Salanimet: V. Arti
(myös laulujen sanoittajana ja suomentajana), Veera Arti,
V. A. Arti, Don Carlos, A. Kahva, K. Kajava, V. A., Paulus, A. Virta, Historicus
(satunnainen)
Multialla 4.9.1885 syntynyt ja Espoossa 10.12.1963
kuollut K. V. Valve oli monella alalla ja taholla toiminut
persoonallisuus. Hänen alkuperäinen sukunimensä oli syntymästä vuoteen 1888 Tiitinen ja sen
jälkeen vuoteen 1919 Vesala (Wesala).
Vanhemmat kansakoulunopettaja Kaarlo Vesala (Wesala, alk. Tiitinen) ja hänen ensimmäinen puolisonsa
kiertokoulunopettaja Karoliina Eriik[k]a, o.s.
Jussila (ei Vilhula, kuten esim. Porin lyseon
matrikkelissa mainitaan).
Porin
lyseoon (myöh. Teljän lukio ja nyttemmin Porin lyseon
lukio) Väinö Vesala tuli suoraan II luokalle v. 1898 ja valmistui ylioppilaaksi
lyseosta erinomaisin arvosanoin 1905. Hän opiskeli Helsingin yliopiston
silloisessa historiallis-kielitieteellisessä osastossa ja Pietarin yliopistossa
tutkintoa suorittamatta.
Suomen
ja ruotsin lisäksi Valve osasi (ainakin oman ilmoituksensa mukaan, kirje
24.5.1951) saksaa, latinaa, englantia (jota hän piti ”sekakielenä”), ranskaa,
[klassillista] kreikkaa, italiaa, espanjaa ja venäjää, minkä lisäksi hän
harrasti keinotekoisia kieliä esperantoa ja idoa.
Valveen sukulaisilta saadun tiedon mukaan hän olisi tullut toimeen yhteensä 15
tai 16 kielellä — Oke Jokisen
radio-ohjelma antaa vielä huimemman lukumäärän: 12 kieltä hyvin ja yhtä monta
tyydyttävästi. Joka tapauksessa Valveen jäämistössä oli monin merkinnöin
varustettuina esim. urdun ja suahilin sanakirjoja...
Valve vaikutti
lehtimiehenä mm. Sävelettären
toimitussihteerinä (1906—1908), kirjoitti mm. runoanalyysin oppaita ja
kirjailijana mm. varhaista tieteiskirjallisuutta (scifiä) sekä suomensi esim. Rabelais’n, Ovidiuksen,
von Goethen, de Maupassantin ja Aristofaneen tuotantoa,
ks. FENNICA-tietokantaa.
Iskelmä- ja viihdemusiikin lisäksi hän suomensi useita yksinlauluja, oopperoita
ja kirjoitti yhden nykyisen virsikirjan virren, Tyydy, sielu, Herran tahtohon (nimeksi mainittu tässä yhteydessä Väinö
Vesala; muut Heikki Klemetin Piae Cantiones -valikoimassa olevat Väinö Vesalan tekstit
sen sijaan ovat käännöksiä). Valve toimi ainakin eduskunnan pikakirjoittajana
(1905—1912) sekä Eino Leinon pikakirjoittaja-sihteerinä ynnä erään lähteen
mukaan WSOY:ssä. Hänet tunnettiin vanhanaikaisen korrektistista
pukeutumisestaan.
V. Artin tunnetuin kirja Runoanalyysi
ja runotekniikka on julkaistu näköispainoksena marraskuussa 2020. Tässä
kirjan esittelyssä on kiinnostavaa lisätietoa Valveesta:
(Kaikkia ei ole levytetty, mukana vain nuotteina ilmestyneitäkin.)
Brazil, säv. Ary Barroso
Charmaine, säv. Erno
Rapee
Consuela (The Echo of
a Serenade), säv. Maria Grever
Etelä-Amerikan mailla (South American Way), säv. Jimmy McHugh
Jos sinut saan (Be My Love), säv. Nikolaus Brodszky
Kuutamoserena[a]di (Moonlight
Serenade), säv. Glenn Miller
Kuutamolla
kahden (Te
quiero dijiste/Magic Is
the Moonlight), säv. Maria
Grever
Marseillen tyttö (Flickan i Marseille), säv. Margit Lagerheim-Romare
Olet aatoksissain (Solamente una
vez/You
Belong to My Heart), säv. Augustin Lara
Pappani mun (O, mein Papa), säv. Paul
Burkhard (musikaalista/laulunäytelmästä Ilotulitus)
Sanat ain’ on samanlaiset (C’est toujour
la même chanson), säv. Jean Delettre
Unten maille
(Hit the Road to Dreamland),
säv. Harold Arlen
Em.
lauluista Charmaine, Jos sinut saan, O
mein Papa ja Kuutamoserenadi
olivat Olavi Virran levytysohjelmistoa. Beguinen Olet aatoksissain ovat levyttäneet ainakin Tamara (Hramova, myöh. Dernjatin) ja Kalevi
Korpi. Juha Seitajärven mukaan Tanssi yli hautojen -elokuvan
Suomalaista elokuvamusiikkia Vol. 6 -tallenteella julkaistut Laulellen
kuljen kukkien mailla ja Sä luotain
lähdet ovat V. Artin sanoittamia.
Tämän kirjoittajan mielestä Valveen em. suomennokset ovat iskelmäteksteiksi —
ajan tyylin(kin) huomioon ottaen — melko
korkeakirjallisia. Esimerkkinä pätkä Kuutamoserenadista:
”Kuin tähtöset nuo / silmäs’ hohtehen
luo / yli tienoon / ja helkyn niin vienoon / luo serenaadihin.
--- Tää kuutamoyö / heljä tähtien vyö / täynnä taikaa. / Ja lemmestä kaikaa / tää serenaadikin.” On toisaalta
todettava Antero Alpolan
tavoin ”V. Artin” hallinneen perinteisen runousopin
jokaisen niksin: teknisesti laulutekstit ovat virheettömiä, joskin nykyisestä
näkökulmasta vanhanaikaisia loppuheittoineen ja puolisointuineen. Toivo
Kärjen tiedetään lukeneen Valveen laatimaa runousopin kirjaa, mitä kautta
hänen oppinsa vaikuttanee yhä esim. Veikko ”Vexi” Salmen tuotannossa
(runousoppiin ovat kiinnittäneet huomiota myös suursanoittajamme Sauvo
Puhtila ja Reino Helismaa); kuulemma Juha Vainiokin on
lukenut Valveen runousoppia. ”V. Arti” koetti
runousopissaan yhdistää metriikan ja musiikin teorian ottaen käyttöön
”eurytmian” käsitteen.
Metro-tyttöjen (sic!)
levyttämä Marseillen tyttö on 50-luvun
alkupuolen/puolenvälin iskelmätekstiksi tavallista kantaaottavampi.
Sirkusaiheinen Pappani mun sai aikalaisarvostelijan toteamaan, että ”mikäli
suomentaja on yrittänyt tavoitella jonkinlaista tyyliteltyä murretta, hän on
kyllä epäonnistunut”: ”Nauraessaan hän aukas’ koko
punasuu, / silmänsä loisti diamanttein lailla.” Tähän
voi perustellusti huomauttaa alkutekstin olleen vielä murteellisempaa ja
virheellisempää saksaa: ”O, mein Papa
/ war eine schöne Mann!”
Jumalan
kunnia luonnossa
(Die Ehre Gottes aus der Natur), säv. Ludwig
van Beethoven
Kesäyö (I de lyse
nætter), säv. Mogens L. Schrader
Oi
Betlehem (Oh
Little Town of Bethlehem)
Tummakiharainen
lapseni (Ma Curly-Headed Babby), säv. & san. George H. Clutsam
Valve
lienee ollut oppineimpia meikäläisiä iskelmätekstien tekijöitä kautta aikain,
ellei sitten jotakuta akateemikko Martti Haaviota eli runoilija P.
Mustapäätä tai ”Doctor Ammondtia” lueta iskelmäsanoittajaksi,
taikka kirjailija, FM Olavi Linnusta (nimim. Olaus) katsota saman
toimen harjoittajaksi. Valve muuten yritti hankkia itselleen tohtorin ja
professorinkin arvonimeä useasta ulkomaisesta yliopistosta; kaiken muun ohessa
hän oli monia patenttihakemuksia jättänyt keksijä, jonka nimissä on tosin ollut
vain kaksi hyväksyttyä patenttia. Valveen kiinnostuksen kohteena oli
teosofia.
Nuori K. V. Valve (todennäköisesti vielä Vesalan
sukunimellä)
K. V. Valveen kuolinilmoitus
Painettuja ja
arkistolähteitä:
·
FENNICA-tietokanta
·
HELKA-tietokanta
·
TEOSTO ry:n teostietokanta (oikeudenomistajan luvalla)
·
K. V. Valveen (V. Artin) arkisto
(1925—1959), Helsingin yliopiston kirjasto, arkistoluettelo 409, Coll. 408
·
Oke Jokinen, radio-ohjelma, 1985. Oy
Yleisradio Ab:n nauha-arkisto.
·
Antero Alpola: Viihdevuosien vilinässä. Karisto, Hämeenlinna 1988, s.
192—193.
·
Antiikkiset runomitat suomenkielessä. V. Arti.
Valvoja—Aika 8 (1930), s. 417 ss.
·
Antiikkisesta rytmimaalailusta. V. Arti. Suomen
Musiikkilehti 1930, s. 6—9 (n:o 1—2/1930) ja s. 65—68 (n:o 5/1930)
·
Suomenkieli runouden kilpakielenä. V. Arti.
Uusi Suomi, Sunnuntailiite 36/1930.
·
Hiukan runoanalyysin periaatteista. V. Arti.
Valvoja—Aika 9 (1931), s. 138—142.
·
Eino Leinon pikakirjurina. Kirjoittanut
V. Arti. Suomen Kuvalehti 9/1939, s.
350—351
·
Runomittojen luonteet. V. Arti. Forum 1941, s. 17—20.
·
Valveen kirjat sekä myös ja nimenomaan iskelmäsanoitukset
·
Porin lyseon matrikkeli
Tiedoston kirjoitus aloitettu su 23.
elokuuta 1998, tämä versio la 28. marraskuuta 2020.
Kiitokset: Mirja Hovila (Itkonen) ynnä
edesmenneet Eeva Peltonen, Jussi Törnwall ja Päivi Vesala sekä Tauno Väinölä.
Tekstiä ei saa käyttää kaupallisesti muuten kuin
kirjoittajan luvalla!
Laatijan kotisivulle
Viihdemusiikin Ystävien Seura ry,
aloitussivu
Viihdemusiikkia koskeva valikoitu kirjallisuus- ja
artikkeliluettelo