiinteistöviraston geotekniseltä osastolta ja Helsingin Satamasta. Lautakunnalle kuuluvat myös Tukkutori ja Hankintakeskus, mutta Rakentamispalvelu on näistä suurin.

Myös rakentamispalveluiden uunituore toimitusjohtaja on siirtynyt yksityiseltä puolelta, joten aikamoista vauhtia lienee tiedossa. Organisaatio ei ole ehtinyt vielä oikein vakiintua, joten tulevien organisaatiomuutosten kanssa joutunee olemaan tarkkana kuten myös strategiaprosessin. Esimakua lienee se, että sanoja kuten asiakkuus, yrittäjyys, tehokkuus ja uudelleenorganisoitu on kuulunut paljon. Lienee
aihetta vaikuttaa ja seurata tarkasti mitä tapahtuu.

Kokouksessa käsiteltiin kilpailutus pilaantuneiden maiden kuljetusten vuosisopimuksesta. Aikamoista rekkarumbaa, kun maata kuljetetaan satojakin kilometrejä, mutta kuulemma lähellä on aika rajattu määrä mahdollisuuksia. Kilpailutuspaperinivoskoja lienee tulossa aika monta vielä tulevaisuudessakin..

Kokouksessa vahvistettiin talouspäällikön haku, jonne lisättiin aloitteestani vaatimus ruotsin kielestä kielilain hengessä. Lisäksi keskusteltiin toivomusponsista ja toivottiin lautakunnalle pääsy kaupungin intranettiin ja erityisesti sen Hankintakäsikirjaan.

Viranhaltijoiden päätökset lautakunnassa ruvetaan lähettämään sähköisesti sitä kokouksessa pyytäneille. On jotenkin vanhanaikaista pitää niitä jossain virastossa näytille muutaman päivän, siten ettei niihin halutessaankaan pysty reagoimaan.

Keräsin vaalien alla koko joukon ihmisten sanomia kadulla. Ihmiset kysyivät asiallisia ja hyviä asioita. Osa oli myös aika hauskoja, alla muutamia parhaista.

- Mä äänestän kyllä mielelläni aina punavihreää naista!
Ilahtunut kysyjä Riikalle tämän jakaessa flaikkuani Hakaniemessä

- Oletko sä mies?
Kysyjä Riikalle tämän jakaessa flaikkuani Kontulassa

- Olet leikannut tukkasi tästä flaikusta?
Kysyjä Riikalle tämän jakaessa flaikkuani Puotilassa

- Ai tutkija? Mitä sä oikein tutkit, naisten anatomiaa vai?
Kailotti mummo Kauppatorilla

- Minä äänestän aina komiaa poikaa.
Kertoi täti Kauppatorilla

- Kiinnostaako Wincapita?
Jakoi T. flaikkujani

- Mun äidin siskonmies oli Otto-Ville Kuusinen. Mun ei enää tartte äänestää.
Äänestäjä Kontulassa

- Tiesitkö muuten, että Pinochetin kadettitodistus oli tosi huono!
Äänestäjä Vaasanaukiolla

- Sisällissodassa on vielä paljon tutkittavaa ja paljastettavaa. Parhaat kirjat kirjoitettiin 70-luvulla aiheesta.
Äänestäjä Vaasanaukiolla

- Toi Sedu ei enää koskaan äänestä. Se on Toni Halmeen seta.
Informoitiin Vaasanaukiolla

- Mä äänestän aina Arhinmäkeä, mutta anna se flaikku Stibulle.
Yöbussissa. Seuraavan illan yöbussissa Stibu kertoi vitsin 38 kertaa. Kuulemma tulee paremmaksi sadan jälkeen

- Sä annoit mulle banaanin, joten mä annan sulle ruusun. Ihanaa, että nuoret jaksavat taistella!
Kysyjä sai reilun banaanin ja haki kaupasta ruusun vastalahjaksi

- Kyllä mun täytyy tästä banaanista antaa teille jotain, kun näytätte niin köyhiltäkin.
Mummo yritti maksaa reilujen banaanin jakajille

- Äänestä Juhoa. Ei skandaaleja, vielä.
Jakoi T. flaikkuja

- Kokoomus: Eriarvoisuus luo vaurautta!
Jakoi T. flaikkuja

- Ottakaa rahaa!
S. jatkoi vaaliesitettään vaalimökillä

- Miten ratkaisisit city-kani ongelman?
Kolmas kysyjä samasta aiheesta päivää ennen vaaleja

- Oletko sä tosiaan tässä kuvassa?
Kysyjä Itäkeskuksessa

- Laittakaa nyt pojat jo ne banaanit pois.
Sanoi mies päätään puistellen Hakaniemessä. Olisi pitänyt varmaan jakaa katukiviä.

- Sehän on kommunisti!
Huudahti mies Porthanian edessä ilahtuneena

Sähköinen pilotti hävitti yli kaksisataa ääntä. Nyt on usko äänestysjärjestelmään koetuksella. Mielestäni sen on tarkoitettava sitä, että:

1. Kunnallisvaalit järjestettävä uudestaan Karkkilassa, Vihdissä ja Kauniaisissa
2. Sähköiset äänestyskokeilut lopetettava kokonaan.
3. Oikeusministeriön vaalipäällikkö Jääskeläisen erottava.

Oikeusministeriö on Vihreiden. Toimikaa.

Vaalitulos herätti aika paljon erilaisia ajatuksia, mutta nyt on liian pian niiden läpikäyntiin. Ehkä ensitunnelmissa ainakin se, että Perussuomalaiset näyttävät saavan kymmenen prosentin kannatuksen Vantaalla ja yksitoista Espoossa. Halla-Ahon äänivyöry Helsingissä vahvistaa myös käsitystä, että meillä on taas oma äärioikeistomme.

Kokoomuksen menestys maanlaajuisesti vetää vakavaksi: ainakin kun tietää mitä naminamihöpöhöpöä siitä seurannee monessa paikassa ja vielä erityisesti yhdistettynä lamaan.

Vihreiden vaalivoitosta voi olla tyytyväinen (vaikka voisin mielelläni vaihtaa sieltäkin pari läpimennyttä naamaa toiseksi), mutta Vassin olisi pitänyt pystyä parempaan. En vain oikein tiedä ainakaan toistaiseksi miten. Vaikka demarien romahdus vältettiin ja Vassin äänimäärä esim. Helsingissä kasvoi muutama sata edellisistä kunnallisvaaleista ja vassia äänestäneiden eduskuntavaaleista reilulla puolellatoista tuhannella, niin yksi paikka valtuustossa meni. Erityisen ikävää kahdeksannen paikan menetys on siitä, että se kahdeksas lienee ollut sangen loistava ehdokas Miina Kajos, joka olisi todella ansainnut tuon paikan hoidettuaan loistavasti tonttiaan neljä vuotta ja vedettyään kovan kampanjan. Nojaa.

Eilen päällimmäinen tunnelma oli lähinnä se, että juurikaan enempää ei inhimillisesti ainakaaan omalla porukalla enää olisi voinut tehdä. Monia asioita toki paremmin, mutta pitää käydä aika tarkasti miten ja miksi näin kävi ja miten se voidaan välttää ensi kerralla.

Sillä jos eduskuntavaaleissa tulee kolmen vuoden kuluttua eilisen kaltaiset luvut, muuttuu koko maan meininki sietämättömäksi. Ainakin pitää keksiä lääkkeet vastata siihen, että Kokoomuksen ehdokkaat pystyvät käyttämään neljä kertaa enemmän rahaa markkinointiin. Toinen miettimisen arvoinen seikka lienee se, että puolueiden sisällä on enemmän poliittisia eroja kuin niiden välillä. Tilanne, joka puoluevaalissa on hieman erikoinen.

Sitten pää pystyssä ja niin edelleen. Ensin kuitenkin Bilbaoon hiukan ottamaan etäisyyttä kampanjointiin.

108 kertaa kiitos!!1

Oho! Vihdoin se myöntää sen ite: Greenspan oli väärässä.

Greenspan toimi Fedin johdossa 1987?2006. Häntä on ylistetty vapaan markkinatalouden ja markkinoiden itsesäätelyn kannattajana. Toisaalta monet ekonomistit ovat arvostelleet Greenspania liiasta hölläkätisyydestä ja sokeasta uskosta markkinoiden kykyyn korjata itse itsensä.

Yhdysvaltain edustajainhuoneen komitean edessä torstaina puhunut Greenspan myönsi, että hän on ollut näkemyksissään "osittain väärässä".

"Olen havainnut virheen [markkinoiden toiminnassa]. En tiedä kuinka suuri tai pysyvä se on, mutta se on huolestuttanut minua suuresti", Greenspan sanoi brittilehti Guardianin mukaan.

Greenspan sanoi katuvansa sitä, että hän aikanaan vastusti säätelyn tiukentamista. Hän sanoi uskoneensa, että pankkien kaltaiset toimijat voisivat suojata pääomiaan ja osakkeenomistajien etua.

Minulla on jo jonkin aikaa ollut sellainen tunne, että laiminlyön blogiani. Erityisesti, koska se näin vaalien alla vaikuttaisi kiinnostavan rakkaita lukijoitani. Teko- ja ihan oikeanakin syynä on kiire.

On oikeasti vaikea ehtiä paitsi käydä kampanjaa, niin myös koittaa saada työnsä tehtyä ja lisäksi vielä yrittää ladata akkuja siinä ohessa. Raskainta lienee jatkuva kiireen tuntu ja se, että koko ajan pitäisi olla jossain tekemässä jotain tai että melkein minkä tahansa asian voisi vielä tehdä niin paljon paremmin. Olen onnistunut mielestäni kohtalaisesta, mutta paremminkin olisi voinut mennä. Työjuttuja onneksi on pystynyt hiukan siirtelemään pois ihan vaalien alta.

Olen koittanut tehdä suunnilleen niin paljon vaalityötä kuin jaksan hyvillä mielin. Ihan kaikkeen tarvittavaan ei mitenkään ole voinut revetä ja toisaalta ei varmasti ole tarviskaan. Hymy irtoaa vielä mukavasti eli sinällään voimia siis on ihan hyvin. Loppukiriin on vielä runsaasti paukkuja jäljellä.

Monet asiat olisi voinut tehdä paremmin ja monet varmasti huonommin. Näitä tosin on tarkoitus katsoa sitten ensi viikolla tai vähän myöhemmin.

Nyt ensin vielä loppukiri eli jos voin vielä vaikuttaa jotenkin äänestypäätökseesi Helsingissä, niin otappa vaikka yhteyttä ja kysy mitä on mielessä.

Muuten eikun äänestyskoppiin nyt sunnuntaina, olipa sitten millainen myrsky tahansa.

Nyt iso pyörä alkoi pyöriä euroopassakin. Rahamarkkinat ovat täysin kaaoksessa. Keskuspankit tekivät yhteisen koronlaskun, mutta silti pörssit menevät alamäkeä.

Britannia aloitti koko pankkisektorinsa sosialisoinnin. Forex ei noteeraa Islannin kruunua, koska "Se maa on kuin Zimbabwe".

Sääli etten kerkiä kirjoittamaan analyyttisesti aiheesta. Kehotan kansalaisia valppauteen, isoja asioita on tekeillä.

Pro-kantakaupunki lähestyi minua tällaisella ja koin tarpeelliseksi julkaista kyselyn ja vastaukseni siihen. Kuulemma monivalinnat julkaistaan myös Töölöläinen-lehdessä.

1. Onko mielestänne oikein keskittää 2/3 uusista paikoista akselille Töölö-Kallio? kyllä ( x ) Ei ( )

2. Tuletteko toimimaan aktiivisesti Sininauhasäätiön Ruusulankadulle suunnittelemaa asuntolaa vastaan?
kyllä ( ) Ei ( x )

3. Helsinkiin ollaan perustamassa vaikeasti asutettaville 750 uutta asumispaikkaa, joista yli 500 kantakaupunkiin. Onko päihdeongelmaisten keskittäminen kaupungin keskustaan mielestänne perusteltua?
kyllä ( x ) Ei ( )

Perusteita ei saa antaa vapaatekstikentässä.

Tuo on ihan sairasta, menkää töölöläiset hoitoon!

Jos minut valitaan lupaan taistella loppuun saakka, että töölöläisten asukasyhdistysaktiivien painostus tässä asiassa ei vaikuta päätöksentekoon. Vielä prokantakaupunki? Tiheämmin asutuille aluille tulee tottakai keskittää tukiasuntoja. Ne kuuluvat kaupunkiin.

Lisäksi kehotan Ruusulankatua vastustavia töölöläisiä käymään joskus Itä-Helsingissä.

Yhdysvaltain presidentti näytti johtajuutta lausumalla:

On tapahtunut laajamittainen luottamuksen katoaminen. Yhdysvaltain rahoitusjärjestelmän merkittävät sektorit uhkaavat pysähtyä. Hallituksen huipputason talousasiantuntijat varoittavat, että ilman välittömiä toimia, Yhdysvallat saattaa vajota rahoituspaniikkiin, mikä johtaisi surullisiin tapahtumiin

Noin kolmasosa presidentin oman puolueen edustajista uskoi.

Bushin lakia roskapankista vastustavat niin demokraattien vasen laita kuin republikaanien oikea laita. Sinänsä perustellusti esittämällä ns. tyhmän kysymyksen: "Miksi investointipankkiirien keinotteluinstrumentteihin ja osakkeisiin sijoitetut rahat pitäisi pelastaa veronmaksajien rahoilla?". Noin esitettynä sitä onkin hyvin vaikea perustella.

Yhdysvallat on elänyt ainakin viimeiset parikymmentä vuotta reilusti yli varojensa. Kotien velkaantumisaste on jotain 140% prosenttia. Toisin sanoen kulutuksen takaa paitsi 100% omaisuudesta, niin vielä 40% päälle. Valtiontalouden valtavan alijäämän ovat jo vuosia rahoittaneet Lähi-idän öljyparonit ja vapaan Kiinan sekä Venäjän oligarkit. Velat on maksettu milloin öljysodilla ja milloin tukemalla totalitaristisia hallintoja.

Yhdysvaltain asuntojen "teoreettisesta" arvonnoususta kertyneet rahat on sijoitettu rahoitusmarkkinoille "paketoimalla" ne uudestaan eli toisin sanoen ripottelemalla ne pieniin osiin siten, että pankitkaan eivät ole pysyneet perässä omistuksistaan, reittaamalla niiden riskit liian pieniksi, hankkimalla niille epävarmat vakuutukset johdannaismarkkinoilta ja myymällä ne voimakkaasti velkavivutetuille yksityisille tai puolivaltiollisille toimijoille.

Perinteisessä pankkikriisissä ongelmaksi muodostui asuntojen arvojen yllättävä lasku erityisesti yhdistettynä koronkiskonnan merkit täyttäviin korkoihin - kansalaiset eivät pysty maksamaan velkojaan eivätkä asunnot mene pakkohuutokaupoissakaan kaupaksi (ja polkevat hintoja entisestään). Pankit alkavat kerätä luottohäiriöitä. Kun luottohäiriöitä on tarpeeksi, pankit saavat oman luottohäiriön. Tällöin pankkiin sijoittaneet pelästyvät ja vetävät paniikisssa rahansa ulos. Pankki kaatuu. Jos regulointi on hoidettu surkeasti, ne kaatuvat erityistä helpommin. Vapaa markkinatalous ei-regloiduilla rahamarkkinoilla huutaa valtiota apuun pelastamaan varat. Jos valtio on järkevä, se ottaa pankit omistukseensa ja painaa sopivan määrän lisää rahaa. Jos ja kun valtiolta alkavat loppua pelastusrahat, ollaan tiukassa paikassa. Homma on kuin sienien syöminen: syöt myrkkyä, tulet kipeäksi, parannut, opit varomaan myrkkyä.

Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ole ihan tyypillinen pankkikriisi vaan pikemminkin luottolama. Huonosti reguloiduilla kansainvälisillä rahamarkkinoilla on arvopaperia ja johdannaisia, joiden arvoa on mahdotonta mitata ja jota mahdollisesti ei ole. Esimerkiksi amerikkalaisia subprime-luottoja on heitelty osaksi laajempia instrumentteja. Edelleen kenelläkään ole vieläkään selvyyttä ongelman laajuudesta, koska instrumenteista on rakennettu niin monimutkaisia ja sekavia (esim. jos asunto myytäisiin pakkohuutokaupassa, niin vastaisiko siitä saatu arvo sen arvoa instrumentissa tai siitä tehdyssä johdannaisessa? Kysymys on mahdoton.) Jos edes pankit eivät tiedä myymiensä velkojen ja vakuutuksien arvoja, se johtaa luottamuksen romahtamiseen koko rahoitusjärjestelmään. Arvojen määrityksestä tulee vaikeaa ja markkinoilla vallitsee epäilys ja pelko. Raha on ilma, jota markkinat hengittävät. Luottolaman aikaan kaikki se ilma voi olla saastunutta.

Roskapankki imisi suunnitelmissaan "ei-hyvät" assetit sisäänsä, jotta ilma puhdistuisi. Riskinä on se, että johdannaisten arvoja on mahdoton/vaikea määritellä, joten on epäselvää millä hinnalla ne pitäisi pankeilta roskapankille siirtää. Ainoa nähdäkseni järkevä hinta on assettien käypä hinta esim. asuntomarkkinoilla, mutta tähän eivät investointipankkiirit tietenkään suostu. He haluaisivat "markkinahinnan" mikä tarkoittaisi sitä, että valtio ostaa heidän täysin keinotekoisesti ylös keinottelunsa sijoitustuotteet ja he pääsisivät kuin koirat veräjästä. Lisäksi esim. valtiovarainministeri haluaa, että häntä ei asetettaisi siihen syytteeseen mihin hän kuuluisi ja, että näiden "huippujohtajien" palkkioihin ei koskettaisi. Ja miksi koskettaisiinkaan, hehän ovet tehneet niin hyvää työtä?

Syistä ja seurauksista voisin kirjoittaa koko päivän, mutta säästän sen toiseksi päiväksi. Todella kiinnostuneiden kannattaa lukea Morrisin kirja The Trillion Dollar Meltdown: Easy Money, High Rollers, and the Great Credit Crash, joka ennustaa kuukauden tarkkuudella kiusallisen tarkasti tapahtumia ja on kirjoittu puolitoista vuotta sitten.

Mitä sitten tulee tapahtumaan? Se jää nähtäväksi. Pankkeja ja firmoja menee vielä nurin tai ajautuu valtion syliin, erityisesti jenkeissä . Pankit ovat kuin dominoja, kun yksi menee nurin, niin muiden on vaikeampi pysyä pystyssä.

Jos ihmiset lakkaavat kuluttamasta, mitä en noin ylipäänsä perustarpeiden yli menevien tarpeiden osalta vastustaisi ollenkaan, se vaikuttaa kasvupohjaiseen talouteen. Yritykset eivät investoi eivätkä ihmiset osta, joten tavaroita ja palveluita myyvät yritykset irtisanovat väkeä. Tämä johtaa työttömyyteen, valtion verotulojen vähentymiseen ja samalla turvaverkkojen kustannusten kasvuun. Tämä johtaa maksuvaikeuksiin ja siihen, että pankkitoiminnan riskit ovat yhä suuremmat. Jos valtio vetää vielä samaan aikaan julkisella puolella väärät johtopäätökset eli kaikki liinat kiinni, syventää se lamaa entisestään. Sitten on tietysti aina yhteiskunnallisten levottomuuksien vaara.

Talouspoliittisesti ajattelussa olen toiveikkaasti näkevinäni muutoksen: sääntelemättömiä rahamarkkinoita ja minimalistista valtiota ajava ja velkarahalla pyörivä uusliberalismi on jo tullut tiensä päähän. Sen näkyvin huutosakki (investointipankkiirit, kaikkien sorttien libertaristit ja reittaajat) on vapautettu voimakkaasti kutistuville työmarkkinoille eli vaikuttaa siltä, että kohtalolla on ironian tajua. Järjestelmä, jonka ei nimenomaan ei pitäisi pystyä tuottamaan tällaisia markkinahäiröitä on kaatunut.

Investointipankkien kaatumista pankkiireille voisi verrata ideologisesti Neuvostoliiton hajoamiseen Kommunistisen puolueen jäsenille Venäjällä. Monet "sääntelemättömän taloudellisen kasvun ja demokratian" puolestapuhujat tosin elävät vielä ensimmäistä vaihetta eli kieltämistä. Toiset odottavat jo kauhulla mitä tulee seuraavaksi.

Inflaationvastaisesta taistelusta ollaan nähdäkseni vihdoin siirtymässä eteenpäin ja ottamassa sosiaalista eriarvoisuutta huomioon. Tai ainakin Yhdysvallat vaikuttaa siltä. On mielenkiintoista nähdä koska tämä ajattelu tulee Suomeenkin. Liikasen edellinen haastattelu vaikutti minusta siltä, että tässä on vielä jonkin aikaa kuljettavana. Attac pisti muuten tiedotteen juuri tästä aiheesta. Vanhaselta en taas tosin ole täysijärkistä talouspoliittista analyysia kuullut koskaan. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Loppukaneettina muuten, että Marx ennusti tämän vaiheen kapitalismin kehityksessä jo aikapäiviä sitten.

Sixten Korkman, Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAN toimitusjohtaja lausuu

Bushin republikaanihallituksesta on tulossa tätä vauhtia kaikkien aikojen sosialisoija Yhdysvalloissa. Tällaista elämä voi joskus olla.

Päivän otsikoinnin voittaa silti Hesari: Kansalaisen kannattaa pysyä rauhallisena.

En minä pelottelua kannata, mutta mukavaa että Hesari sentään luo uskoa markkinoihin. Ainakin jos markkinoilta itseltään sitä ei juuri löydy. Hesarihan tunnetusti yleensä vain lietsoo paniikkia.

Toisaalta, en olisi vielä kaksi viikkoa sitten ihan uskonut, että jenkit siirtyvät sosialismiin jo tällä vaalikaudella.

Jenkkien pressa kertoi meille.

The U.S. economy still faces "serious challenges," Bush said. "My administration is focused on meeting these challenges."

...

"While no one would have liked to have ended up in this situation, you have a government that is willing to lead," White House press secretary Dana Perino said.

No, huh-huh. Now, what's wrong with this picture? Ehkä se, että ensin tämä kyseinen kelmipoppoo saattaa maan talouden selvitystilaan. Juuri kun ollaan häipymässä Valkoisesta talosta rahojen kanssa, homma tulee sormille - jolloin sitten "näytetään johtajuutta".

Johtajuutta jota olisi voinut käyttää vaikka kahdeksan vuotta sitten kontrolloimalla Greenspania, Fedia tai holtitonta luotonantoa. Estämällä uhkapeli johdannaisilla lainarahalla. Tasoittamalla maan ylijäämää tai budjettia turhien öljysotien ja kansalaisvapauksien rokottamisen sijaan. Estämällä kansainvälisiä luototuslaitoksia ja suuryhtiöitä ottamasta kuristusotetta maailmantaloudesta.

Sen sijaan valtionomaisuutta jaettiin uudestaan rikkaille, keskiluokka syöstiin velkavankeuteen ja tuloeroja kasvatettiin amerikkalaisen unelman varjolla. Unelman, johon enää vain jollain parillakymmenellä prosentilla varakkaimmista on mahdollisuuksia yltää.

"I never understood why they call the US a free country. Until I saw the exchange rate."

Seuraava iso eli Morgan Stanley on myös kaupan.

?Nykymarkkinoilla kaikki on mahdollista. Näyttää siltä, että sijoittajat haluavat hävittää sen liiketoimintamallin, jonka varassa investointipankit ovat toimineet?, BNP Paribas -pankin analyytikko Danielle Schembri kommentoi uutistoimisto Reutersille.

En aio itkeä perään.

Suunnittelen myös opintojaan aloittavikke rahoituksen sijaan muita pää-ainevaihtoehtoja. Rahoituspuolella on nimittäin ihan pian valtava työvoiman ylitarjonta.

Tämmöinenkin osui silmään (The end of American capitalism as we knew it).

If financial behemoths like AIG are too large and/or too interconnected to fail but not too smart to get themselves into situations where they need to be bailed out, then what is the case for letting private firms engage in such kinds of activities in the first place?

Is the reality of the modern, transactions-oriented model of financial capitalism indeed that large private firms make enormous private profits when the going is good and get bailed out and taken into temporary public ownership when the going gets bad, with the tax payer taking the risk and the losses?

If so, then why not keep these activities in permanent public ownership?There is a long-standing argument that there is no real case for private ownership of deposit-taking banking institutions, because these cannot exist safely without a deposit guarantee and/or lender of last resort facilities, that are ultimately underwritten by the taxpayer.

Ehkä ne isot pankit ja vakuutuslaitokset olisi kannattanut pitää valtion omistuksessa alunperinkin? Olisi säästetty antamasta kasalle huippujohtajia (esim. Lehman Brossin "huippu"toimitusjohtajalla 17000 euroa tunnissa siitä että ajoi 158-vuotiaan firmansa konkurssiin) täysin tähtitieteellisiä työehtoja heidän pelatessaan pokeria veronmaksajien rahoilla.

Amerikan Yhdysvallat kansallisti, tai käyttääkseni taas muotiin tulevaa sanaa sosialisoi, suurimman vakuutusyhtiönsä. Niin se sosialismi etenee firma kerrallaan. Jos raha meinaa loppua, niin sitähän saa FEDin painokoneesta samaa tahtia lisää. Jätämme kotitehtäväksi miten tämä toimintatapa sopii yhteen minkään perusliberaalin markkinatalousteorian kanssa yhteen. Voin sen verran vihjata ettei se sovi.

Investointi-, ja vähittäispankkien sekä valtion asuntoluotottajien lisäksi valtio siirtää keinottelutappioita veronmaksajien maksettavaksi. Onneksi sentään yhtiön osakkeet otetaan talteen, toisin kuin toimittiin vaikkapa Suomessa.

Bush ilmoitti sentään ovelasti, että asuntoluotottajien hankkimista ei merkitä budjettiin. Vaikka lienevät muuten btw maailman suurimmat luotottajat... McCain taas oli lausunut ettei ole syytä huoleen, kun talouden "fundamentit" ovat edelleen kunnossa. Hieno homma, mutta ehkä jonkun McCainin avustajista kannattaisi kertoa maan talouden olevan vuosisadan pahimmassa jamassa ja että se tulee siellä varmaan pitkään pysymäänkin.

Pitkä entryni jenkkien pankkikriisistä on edelleenkin vaiheessa. Sen keskeinen pointti on kuitenkin se, että nämä virheet Yhdysvaltain talouspolitiikassa eivät ole mitenkään satunnaisia tai yllätyksellisiä, vaan johtuvat systemaattisesta virheestä eli rahoitusmarkkinoiden deregulaatiosta ja vastuuttomasta talouskasvua työntävästä luotonannosta. Sen ongelmat ovat olleet tiedossa vuosikausia, mutta kukaan ei ole viitsinyt painaa jarrua. Ongelmat liittyvät deregulaatioon, joka on luonteeltaan poliittista ja perustuu uusliberalismin pankkivalvonnan tarpeettomuuden mantraan. Karuin opetus on se, että rikkaat voittajat vievät tuotot ja köyhät veronmaksajat poimivat kustannukset.

Jos firmojen annetaan pelata lottoa koko kansallisomaisuudella vailla mitään muuta kuin oma valvontansa, joutuvat veronmaksajat maksamaan laskut krapulan haihduttua. Se on epäoikeudenmukaista.

Nyt Suomessa pankit haluavat ruveta yksipuolisesti vaihtamaan lainojensa ehtoja. Onpa typerä ehdotus. Nämä samat kaverit pelastettiin ensin pankkituella, jonka jälkeen ne myivät alihintaan ja useimmiten täysin ilman mitään neuvotteluja velkojen vakuutena olleen asiakkaidensa omaisuuden.

Miksen minä voisi samalla logiikalla yksipuolisesti neuvotella vähentäväni lainojeni marginaalia 0.3% kun nyt on vähän korot ja ruuan hinta nousseet?

Ilmeisesti ainakin Vanhanen on taas pihalla kuin lumiukko. Nyt nopeasti joku kansiksen makrotaloustieteen kirja sinne valtioneuvostoon!

Uh, en kerkeä kirjoittamaan niin nopeasti kuin mitä tuo jenkkien finanssikriisi vaatisi. Tyydyn siis lupaukseen kirjoittaa pitemmän entryn vähän tuonnemmalla, kun olen ehtinyt ajatella asiaa vähän pidemmälle - sekä tietysti kirjottaa jonkin verran enemmän seurauksista.

Sitä ennen voisin kuitenkin antaa pari linkkiä, joista pääsee liikkeelle. Ensin siis massamediasta, blogeista kannattaa jatkaa sitten kun jenkit ovat heränneet.

Bonuksena Norris kertoi meille:

Those who were complaining, only months ago, that excessive regulation was making American markets uncompetitive, had it exactly wrong. It was a lack of regulation of the shadow financial system and its players that allowed this to happen. The regulators might not have gotten it right if they had tried to put limits on leverage, or assure that it was clear what risks were being taken, in the world of derivatives and securitizations. But deciding not to even try, and assuming that risks traded secretly would somehow end up in the hands of those most able to bear them, reflected ideology, not analysis.

Tohon alle voi linkata lisääkin.

Suomessa Lehman bro's (nyt ilmeisesti arvottomia rahastotuotteita, tarkemmin sanottuna indeksilainoja) on myynyt suomalainen Front Capital. Sivuillaan he antoivat 11.9. sitten ohjeen:

Lehman Brothers tiedotti eilen alustavia lukuja 2008 kolmannen kvartaalin tuloksestaan.Vaikka tulos oli heikko, suositamme Lehman Brothers:in strukturoitujen tuotteiden haltijoille malttia.

Mahtaa tästä neuvosta vaarin ottaneita ja maksaneita nyt hymyilyttää. Front on myynyt näitä indeksilainoja 30 miljoonalla sadoille asiakkaille Suomessa. Odotamme mielenkiinnolla seuraavaa.

Niinjoo, miten tämä erosi Wincapitasta?

Jatkan kevään asuntokuplasarjaa, koska paska alkaa osua tuulettimeen.

Kirjoitin 5.4. Missä sinä olit kun uusliberalistisen talousdoktriinin aika päättyi 17.3.2008? Ennakoin silloin mm.

Osasyynä toimiin se, että oli pakko. Jos Bearn olisi kaatunut, niin seuraavaksi olisi mennyt Lehman Brothers ja sen jälkeen dominona Wall streetin muut investintointipankit - jonka jälkeen muut pankit. Kuilun reunalla käytiin siis ja kunnolla.

Puoli vuotta kesti ja nyt mennään taas. Toivottavasti pankit ovat käyttäneet puoli vuotta armonaikaansa hyödyllisesti. Aikaisempien näyttöjen valossa epäilen.

Lehmanin lisäksi Merrill Lynch katosi yhdessä yössä. Tämän päivän ostosuositus on myy. Ja jos ei politiikan tuuli ala puhaltaa vihdoin jenkeissäkin vasemmalta, niin olen virallisesti hämmästynyt.Vaatisin amerikkalaisena myös Greenspanin laittamista linnaan jenkkien taloudelle tekemästään vahingosta. Investointipankkiirien kelmikopla sinne näyttää joutuvan muutenkin.

Euroopan valtiovarainministerit keksivät viikonloppuna huomauttaa, että nyt on laskusuhdanne, ei lama. Totta toinen puoli, mutta lamalla ei taida olla kovin vakiintunutta määritelmää. Sanana se vain taitaa kuluttajia (aiheellisesti) pelottaa olemaan kuluttamatta hullun lailla, joten tokihan sitä pitää suitsia valtiovarainministeriöistä. Elvyttävää politiikkaan ei silti arvailujeni mukaan olla menossa... otettaisiinko nyt opiksi siitä viime lamasta kuitenkin ehkä?

Hear, hear, hear.

Matti Vanhasen ja Jyrki Kataisen hallitus jatkaa verolakien muuttamista siten, että pääomien kasautuminen voimistuu edelleen.

Kirjoittajien mukaan kotitalouksien rikkaimman kymmenesosan ja erityisesti rikkaimman sadasosan osuus tuloista ja omaisuuksista on Suomessakin jatkuvassa kasvussa. He kirjoittavat, että suuren enemmistön etujen mukaiset veroehdotukset eivät pääse esiin veropoliittisessa keskustelussa.

Kirjoittajat ovat tasaverotuksen kannattajien kanssa yhtä mieltä siitä, että nykyistä verojärjestelmää olisi saatava nykyistä suoraviivaisemmaksi. Heidän mielestään verotusta voi yksinkertaistaa muillakin keinoin kuin lisäämällä yhteiskunnallista eriarvoisuutta.

Jos joku on jo lukenut Peltolan ja Melenderin Reilun verokirjan, niin voisi tulla juttelemaan vähän sen herättämistä tunnoista mun kanssa.

Olen jo jonkin aikaa seurannut Kokoomuksen Venäjä-käsityksiä ja tullut johtopäätökseen, että puolue on valinnut tietoisen linjan kiristää Suomen ja Venäjän välejä sisäpoliittisista syistä. Puolue haluaa ratsastaa suomalaisten venäläisiin kohdistamilla ennakkoluuloilla ja lyödä poliittisia vastustajiaan Venäjän hyysäämisellä. Toisin sanoen syyttää suomettumisesta.

Mitenkään puolustelematta menneitä olen silti sitä mieltä, että Kanervan jälkeinen Kokoomus vetää hommaa yli.

Mielestäni Kokoomuksen valitsema linja on täysin edesvastuuton, koska se väistämättä tottakai johtaa välejen kiristymiseen Venäjän kanssa. Venäjän, joka on osoittanut, että kykenee paikalliseen maasotaan, vaikka toisen osapuolen liittolaisilla olisi ydinase hallussaan. Venäjän oma agressiivinen militarismi, rikkaat luonnonvarat, suuri käyttämätön armeija sekä kovana palava kansallistunne mahdollistavat Venäjän johdolle suurvalta-ajan siirrot rajoillaan. Motivaatiokin on olemassa: kiristämällä tilannetta rajoillaan Venäjän johto voi osoittaa poliittista kovuuttaan kansalle (a la Tsetseenia).

Suomen haukkojen hinku tarjota Venäjälle tekosyitä on edesvastuutonta ja asettaa kyseenalaiseksi Kokoomuksen kyvyn hoitaa Suomen ulkopolitiikkaa. Missä on Kokoomuksen kaivattu Venäjä-osaaminen, kun sitä nyt eniten tarvittaisiin?

Väittäisin rajatulla kokemuksellani venäläisistä, että Venäjän edessä ei kannata tai tarvitse nöyristellä - mutta niin kauan kuin vain toisella osapuolella on mahdollisuus ratkaista homma sotilaallisesti ei Suomen tai EUn kannattaisi eristää eikä bluffata sotilasvoimalla.

We have always been a peace-loving state. Practically there is not a single occasion in the history of the Russian or Soviet state when we first started military actions. We have not attacked anyone, we only secured the rights and dignity of people as peacekeepers.

- Venäjän Presidentti Medvedev, The Times 18.8.2008

Practically.

Osataan sitä historiaa Suomessakin. Dosentti Alpo Juntunen Maanpuolustuskorkeakoulun Strategiasta kertoo mm. että

- Suomi on Venäjän naapurimaa, kuten myös Georgia. Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun 1939 ja uudelleen 1941. Suomen on syytä olla varuillaan suurvaltojen politiikan suhteen, Juntunen latelee.

Mitenhän se Jatkosodan alku nyt oikeastaan menikään ja kuinkahan hyvin se soveltuu vertailukohdaksi? Ei hätää, sen voi onneksi tarkistaa Wikipediasta.

SOTA

Iskiessään Georgiaan Venäjä palasi ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin juuri sellaiseksi alueellista hegemoniaa tavoittelevaksi suurvallaksi, josta Neuvostoliitto kahdeksankymmentäluvulla yritti irti. Samalla palattiin takaisin kylmään sotaan. Georgian Sarasvuo pelasi uhkapelin lainarahalla ja rupesi etnisiin puhdistuksiin Ossetiassa. Miehen puheet CNNllä ja netissä vaikuttavat miehen karanneen täysin tästä todellisuudesta. Ossetian kapinalliset olivat toki saaneet materiaalista ja varmasti myös sotilasneuvonantaja-apua venäjältä kiihdyttääkseen hyökkäyksiä Georgian hallintoa vastaan. Tarkoituksena arvatenkin maan nykyjohdon heikentäminen ja sitä kautta autonomia.

Georgia provosoitui ja rikkoi sopimansa aselevon, vaikka vielä hyökkäystä edeltävänä päivänä Yhdysvaltain kehotti sitä olematta hyökkäämään Etelä-Ossetiaan. Jenkit eivät sattuneesta syystä tahdo joutua osaksi edes alueellista suursotaa ydinasevallan kanssa (ja itse asiassa varmaan olisivat halunneet mielellään pitää myös varustamansa Georgian 2000 sotilasta Irakissa). Georgia aloitti puhdistukset, surmasi venäläisiä rauhanturvaajia ja tulitti kohti venäläisiä koneita antaen Venäjälle Casus Bellumin. Seuraavaksi katsottiinkin sitten taas venäläistä tankkirallia kohti Tbilisiä.

Karttaa katsomalla selviää pian miksi Georgia on taloudellisesti niin mielenkiintoinen kohde: venäläiset (valtiolliset) öljy-yhtiöt siirtävät tuotteensa sitä kautta merelle, vaikkei maassa itsessään olekaan juuri luonnonvaroja. Itäisellä Mustamerellä on kuitenkin vain kolme valtiota: Venäjä, Turkki ja Georgia (sekä toki kytevät Abhasia, Etelä-Ossetia ja Ajaria). Sinällään sota ei ole mitenkään uusi ajatus Mustallamerellä. Le Monde Diplomatique arvaili öljysotaa alueella jo viime vuonna Kosovon itsenäiskeskustelujen seurauksena Venäjän alkaessa sekaantua voimakkaammin naapuriensa asioihin.

Halutessaan Venäjän toimia voi yrittää ymmärtää sen historian kautta. Suurvaltakrapula on haihtunut maan kamppaillessa korruption, autoritaarisuuden ja talousongelmien parissa. Köyhyys, rosvokapitalismi ja aivokuolleet lännestä viedyt yksityistämispoliikat ovat luoneet ongelmia, jotka on taas kerran ratkaistu totalitarismilla: poliisivaltiolla, kasvatetulla kansallistunteella, rasismilla, militaristisella ulkopolitiikalla ja sisäisen keskustelun kontrollilla. Nämä ilmiöt ovat olleet luettavissa jo jonkin aikaa Venäjällä siellä käyneille. Valtavat raaka-ainevarat ja antelias geopoliittisen asema ovat palauttaneet sen kuitenkin diplomatian pelipöytään. Keskittymällä ulkoisten uhkien demonisointiin ja räjäyttämiseen Venäjän (ja Georgian) johtajat vaikuttavat tekevän jotain ja sisäpoliittinen valtakamppailu sysätään hetkeksi syrjään (salaliittoteoreetikot veikkailevat, että kohta koko Venäjän presidentti). Toinen suosittu selitys on se, että venäläiset tuntevat olonsa uhatuksia ja voimattomaksi Naton tunkiessa sotilastukikohtia ja ohjuspuolustusta sen etupiirille. Eikä ehkä niin ihmekään, kun Venäjän naapurimaat Euroopassakaan ole aina malttaneet pidätellä hinkuaan ottaa revanssia muutamasta menneestä jutusta.

Ehkä kaikkein latistavinta on se, että emme ole tuntuneet oppineen juuri mitään menneistä. Sotilasliittoja tarjotaan vastaukseksi Venäjän uhkaam, vaikka juuri ne tekevät alueellisista konflikteista globaaleja. Samalla luodaan koneistoja, jotka joukkojen varustelu-, liikekannallepanokierteen sekä sotaretoriikan ja sotaa tukevien mielenosoitusten käynnistettyä eivät enää ole yhdenkään osapuolen pysäytettävissä. Juuri näin kävi esimerkiksi ennen ensimmäistä maailmansotaa. Poliitikot ruokkivat kansallistunnetta kuten aina ennenkin sekä varustautuvat tulevaan suursotaan. Vielä pahempampaa on se, että oikeiden ongelmien (köyhyys, erillistämispolitiikka, muukalaisvastaisuus) sijaan konfliktien osapuolet näkevät sodan yhtenä ja lopullisena tapana ratkaista ongelmia sen sijaan että nähtäisiin sen vain aiheuttavan niitä lisää.

Kiistämätöntä on myös se, että Georgian tapahtumat käynnistävät voimakkaan Venäjän vastaisen reaktion maailmalla, johon se vastaa varmaankin eristäytymällä kuten aina ennenkin. Suomen puolustuspoliittisesta selonteostakin puhutaan taas eri sävyyn: tulee varmaan tosi hyvä, jos meidän omat Tohtori Outolempemme päästetään kirjoittamaan sinne hyökkäyssuuntia. Toivottavasti en elä näkemään sitä päivää, kun viides artikla lähettää suomalaiset rajan yli kohti Pietaria - mikä muuten olisi voinut olla seuraus jo tästä kriisistä, jos olisimme olleet jäseniä sotilasliitossa.

Ei sotaa Euroopassa minun elinaikanani. Meni taas uusiksi, kiitos tästä Venäjä ja Georgia. Ei kuitenkaan anneta sen häiritä tärkeitä asioita, kuten olympialaisten avajaisia.

Tämä lähtee Kemiran toimitusjohtajalle Harri Kermiselle. Kemiran, joka vielä toistaiseksi pitää hallussaan synnyinkaupunkini yhtä suurimmista työnantajista, Tikkurilaa.

At the east end of town at the foot of the hill
there's a chimney so tall it says Belfast Mill.
But there's no smoke at all coming out of the stack
for the mill has shut down and is never coming back.

And the only tune I hear
is the sound of the wind
as she blows through the town
weave and spin weave and spin.

There's no children playing in the dark narrow streets
and the loom has shut down it's so quiet I can't sleep.

And the only tune I hear
is the sound of the wind
as she blows through the town
weave and spin weave and spin.

The mill has shut down 'twas the only life I know
tell me where will I go tell me where will I go.

And the only tune I hear
is the sound of the wind
as she blows through the town
weave and spin weave and spin.

I'm too old to work and I'm too young to die
tell me where will I go now my family and I.

-Belfast Mill

Jos tästä ei tule Pulitzeria, niin sitten ei mistään. Tanja Karpela: Mahtava kesä takana!

Tanja ja Janne osaavat nauttia yhdessä myös tavallisesta arjesta. Viime lauantaina ennen iltakuutta Tanja ja Janne asioivat Espoon Suomenojan Lidlissä. Rennosti, joskin siististi farkkuihin, t-paitoihin ja ulkoilutakkeihin pukeutunut pari hankki kauppakeskuksesta tavallisia taloustarvikkeita.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Tähän fiilikseen pyrin omilla luennoillanikin.

Kirjoitin vuosi sitten näistä Kelan kuka-panee-ja-ketä -lomakkeista (Selvityspyyntö asumisolosuhteiden muutoksesta, ehtona opintotuen maksamiselle). Kulttuuriministeri Wallin oli ilmeisesti sulatellut asiaa vuoden, koska nyt hän haluaa eroon opiskelijoiden asuinkumppaniuteluista. Se olisikin aivan mahtavaa, joskin valtiovarainministeriötä tuntuvat seksiasiat sen verran kiinnostavan, että pyyntö voi jäädä budjetista. Oi mitä viisautta siellä päässä.

Ainiin, mutta tämähän oli osa tätä syyperusteisen sosiaaliturvan varaan rakentuvaa demarimaailmaa. Parempi laittaa pedagogin auktoriteetilla vaan opiskelijat kertomaan intiimeimmät salaisuutensa sekä tinkimään ylpeydestään kafkamaiselle Kelan luukulle. Samalla tuotetaan aktiivisia kansalaisia eikä ainakaan anneta kenenkään vaan vaipua (rakkauselämässään) passiivisuuteen.

Niin kauan kuin nykyjärjestelmä on voimassa, kehotan kaikkia eri kimppakämppäsysteemeissä tai Its complicated ?statuksella asuvia vastaamaan Kelan uteluihin:

Se nyt vähän riippuu miten kännissä on ja ketä sattuu olemaan kotosalla.

Those who cast the votes
decide nothing.
Those who count
the votes
decide everything.

-Josef Stalin

Sähköistä äänestystä pilotoidaan syksyn kunnallisvaaleissa Karkkilassa, Vihdissä ja Kauniaisissa, siitä lainaus. Ehkä jonkun olisi pitänyt oppia jotain joskus. Ehkä jotkut oppivatkin. Enkä ymmärrä miksi Oikeusministeriö haluaa tätä oppia kansalle jakaa.

Effi: Sähköinen äänestysjärjestelmä rikkoo sekä lakia että vaalisalaisuuden.


Näillä eväillä Vara-Narniaan eli Prahan kesään.

Alkuperäinen on myös hyvä, mutta niin on tämäkin:

Jokainen arktinen artisti varmaan vartin harkitsi
Et vois karsii masennust ja ollakki vaan narsisti
Arkistost tarkistin kurotin ja varvistin
Mut ei ollu yhtään teost jota ei voist lukee arvistki
Ei yhtään lauluu jos ei kuuluis nyyhkintää
Lapset kelaa kuka lohduttais nyytiä
Ne on vaan tahroja paperilla älä siis suutu
Ei meiän asiat niistä mikskään muutu
Oikein silmin ne on sankareit noi
Sanaa ne ei sano ei voi kun ei voi
Päässä on hiljasta vaik tahtosin kiljasta
Sen saatana perkele vittu ilmaan taas
Voi onneton mikä nyt on nyt sun suu vaan on sanaton
Mielessä hiljaa sanotaan lainaa
Miehen sanaisen arkun sisällä on vainaa

Tää on tuhansien murheellisten lainien maa
Joka tuhansiin pallomeriin voi ittensä tukehduttaa
Katajainen kansa jonka itsesäälin määrää
Ei mittaa järki eikä kilpailukyky määrää
Riimeissä hukkuvat elämän valttikortit
Ja kiinni pysyvät meille niissä taivaan portit
Ja vaikka onki epätoivonen ei narise
Niin se einari ei narise

-Pyhimys, Tuhansien murheellisten lainien maa

Yle kertoo:

Kun asiakas nostaa Sampo Pankin yhdistelmäkortilla automaatista käteistä rahaa, nosto kirjaantuu verkkopankissa sekä nostoksi asiakkaan omalta pankkitililtä että nostoksi Visa-luottotililtä.

Luottokunnan liiketoimintajohtaja Mikko Pilkama sanoi YLE Uutisille, että luottokunta ei kuitenkaan peri näitä virheellisesti Visa-tilille kirjautuneita nostoja, koska Luottokunnan varsinaiselle tilille ne eivät kirjaudu.

Sampo Pankin viestintäjohtaja Hannu Vuola kertoi että "kyseessä ei ole verkkopankin virhe vaan ominaisuus". Ominaisuus aiotaan korjata seuraavassa verkkopankin päivityksessä.

Ihme juttu, että nuo eivät saa annettua tuolle Vuolalle kenkää sitten millään. Pistää epäilemään, että organisaatiossa on jotain fundamentaalisesti vialla.

Korhonen ei ollut omien sanojensa mukana tässä KMS-keikauksessa. Silti hesari kirjoittaa:

Lausuntoa on epäilty siksi, että yhdistyksen perustava kokous pidettiin Korhosen työhuoneessa, hänen lähin alaisensa laati perustamispaperit ja idea sekä pyyntö avustaa yhdistyksen perustamiseen tulivat Korhoselle tämän hyvin tuntemalta Yli-Saunamäeltä.

Mitenhän Korhonen olisi voinut edes olla enemmän mukana touhussa?

Toisaalta, ehkä on jotenkin oireellista, että maan presidentti sanoo, että uusia vaaleja ei oikeastaan tarvita. Noin ehkä ihan demokratian kannalta.