Taulukot ja kuviot:

Tulot kulutusyksikköä kohti laskevat lapsiluvun kasvaessa sekä toimihenkilö, että työläisperheissä

Omavastuu lasten kuluista kasvaa lapsiluvun kasvaessa ja vanhetessa lapsilisien nykyisellä porrastuksella ja kestolla

Lapsilisien ostovoima on rahallisesti pienentynyt perhettä kohti sitä enemmän, mitä useammasta lapsesta perheellä on elatusvastuu

Suomen lapsilisät pärjäävät huonosti kansainväliselle kärjelle  lapsiluvun kasvaessa, vaikka eron korjaamisella olisi vähäinen vaikutus valtiontaloudellisesti

Lapsilisien osuus bruttokansantuotteesta on romahtanut 1990 -luvulta alkaen

Lapsilisätarkastelusta lapsiluvun kasvun kannalta puuttuvat osat: asunnon ja auton suurentaminen ja niiden verovaikutukset

Muita sivuja:

Isojen hankintojen kynnys
laajemmin

Lisää taustoja lapsiluvun
kasvun vaikutuksiin
 
Matti Sillanpää, 3+ tiimi, 2005

Lapsilisien porrastukset ovat välttämättömiä, jos kulut katetaan lapsilisillä vain osittain

Lapsilisien säilytettäviä ominaisuuksia

  • Lapsilisät tarvitaan parantamaan lapsiperheiden toimeentuloa ja tasaamaan lapsista aiheutuvia kuluja (tilanne nyt taulukko 1, kuva 1), koska lapset uusivat väestöä ja työvoimaa. Lasten huolto-, hoito- ja kasvatustyö hyödyttää koko yhteiskuntaa.
  • Lapsilisien nouseva porrastus tarvitaan, jos kuluja ei korvata kokonaan, jotta perheen nettokulut eivät kasva liikaa lapsiluvun kasvaessa (nettokulut minimikulutustasoon verrattuna taulukossa 2 ja kuvassa 2).
  • Verottomana kulukorvauksena lapsilisä ei aiheuta tuloloukkuja ja on siten työhön kannustava. Joskus ehdotettu verollepano rankaisisi eniten niitä, jotka yrittävät itse selvitä lasten aiheuttamista lisäkuluista, rahallisesti eniten suuria lapsiperheitä.
  • Universaalina lapsilisä on tasapuolinen, kevyt hallinnollisesti ja ehkäisee syrjäytymistä, jos korvaustaso on riittävä. Joskus ehdotettu lapsilisien poistaminen hyvätuloisilta olisi todennäköisesti jo hallinnollisesti  kalliimpaa, kuin mahdolliset säästöt, koska lapsiluku huomioiden hyvätuloisia on erittäin vähän.
  • Valtion varoista maksettuna lapsilisä ei lisää eroja lasten kasvattaja- ja muuttokuntien välille 

Lapsilisiä tulee kehittää ja täydentää

  • Jos väestön ja työvoiman tahdotaan uusiutuvan, lasten saaminen ei saa oleellisesti vaikuttaa perheen toimeentuloon. Perheen rahallinen netto-omavastuu lasten kuluista tulee säilyä samalla tasolla lapsiluvun kasvaessa kohtuulliseen kulutustasoon, vähintään minimikulutustasoon verrattuna (= toimeentulotuen perusosan taso). Valtaosa lapsiperheistä elää asutuskeskuksissa, missä kaikki täytyy ostaa (vrt. taulukot 1ja 2, kuvat 1, 2).
  • Perhetukien tulee kattaa koko lasten elatusvastuuaika. Lapsilisä tulee jatkaa 17 vuoteen kattamaan koko lapsuusaika, jonka jälkeen koulua käyvän tai opiskelevan tulee saada täysi opintoraha (kuvat 3 ja 4). 
  • Lapsilisien ostovoima tulee palauttaa ja säilyttää jatkossa automaattisesti (kuvat 5 ja 6)
  • Lapsilisiä tulee täydentää verovähennyksillä vähintään asumisen ja liikenteen laajennushankintoihin, joissa valtaosa on veroa (taulukko 3, kuva 13)
  • Perheelle tulee täydentää koko lasten hoitoajalta vähintään vastaavasta muiden lasten hoidosta tuleva toimeentulo ja eläketurva.
  • Osittaisena kulukorvauksena lapsilisät tulee maksaa muista tuista riippumattomasti
  • Perhetukien tulee olla kansainvälisesti kilpailukykyisiä (kuva 7 ja 9)

Lapsiluvun kasvaessa kolmeen ja yli perheille on tyypillistä, kun lapset ovat pieniä, että

  • Lasten kotihoito yleistyy, mikä on tarkoituksenmukaista sekä perheelle, että yhteiskunnalle, mutta jättää nämä perheet osattomiksi kodin ulkopuolella tapahtuvaan päivähoitoon sijoitettavista miljardeista 
  • Yhden (pää)tulonsaajan perheet yleistyvät vastaavasti. Progressiosta johtuen niitä verotetaan raskaammin lapsiluvun kasvun takia välttämättömistä lisätuloista kuin perhettä, jossa sama lisätulo jakaantuu kahdelle tulonsaajalle. Joskus esitetty lapsilisien verotus heikentäisi rahallisesti eniten suurten perheiden toimeentuloa.
  • Asunnoissa siirrytään suurin kustannusportain pienkiinteistöihin (kiinteistövero!), joissa lämpö-, vesi-, sähkö-, jäte-, tele- ym. menot kasvavat lapsiluvun kerrannaisina (taulukko 3, kuva 13)
  • Autoksi tarvitaan yhdessä liikkumiseen kallis tila-auto, pikkubussi tai kaksi autoa (jotka ovat käytettyinäkin kalliita), lasten kasvaessa lisäksi joukkoliikennettä vähintään saman verran kuin pienessä perheessä (taulukko 3, kuva 13). Autoverotus käyttömaksuina uhkaa sitoa isot perheet kotiin.
  • Lähes kaikki muutkin menot kertautuvat lapsiluvulla, mm. harrastus- ja lukion oppikirjamenot.
  • Lapsia hoitavan vanhemman eläketurva ja toimeentulo heikkenee sitä enemmän mitä useampia tulevia työntekijöitä ja eläkemaksujen maksajia perhe synnyttää ja kasvattaa.
  • Toimeentulotukea saavan perheen jäsenten tuloloukku ottaa töitä vastaan on nyt sitä suurempi, mitä pienemmät lapsilisät ovat, koska lapsilisät otetaan tulona huomioon toimeentulotukitarvetta laskettaessa (->nostaa kuntien kustannuksia) (kuva 2).


Taulukot ja kuviot:

Tulot kulutusyksikköä kohti laskevat lapsiluvun kasvaessa sekä toimihenkilö-, että työläisperheissä

Taulukko 1 Palkkatyöläisten indeksoidut perheentulot kulutusyksikköä kohden (kaikki=100) perheryhmittäin vuosina 1988, 1994, 2000.


Kuva 1 Suhteutettaessa taulukon 1 lapsiperheiden tuloja lapsettomien perheiden tuloihin huomataan, että tulot putoavat selvästi huollettavien lasten määrän kasvaessa sekä toimihenkilö- (manageriaalis-professionaalinen pari), että työläisperheissä (molemmat vanhemmat työntekijöitä). Vaikka lapsiluvun kasvaessa suhteet ovat suunnilleen samat, kuvassa työläisperheiden tulot ovat keskimäärin 31% pienemmät kuin toimihenkilöperheiden (vrt. taulukko1). Lipposen hallituskausilla toimeentulo on heikentynyt eniten työläislapsiperheissä suhteessa lapsettomiin.

Kuva osoittaa, että tarvetta perhetukien kohdentamiseen on sekä 1-2, että 3+ lapsisille perheille runsaasti, jotta lasten saaminen ei vaikuttaisi oleellisesti perheen toimeentuloon. VATTin selvityksen mukaan lasten lukumäärä laskee huomattavasti pienituloisuuden loppumistodennäköisyyttä, koska mahdollisilla lisätuloilla on sitä enemmän jakajia, mitä enemmän perheessä on lapsia (Lyytikäinen, VATT 2003). Lapsilisien korotuksella on siten perheelle sitä suurempi merkitys, mitä pienemmät tulot tai mitä enemmän lapsia perheessä on.



Omavastuu lasten kuluista kasvaa lapsiluvun kasvaessa ja vanhetessa lapsilisien nykyisellä porrastuksella ja kestolla


Taulukko 2 Taulukossa on lapsikohtaiset lapsilisät ja minimikulutukset. Lapsilisissä on nouseva ja minimikulutuksissa laskeva porrastus. Kuvaan 2 on näistä luvuista laskettu eri lapsiluvuilla minimikulutusten ja lapsilisien summien erotukset. Nämä erotukset kuvaavat perheen omavastuuta minimikulutustasolla lasten kuluista eri lapsimäärillä. Lapsilisien erotukset normaalikulutustasoon olisivat suurempia, mutta normaalikulutustasosta ei ole saatavissa vastaavia viitelukuja.

 
Ensimmäisessä vaihtoehdossa kaikki lapset ovat selvyyden vuoksi alle 10 vuotta, toisessa yli 10 vuotta. Minimikulutustasona on toimeentulotuen perustaso I kuntaryhmässä. Lapsikohtainen kulutusmenoarvio pienenee kolmanteen lapseen saakka. Lapsikohtainen lapsilisä lähenee minimikulutustasoa lapsiluvun kasvaessa. 

Kuva 2  Lapsilisäporrastukseen on vaadittu muutosta sillä perusteella, että ensimmäisten lasten kulutus on suurin. Tällöin jätetään huomiotta perhekohtainen tarkastelu ja lapsilisäsummien vertaaminen johonkin kulutustasoon, jolloin kuva muuttuu päinvastaiseksi. Kuvasta 2 näkyy, että jo minimikulutustasolla lasten kulutussummien ja lapsilisäsummien erotus eli perheen omavastuu lasten kulutuksesta kasvaa (vrt. taulukko 2), koska  lapsilisät jäävät pienemmiksi kuin vastaavat kulutusmenoarviot. Minimikulutustasoa ei kuitenkaan ole tarkoitettu jatkuvaksi normaaliksi kulutustasoksi, johon verrattuna omavastuun kasvu olisi jyrkempää suuremmista erotuksista johtuen.


Suomessa ei ole käytettävissä yleisesti hyväksyttyjä normaalikulutuksen viitelukuja eri lapsiluvuille. Kulutustutkimuksiin pohjautuvissa luvuissa on heikkoutena mm. otoskokojen pienuudesta johtuva satunnaisuus ja vaikeus arvioida minkä verran kulutustasoihin vaikuttaa rahojen loppuminen kesken.

Kuva 3 Kuvassa tarkastellaan eri lapsiperhevaiheissa olevien perheiden toimeentuloa pitkittäisleikkauksena käyttäen taulukon 2 lapsilisä- ja toimeentulotukilukuja 18 vuotiaiden luvuilla  täydennettyinä. Lapsiluku kasvaa ensin vuoden välein kuuteen ja lapset tai nuoret lähtevät kotoa 20 vuotiaina jatkamaan koulua/opiskelua. Lapsiperhevaihe kestää perheessä näillä lähtökohdilla 25 vuotta, alle 7 vuotiaiden lasten vaihe 12  vuotta. Lapsilisien loppuminen 17 vuotiaana ja kotona asuvien koulua käyvien lasten opintotukien  puuttuminen näkyy voimakkaana pudotuksena perheen nettokuluissa lasten aikuistumisvaiheessa. Kuvassa ei ole huomioitu kustannustason kasvua lasten vanhetessa, joka ilman vastaavia indeksitarkistuksia syventää lasten vanhenemisen ja aikuistumisvaiheen toimeentulokuoppaa.
Kuva 4 Jos lapsilisien ostovoima palautetaan (16%), lapsilisiä jatketaan 18 vuoteen ja täydennetään 213,60 €/kk opintotuella, tilanne helpottuu selvästi myös lasten kotoalähtövaiheessa. Kustannustason nousun huomiointi vaatii myös jatkuvia indeksitarkistuksia.


Kuva 3
Kuva 4


Lapsilisien ostovoima on rahallisesti pienentynyt perhettä kohti sitä enemmän, mitä useammasta lapsesta perheellä on elatusvastuu


Kuva 5 Lapsilisien ostovoima on vuoden 1994 perhetukileikkauksen ja vuoden 1995 lapsilisäleikkauksen jälkeen vähentynyt rahallisesti sitä enemmän, mitä enemmän perheessä on lapsia. Inflaatio leikkaa isommista summista rahallisesti enemmän kuin pienistä (indeksit www.kela.fi), mutta perheissä tulonsaajien määrä tyypillisesti ei kasva vielä lapsiperhevaiheessa lapsiluvun kasvaessa.
Kuva 6Vuonna 2004 ensimmäisen lapsen lapsilisää nostettiin 10 euroa eli noin 11%. Näin toteutettuna lapsilisien summa jää vuonna 2003 puhutusta 12% korotustasosta sitä enemmän, mitä suurempi perheen lapsiluku on. Rinnalle on laskettu vaihtoehto vuoden 2004 budjetin lapsimäärillä, jossa sama 1,4 miljardin euron korotus on jaettu niin, että jälkeenjäänti 12%:n korotustasosta on rahallisesti tasaisempi perhekoon kasvaessa kahdesta lapsesta eteenpäin. Vaihtoehto olisi ollut sosiaalisesti oikeudenmukaisempi erityisesti työväestön suurille lapsiperheille (vrt kuva1). Molemmissa vaihtoehdoissa kaikkien perheiden lapsilisä nousee.


Kuva 5
Kuva 6


Suomen lapsilisät pärjäävät huonosti kansainväliselle kärjelle  lapsiluvun kasvaessa, vaikka eron korjaamisella olisi vähäinen vaikutus valtiontaloudellisesti


Kuva 7 Suomen lapsilisät jäävät Ruotsin ja Saksan lapsilisistä lapsiluvun kasvaessa. Ruotsissa ei ole verovähennyksiä, Saksassa on. Leveät taustatolpat kuvaavat ko. lapsimäärän yhteenlaskettua minimikulutustasoa Suomessa. Ruotsi on nostanut lapsilisiä 1990 -luvun puolivälin leikkauksen jälkeen jo 4 kertaa, viimeksi lokakuun alusta 2005 ja syntyvyys on siellä kääntynyt selvään kasvuun.
Kuva 8 Vähintään nelilapsisten perheiden saaminen ensisijaisia tukia korottamalla pois kohonneen toimeentulotuen tarpeen piiristä onnistuisi todennäköisesti suhteellisen vähäisin panostuksin valtiontalouden kannalta. Se helpottaisi sekä perheiden, että kuntien talouspaineita. Samalla Suomi tavoittaisi Ruotsin ja Saksan etumatkaa lapsilisien tasossa.
Kuva 9 Lapsiluvun kasvun kannalta yhden tulonsaajan perheiden perhetuet ja verotus ovat kiinnostavimpia, koska lapsiluvun kasvaessa lasten kotihoito yleistyy. Veronmaksajien kansainvälisessä vertailussa erityisesti yhden tulonsaajan perheiden perhetuet olivat Suomessa häntäpäässä.
Kuva 10 Yhden tulonsaajan perheiden tuloverotus oli Suomessa kireimmästä päästä Veronmaksajien kansainvälisessä vertailussa, mikä vaikeuttaa kasvavien kulujen ja alhaisten perhetukien kompensointia työstä saaduilla tuloilla.

Kun kulutusverot ovat Suomessa kansainvälisesti kireitä ja kotihoitoperheet hyötyvät päivähoitoon tehdyistä panostuksista muita vähemmän, niin perheet saavat lapsiluvun kasvaessa huonosti vastinetta maksettavaksi pannuista veroista ja  lastensa tulevista työpanoksista.


Kuva 7
Kuva 8


Kuva 9
Kuva 10


Lapsilisien osuus bruttokansantuotteesta on romahtanut 1990 -luvulta alkaen


Kuva 11 Korkeimmillaan lapsilisien osuus bruttokansantuotteesta on ollut 1950 luvun alkupuolella. Osuus kasvoi 1980 -luvulla, kun suurten ikäluokkien eläkkeellelähtövaiheesta alettiin puhua. 1990 -luvun alkupuoliskon lamaleikkauksissa leikattiin myös perhetukia. Sen jälkeen niiden osuus bruttokansantuotteesta on romahtanut 1990 -luvun alun tasosta, mutta verovähennykset huomioiden myös 1980 -luvun puolivälin lähtötasosta. Suhteessa bruttokansantuotteeseen lapsilisiin siirretyt verovähennykset on leikattu perhetuista pois.
Kuva 12 Väitetään, että perhetuilla ja syntyvyydessä on korkeintaan lyhytaikainen yhteys. Bkt-suhde ja syntyvyys muuttuvat rinnakkain tarkasteltuna kuitenkin samaan tahtiin selittämättömän tarkasti, joten  väite vaatii vähintään lisää perusteluja ollakseen uskottava (vrt syntyvyyskehitys)


Kuva 11
Kuva 12


Lapsilisätarkastelusta lapsiluvun kasvun kannalta puuttuvat osat: asunnon ja auton suurentaminen ja niiden verovaikutukset


Taulukko 3 Lapsiperheen suurimmat hankinnat ovat asunto ja auto. Kun lapsiluku kasvaa kolmeen ja yli, tulee eteen tarve laajentaa asuntoa vaiheittain pientaloksi ja suurentaa autoa tila-autoksi tai pikkubussiksi. Kynnys on kova ja valtaosa siitä on veroa. Kun lapset halutaan hoitaa hyvin, kynnys todennäköisesti karsii näin ollen lapsilukutoiveiden toteuttamista ja estää samalla väestön uusiutumisen. Yhteiskunnalta jäävät saamatta sekä lapset, että verot.

 

Tähän kynnykseen (ks. kuva 13 alla) eivät lapsilisien huomattavatkaan korotukset pure, joten tarvitaan verovähennyksiä muustakin kuin koroista ja/tai perusteellista remonttia asumis- ja liikennekustannuksiin.

Myös julkishallinto voi siis helpottaa perheen ja työn yhteensovittamispaineita ja tarvetta tehdä ylitöitä lasten ollessa pieniä ja lapsiluvun kasvaessa. Tämä helpottaminen on riippumaton tarpeesta nostaa lapsilisiä. Lapsilisät korvaavat jatkossa korotettuinakin lasten kulutusmenoja lapsiperheille todennäköisesti vain osittain, joten näihin kynnyksiin ne eivät riitä.

Kuva 13 Lapsiluvun kasvaessa nollasta kuuteen kaikki mahdolliset mittakaavaedut kulutuksessa (usein vielä kulutustutkimuksista väärin tulkitut) peittyvät asunnon ja auton hankinnan ja suurentamisen vaatimiin maksuihin ja veroihin, varsinkin kun otetaan huomioon maksuihin tarvittavan palkan sisältämä vero. Tässä taulukon 3 pohjalta tehdystä kuvasta puuttuvat pankkikorot, ainoat joista saa vähennystä verotuksessa.


On vaikea ymmärtää, miksi erityisesti lapsiluvun kasvusta kahdesta kuuteen seuraa rahallisesti näin suuren veromäärän maksuvaade, vaikka perheen maksukyky alenee lasten hoidon takia ja perhe tuottaa työvoimaa tulevaisuuteen kolminkertaisen määrän kaksilapsiseen verrattuna.

Jos prosenttipohjaiset veroperusteet suoraviivaisesti toteutettuna sisältävät oletuksen, että tilantarpeen kasvaessa tulot kasvavat vastaavasti, niin tällainen oletus on selvästi liian yksioikoinen ja käytännön elämään soveltumaton. Vaikuttaa pikemminkin siltä, että verojen yhteisvaikutusten kasaantumista lapsiluvun kasvusta johtuvien kustannusten kasvaessa ei seurata julkishallinnossa missään.
Sivun alkuun