Historiaa ennen nykyistä kirkkoa
Kuten Knaapinen kertoo (s.132 Perniön pitäjä) on Yliskylässä ollut seurakunnan vanhin kirkko.
Se olisi aikoinaan rakennettu paikalle, joka "ei ollut Herralle pyhitetty", siis mahdollisesti pakanalli-
selle kalmistolle. Heti kirkkotarhan lounaispuolella ja osittain sen rajojen sisäpuolella sijaitsee
kuuluisa rautakautinen kalmisto, joka ensikerran tutkittiin v. 1893 ja josta useat löydöt on tuotu
Kansalismuseoon; vanhimmat ovat peräsin jopa 600-luvulta, nuorimmat 1100-luvulta. Gadolin
olettaa myös, nykyisen kirkon paikalla on ollut Perniön pitäjällä oma emäkirkkonsa ennenkuin
Perniön nykyinen keskiaikainen kivikirkko rakennettiin.
Alueelta löydettyihin ihmisluihin viitaten Gadolin olettaakin, että hautausmaa alkuaan oli hyvin
paljon nykyistä laajempi. (Pitäjänkertomus, Knaapinen ss. 309-310; ks. myös v.1729 suoritetun
rovastintarkastuksen päytäkirjaa). Perimätiedon mukaan (Knaapinen ss. 140-141; Björk) oli Yliskylän
silloinen kirkko rappeutunut kun Perniön nykyinen keskiaikainen kivikirkko valmistui, siis luultavasti
1400-luvulla. Vanhat keskiaikaiset veistokset olisi viety Yliskylästä Perniön vastavalmistuneeseen
kirkkoon. - Perniön kirkon valmistuttua siirtyi Yliskylä kappelikirkon asemaan. Jumalanpalvelus siinä
pidetään aina suomeksi.
Edelliset kirkot
Edellä sanotun mukaan on ollut ainakin kaksi aikaisempaa kirkkorakenusta; ensiksi kirkko joka
oli jo 1400-luvulla rappeutunut ja joka ehkä oli rakennettu v:n 1200 paikkeilla pakanallisen kalmiston
kohdalle ja toiseksi se kirkko, joka korvasi tämän ensimmäisen. Sijainti lienee ollut sama kuin
nykyisen kirkon, mutta ei tiedetä koska se valmistui.
Joka tapauksessa kirkko oli 1630-luvulla hyvin huonossa kunnossa. Knaapinen (s.310) siteeraa
Piikkiön kihlakunnan käräjissä v. 1630 lausuttua tuomiota; mainittuna vuonna vahvistetaan kylien
rakentamisvelvollivollisuudet, jotka olivat vanhaa perua. Kirkkoa sanotaan tuomiokirjassa "Arpalan
kappeliksi". V.1684 oli kirkon vesikatto taas mädäntynyt (syyskäräjät 1684). Korjauksen yhteydessä
kirkko mahdollisesti varustettiin kapealla kuorilla, joka mainitaan erikseen v. 1752 (Maaherran kirj.).
Kirkon sivuseinien pituus oli 1750 luvulla 16,25, kyynärää eteläseinässä oli 13, pohjoisseinässä 11 hirsikertaa.
Päädyn leveys oli 10 kyynärää. Kuorin sivuseinien pituus oli 7 ja sen päädyn leveys 8 kyynärää ja
kuorin seinien korkeus 11 hirttä. Länsipäädyn eteinen oli salvottu vasta v. 1749, koska vanha etei-
nen oli rappeutunut; sen pohja oli 7,5x7,5 kyynärää. Sakaristoa ei mainita. Vesikatto oli lautaa ja
lepäsi kuuden kurkihirren varassa. Kirkossa oli yksi ulko-ovi ja seitsemän pientä ikkunaa.
Kirkkosalin länsipäässä oli parvi. Kirkko purettiin v. 1753.
