Orvo Raippamaa, syntynyt Viipurissa 22.8.1907, kuollut Helsingissä
20.9.1976, ei koskaan saanut akateemista sivistystä. Sitä loistavammin
todistaa hänen elämänkaarensa muodollisen opillisen sivistyksen
merkityksettömyydestä elämän peruskysymysten harvinaisen
onnistuneen ratkaisun edellytyksenä. Yläpuolelle kaikkien uskonnollisten,
filosofisten, poliittisten, tieteellisten ja taiteellisten mielipidesuuntien
kohoavalla laajapohjaisella ja lämpimällä ymmärryksellään
ihmisten tuhatmuotoisten tuskien yhteisestä pohjasta jätti hän
korvaamattoman arvokkaan henkisen perinnön häntä ympäröineille
ihmisille.
Viisitoistavuotiaana junan alle menetetty jalka rajoitti hänen
ulkonaista liikkumavapauttaan kuten hän jo viisivuotiaana pelästyneenä
pikkupoikana ennenäyssään näki - näki itsensä
vaeltavan navetan keskikäytävällä kymmentä vuotta
vanhempana kulkemassa kainalosauvoin ilman toista jalkaansa mutta sisäisesti
vapaana ihmisten helistellessä hänen ympärillään
henkisten sidonnaisuuksiensa kahleita.
Nuoruusvuosinaan hän kierteli ympäri Skandinavian ja Baltian maita tehden tapaamistaan ja jo silloin monista läheisiksi ystävikseen
tulleista ihmisistä hiilipiirrosmuotokuvia. Hänen varsinainen
monta vuosikymmenta kestänyt päätyönsä ihmisten
parissa alkoi tämän kauden jälkeen hänen asetuttuaan
30 luvun lopulla Helsinkiin. Ihmiseltä ihmiselle alkoi silloin vähitellen
kiertää tieto äärimmäisen terävänäköisestä
ja lämpimästä pyyteetöntä ja palkatonta työtä
tekevästä miehestä - ihmisten kuuntelijasta jonka persoonallisuuden
valtava säteily ilmeni väkevimmin juuri kahdenkeskisissa keskusteluissa
itseään ja elämää ymmärtämään
pyrkivien ihmisten kanssa.
Tunnetuksi hän tuli myös Suomen Parapsykologisen Tutkimusseuran
parikymmenvuotisen jäsenyytensä ja 16-vuotisen sihteerikautensa
aikana ihmisenä joka antoi kaikkien kukkien kukkia pysyen vastakkaistenkin
mielipiteiden myrskyssä aina yhtä tarkkaavaisena kuuntelijana,
sovittelijana, ymmärtäjänä tavalla joka kuvasti pään
ja sydämen, järjen ja intuition aivan poikkeuksellisen täydellistä
ja tasapainoista yhteistyötä.
Koskaan hän ei myöskään väsynyt parapsykologisten tutkimustulosten avulla viittaamasta ihmisen tajunnalle vielä tuntemattoman elämän alueisiin jotka hänen mukaansa vain totuudellinen mieli voi omakohtaisesti oivaltaa ja ymmärtää ja edelleen ymmärryksen kautta pisaran lailla kovertaa ihmiskunnan vajavaisuuden ja tuskan kylmää kalliota.
Markku Siivola
|
|