Ymmärryksen kyvyn saavuttaminen ja sen laajentaminen on ‑ ja sen pitäisi olla - kaiken koulutuksen a. Mitä hyötyä on koulutuksesta, tiedoista ja taidoista jos niitä ei käytetä ymmärryksellä? Mies joka tietää ja osaa kaiken, mutta ei ymmärrä niitä käyttää omaksi eikä toisten hyväksi, on täysin nolla. Ja mies joka tietää ja osaa, mutta ymmärtää vain oman etunsa ei ole täysin nolla, mutta hänen ymmärryksensä on vaillinainen. Elämä on paljon laajempi ja rikkaampi kenttä kuin vain minun taloni ja tavarani. Vasta se joka tämän ymmärtää, ymmärtää myös sen miten valtavan paljon asioita sisältyy sanaan ymmärrys.
Minun taloni, minun maani, minun jumalani, ne ovat minun yksilöllisen minuuteni ulkopuolella, siispä minun tulee toimia niin että saan ne omaan omistukseeni. Tämä ajatustapa on vanhan koulun aaterakennelma jonka tulokset nyt ovat näkyvissä. Olemme ajautuneet umpioon jonka "Harmageddonin sola" on lukemattomien ennustusten osuva symboli.
Tästä noidankattilasta pitäisi nyt päästä vapautumaan. Siksi syntyy uutta profetiaa ja Jeesuksia kaikkialla. Ilmiö on aivan luonnollinen, sillä se mikä on vanhaa ja ylielänyttä, se sellaisena ei enää riitä, sen kokemus todistaa. Kun ihminen on ajautunut harhaan, ei sitä voi pelastaa uudet olosuhteet vaikka ne olisivat kuinka hyvin organisoituja jos ideologiat eivät muutu.
Maailmaa on johdettu kahdelta suunnalta, tiede materialismilla ja uskonnot dogmi‑idealismeilla. Molemmat suunnat ovat ymmärryksen erehdystä. Elämä ilmenee aineessa, mutta perustekijä on tuntematon. Sen toiminnot ilmaisevat tarkoituksen lainalaisuuksia, mutta niitä on mitattu ihmisen aistimusvaraisilla pyyteillä. Siten on saatu syyn ja seurauksen filosofiaa. Ne on nivottu näkemyssarjoiksi ja jaettu kehitysasteiden mukaisina koodeina eriasteisten kansojen ja kansanosien ymmärrystä tyydyttämään. Tulokset aivan samoin kuin materialismissa ovat myös kaikissa idealistisissa uskonnoissa pyyteellisiä, joten tulokset ovat niiden mukaisia. Pyyteelliset ideologiat ovat luoneet pyyteellisen ihmiskunnan. Mitä se merkitsee jos pyyteelliselle sanoo että pyyteestä on luovuttava jos mielii tulla hyvyyden päämäärään kun sen toteuttaa pyyde? Onko mahdollista saavuttaa pyyteellä pyyteettömyyttä? Onko? Onko näinollen hyvyys lainkaan mikään päämäärä ja kaiken täyttymys? Hyvyys voi tosin olla seuraus, mutta ei tavoite. Me ehkä emme lopulta voi välttää tulematta hyviksi, mutta ensin on tultava ymmärryksen avulla viisaaksi voidaksemme saavuttaa sellaista ominaisuutta kuin hyvyys.
Maailma on jakautunut kahteen aateryhmään joista toinen suuntaa yhteiskuntarakenteiden uudistamiseen puhtaasti puoluepoliittisin keinoin ja pitää ainoana järkevänä ratkaisuna luokkataistelua "kaikkien puolesta yhtä vastaan". Toinen aateryhmä on yhtä oikeutettu ihmisrakkaudessaan kuten edellinenkin, mutta perustaa taisteluhaasteensa demokraattiseen kompromissiin. Molemmat ovat ihmisrakkaudesta syntyneitä, mutta kummaltakin puuttuu se todellinen avu, se jokin joka synnyttää ymmärryksen, sillä yhtä vähän kuin neuvotteluilla päästään lopulliseen ratkaisuun ‑ paitsi viivyttelyä edistävään aivopesuun ‑ yhtä vähän vallankumous yksilön vapautta vastaan voi luoda sopusointuisen yhteiskunnan.
Mutta on olemassa kolmaskin vaihtoehto: määrätietoinen tieteellinen tutkimus ilmiöistä jotka näyttävät epätodellisilta. Niin kauan kun virallinen tiede hyväksyy vain sen puolen ihmisestä joka on aistimuselinten kontrolloitavissa ja jättää psyykkisen todellisuuden arvostamatta, se sillä toimenpiteellään tekee mahdottomaksi ihmisoikeuden täyden vapauden ja siten aiheuttaa eriarvoisten ihmisten kesken jatkuvaa valtataistelua. Tiede ei ole tositieteen tasolla jos se hylkää ilmiöitä tieteen piiriin kuulumattomina vain sen johdosta ettei niiden todellisuuspohja ole näkyvissä. Tehdään kyllä matkoja avaruuden tähtitarhoihin, koska ne kiiluvat silmälle näkyvinä, mutta uskotaan että ne ovat fyysisiä juuri niillä periaatteilla kuten fyysisen uskotaan olevan. Todellisuudessa ei mikään aine ole sitä miltä se näyttää, vaan paljon syvällisemmän hengen ilmiö.
Meidän aikakautemme on ajautunut sellaiseen vaiheeseen jossa on pakko tehdä valinta johonkin uuteen. Tämän ajankohdan ovat nerokkaat ihmiset ennustaneet jo Raamatun ajoilla, mutta se miten kaikki tulee tapahtumaan, sitä eivät tarkalleen ole tienneet ei uuden eikä vanhan ajan Endorin noidat. Sellaiset asiat ovat tulkinnanvaraisia ja sellaisina ne ovat epäoleellisia. Ihminen itsessään on mysteeri itselleen niin kauan kun se mittaa asioita kronologisella logiikalla. Ihminen on enemmän kuin se aine jonka koostumaa se pitää ratkaisuna. Todellinen ymmärrys on esim. saasteongelmien yläpuolella, niin tärkeitä kuin saasteongelmat ovatkin. Todellinen ongelma on ymmärryksen erivertaisuudessa, koska ymmärrys on subjektiivinen ominaisuus jota on tai ei ole tai se on sellainen minkälaisilla perintöedellytyksillä on syntynyt. Tieto ja olosuhteet saattavat laajentaa ymmärrystä, mutta laatu miten kukin ymmärtää, sitä ei voi aivopesulla muuttaa. Tässä suhteessa poliitikot tekevät toivotonta työtä, ja siksi mainitsemani kaksi ensimmäistä tapaa luoda uutta yhteiskuntaa ei tule koskaan onnistumaan.
Kolmas vaihtoehto on todellinen ratkaisu, mutta siihen tarvitaan vielä monta ihmeparannusta ja uutta kristusta ennenkuin ihmiset huomaavat järkyttävän erehdyksensä. Apu tulee ylhäältä, mutta ennenkaikkea se tarkoittaa sitä eliittiryhmää joka tähän asti on pitänyt materialistista hallitusvaltaa. Kun painolaki voitetaan ja eräät vakiot todistetaan arvottomiksi, silloin tapahtuu tieteen täydellinen vallankumous. Mikään muu vähempi ei voi tätä maailmaa pelastaa.
Tieteen vallankumous on välttämätön koska tieteen auktoriteetti on se arvovalta joka ratkaisee ideologiain muuttumisen. Jos tiede ei tällä hetkellä tiedä materiasta muuta kuin sen että se on energiaa jonka impulssit katoavat tuntemattomaan, se sillä tiedollaan ei ole oikeutettu edustamaan elämän peruskysymyksiä. Tieteeseen tiedemiehillä ei ole oikeutta sanoa, ettei tuo tuntematon ole mitään koska tiede ei sitä tunne tai että energia on voimaa villissä tilassa. Tuo "villi tila" saattaa olla mielekäs omalla tasollaan josta tiedemiehillä ei ole aavistustakaan.
Elollisuus ja koko elämä on suuri salaisuus, psi jonka perustekijää ei tämän ajan eksaktinen tiede tule koskaan paljastamaan - se ei ole sillä linjalla paljastettavissa. Siihen tarvitaan sellainen myötäelämys joka on kokonaan kaiken fyysisen aineen ulkopuolella. Elämä ja henki on jotain, joka on aina siellä jossa ainetta on, mutta se ei ole fyysistä ainetta. Me näemme ja ymmärrämme mikä silmä on, mutta emme koskaan näe sitä joka sillä katselee. Kuinka siis milloinkaan voisimme löytää aineesta sitä joka siinä elää. Voidaan löytää kaikki elämän orgaanit tekijät, mutta se joka siinä yksilöityy elämään omaa erillistä tajuntaansa jää ikuisesti löytämättä, koska tajunta on mysteeri.
Jokainen ihmisyksilö on tajuntasubstanssi jolla on kaikkien mahdollisuuksien mahdollisuudet. Juuri se, että se on tajunta, sillä on ainetta hallitseva valta, koska ilman tajuntaa ei henki syntyisi aineeseen eikä aine voisi saada elämää. Näin ollen ei ole lainkaan järjen vastaista että tajuntasubstanssi saattaa olla lukemattomilla meille tuntemattomilla ulottuvuustasoilla, jotka kykenevät elämään ja liikkumaan useimmilla ulottuvuuksilla mielensä mukaan. Niinpä humanoideja saattaa olla hyvin monenlaisilla älyllisyyden asteilla, yli-ihmishenkiä joilla on ajasta ja paikasta riippumaton olemisen tila ja kyky.
Meidän planeettamme ihmisillä on fyysisen ruumiin konstruktio kaikilla samanlainen, mutta se ei lainkaan ole varmaa että avaruuden kaikilla asutuilla planeetoilla olisi samat edellytykset, koska aineellinen koostuma voi olla jotain muuta kuin fyysistä. Ihmisen yksilöllisyys ei ole fyysisesti perinnöllistä, vaan yksilölliset persoonallisuudet syntyvät tarpeittensa mukaisiin olosuhteisiin joita edustavat eri sukupuut, heimot, kansat ja tietenkin myös eri planeetat.
Ihmisyksilö on tajuntaolento paljon syvällisemmässä mielessä kuin se tajuisuus jota psykologit sanovat tajunnaksi. Tajunta voi olla kosminen substanssi. jonka yhteys ‑ poikkeusyksilöitä lukuun ottamatta ‑ on minätietoisuuden tavoittamattomissa. Psyykkiset ihmiset, joiden sisäiset kokemukset on jätetty täysin tutkimatta, saattavat saada helposti kontakteja ns. humanoideihin, sillä ei savua ilman tulta, kuten sanotaan. Ilmiöt näistä asioista ovat jo niin yleismaailmallisia että lähitulevaisuuden tiedemiehet eivät voi jättää niitä enää vain primitiivisen kansanperinteen ilmiöiksi.
Kun parapsykologinen tutkimusharrastus on pian tehnyt riittävästi aivopesupropagandaa, se syntyy yliopistojen tiedekuntiin ja tulee sitä kautta saamaan sitä arvostusta joka ei voi olla johtamatta käänteentekeviin tutkimustuloksiin. Se työ on jo monissa kulttuurimaissa alkanut ja viimeisen kymmenen vuoden tulokset viittaavat täydelliseen uuden aikakauden syntyyn.
Orvo Raippamaa