Siirry sivulle http://www.kolumbus.fi/kolmeplus/
Tätä kopiota ei enää päivitetä.
Siirry sivulle http://www.kolumbus.fi/kolmeplus/ Tätä kopiota ei enää päivitetä. |
|
Päivitetty 2.4.2013 UUTTA JA PÄIVITETTYÄ: Vaikuttajille_2013-02.pdf (4 sivua) Presidenttiehdokkaille 2012-01.pdf (4 sivua) Lapsiperheiden Etujärjestön tavoitteet hallitusohjelmaan 2011 Miksi lapsilisiin tarvitaan nouseva porrastus? Pitäisikö lapsilisän olla etuoikeutettua tuloa toimeentulotukea saaville? Rankaiseeko autoverolaki lapsiluvun kasvusta? Fertility Rates for Low Birth Rate Countries, pdf "Kahden lapsen normi" ei riitä Ruotsi on saanut syntyvyyden kasvuun TAUSTAA TARKEMMIN: Muistio: 3+ perheet ja liikenneverouudistus, pdf 62 kB Kalvosarja: 3+ perheet ja liikenneverouudistus, pdf 162 kB (versio 2) Kalvosarja: 3+ perheet ja asuminen (poimintoja STM:n muistiosta 2006), pdf 218 kB Kalvosarja: 3+ perheitä ja 3+lapsia on eniten Uudellamaalla ja kaupunkimaisissa kunnissa, pdf 43 kB >Kolmeplus_2008.pdf 434 kB >3+ kynnys: laskuharjoitus asunnon ja auton suurentamisesta lasten tilantarpeisiin >Toimeentulon osatekijät>johdanto ja tiivistelmä >Väestökehitys ikäluokittain 1950-2069 Aikaisempia: >Pääkohdat 2004 >Sisällysluettelo Linkit: >Muuta kotimaassa 3+ tiimi: 3+ tiimi ja toimintaa  |
|
Vaikuttajille 2013-02Uudistettu, mm. 2012 lapsilisillä ja yksityishenkilön velkajärjestelyssä hyväksytyillä lasten kulumäärillä sekä autoverouudistuksen jälkeisillä luvuilla päivitetty versio aikaisemmasta tiivistelmästä. Tavoitteita eduskuntakaudelle 2011-2015 Harmaantuvan Suomen kestävyysvaje pahenee, jos perheillä ei ole varaa saada haluamiaan lapsimääriä
Lapsia ei saada rahasta, mutta ilman riittävää toimeentuloa toivottuja lapsia jää saamatta. Korjaustoimenpiteitä:Perusteluja: Nyt yhteiskunta ohjaa taloudellisesti pieniin lapsilukuihin
Aikaisempaa aineistoa:Tarvitaan aktiivista lapsi- ja perhepolitiikkaaVäestön tulisi uusiutua: syntyvyys vai maahanmuutto3+ lapsiluvut ovat väestön ja työvoiman uusiutumisen kannalta ratkaisevan tärkeitä Lapsiluvun kasvun taloudelliset kynnykset Verokertymän kasvu vaikeuttaa perheen ja työn yhteensovittamista Lapsiperheisiin investointi kannattaa Julkishallinnon yhteisvaikutukset kotitalouksiin paremmin hallintaan Väestön tulisi uusiutua: syntyvyys vai maahanmuuttoSuomen väestö ikääntyy muita EU maita aikaisemmin ja nopeammin, minkä ennakoidaan heikentävän maamme kilpailukykyä, sosiaali- ja eläketurvan rahoituspohjaa ja kykyä vastata ikääntyvän väestön kasvaviin palvelutarpeisiin. Pitkällä tähtäimellä meillä on väestöllisesti ja kulttuurin kannalta edessämme kolme päävaihtoehtoa:1) Kun syntyvyys on
uusiutumistasolla tai sen yli eikä esiinny suurta maastamuuttoa,
väestömme määrä säilyy tai kasvaa ja on
pohjana omaleimaisen kulttuurimme kehityksen jatkuvuudelle
Uusimman, vuoden 2009 väestöennusteen syntyvyydellä
(kokonaishedelmällisyys 1,85)
ja maahanmuutolla (nettomaahanmuutto noin 15000 henkeä vuodessa)
toteutuu vaihtoehto kolme eli huonoin vaihtoehdoista. 2) Kun syntyvyys on alle uusiutumistason ja maahanmuutto korvaa aktiivi-ikään kasvavien vajeen, väestömme määrä säilyy tai kasvaa ja kulttuurimme korvautuu vähitellen muilla kulttuureilla 3) Kun syntyvyys on alle uusiutumistason eikä maahanmuutto riitä korvaamaan aktiivi-ikään kasvavien vajetta, väestörakenne ikääntyy nykytasosta, väestö vähenee ja suomalainen kulttuuri vähitellen näivettyy. Kakkosvaihtoehdossa riskeinä ovat mm. tarvittavien maahanmuuttajien jatkuvan saannin ja kotoutumisen epävarmuus. Arvostetut ekonomistit varoittavat luottamasta yksin maahanmuuttoon koko EU-tasolla. Maahanmuuton perustelu valmiiksi muualla koulutetun työvoiman edullisuudella kuulostaa myös hieman kyseenalaiselta. Käytännössä valtaosa maahanmuutosta tapahtuu maista, joissa bkt/asukas tai syntyvyys on Suomea alhaisempi. Mikä oikeus meillä on perustaa ennustetun työvoimavajeen täyttö meitä huonommassa tilanteessa olevien maiden kouluttamalla työvoimalla? Kysymys on ensi sijassa arvoista. Paljonko annamme arvoa yhteiskuntamme jatkuvuuden varmistamiselle? Arvostammeko sitä, että kasvavan eläkeikäisen väestön työ- ja verokuormaa kantavat lastemme ja lastenlastemme ikäluokat selviävät määrän kasvaessa paermmin kuormastaan? Arvostammeko enemmän lapsia hoitavan vanhemman muutaman työvuoden työpanosta nyt kuin lasten kymmenien työvuosien lisäpanosta tulevaisuudessa? Näemmekö lapsissa iloa ja elinvoimaa kaikille? Syntyvyyden kasvun esteet ovat huomion arvoisia. Tarpeiden vastakkainasettelun sijaan tarvitaan eri elämänvaiheiden yhteisten etujen tiedostamista. Lapsiperhevaiheessa syntyy ikäluokasta toiseen pohja tekijöiden riittävyydelle muiden elämänvaiheiden tarpeisiin. Rationaalinen valinta vaihtoehtojen välillä vaatii arvojen, etujen ja kustannusten punnintaa ja tietoa keinoista päästä nykytilasta valittuun tavoitetilaan. Väestöpolitiikka ja perhepolitiikka ovat sidoksissa toisiinsa. Seuraavassa pyritään tuomaan lisävaloa ykkösvaihtoehtoon eli uusiutumistasoiseen syntyvyyteen liittyviin kysymyksiin. 3+ lapsiluvut ovat väestön ja työvoiman uusiutumisen kannalta ratkaisevan tärkeitä Väestön uusiutumiseen tarvitaan keskimäärin 2,1 lasta naista kohden. Kahden lapsen perheiden enemmistö on siten väestön ja työvoiman uusiutumisen kannalta lähes neutraali. Alle kahden jäävien lapsilukujen vastapainoksi tarvitaan 3+ lapsilukuja, jotta keskiarvo nousisi yli kahden. Nykyisin Suomessa syntyy keskimäärin 1,86 lasta naista kohden (vuonna 2009). Luku on Pohjoismaiden toiseksi alhaisin. Lapsiluvultaan 3+ perheitä on 7% perheistä ja niissä kasvaa 34% lapsista. Eniten 3+ perheitä ja 3+ perheissä asuvia lapsia asuu Uudellamaalla, jossa on myös suurin lapsiluvun kasvupotentiaali. Väestön ja työvoiman uusiutumisen kannalta lapsiluvultaan 3+ perheiden määrän kasvu on ratkaisevan tärkeää, koska juuri lapsiluvultaan 3+ perheiden määrän ja osuuden jyrkkä lasku selittää syntyvyyden laskun uusiutumistason alle vuonna 1969. Lapsettomuuden yleistyessä uusiutumistasolle pääsyyn tarvittaisiin 3+ perheiden määrän ja osuuden kasvun lisäksi myös lapsettomuuden vähenemistä. Kun syntyvyys ei riitä uusimaan väestöä niin ikäluokat pienenevät. Käytännössä se tarkoittaa, että jatkossa 20 vuotta täyttävien määrä ei riitä korvaamaan 65 vuotta täyttävien määrää suurten ikäluokkien eläkeikään tulon jälkeenkään. Aktiivi-ikäisen työvoiman määrä tulee siis vähenemään jatkuvasti, ellei syntyvyyden kasvu pysäytä kehitystä. Väheneminen on huono kehityssuunta ihmisten keski-iän kasvaessa.  Eläkeikään jatkossa tulevien korvaamiseen tarvittaisiin noin 1-2%:n kasvu vuosittain synnyttävien lapsiperheiden määrään. Silloin nykyisellä vajaan 600 000 lapsiperheen määrällä syntyisi vuosittain 6 000-12 000 lasta enemmän. Päivää kohti se tarkoittaisi 2-3 syntyvää lasta enemmän kymmenessä suurimmassa kaupungissa. Lapsiluvun kasvua ajatellen yksilöiden arvot ja arvojärjestys viime kädessä ratkaisevat, paljonko kukin on lasten saannin takia valmis tinkimään jostain muusta. Yksilöiden arvojen lisäksi vaikuttavat myös lähipiirin ja yhteiskunnan arvot sellaisina kuin ne perheelle käytännössä näkyvät.  Vanhemmat haluavat lähes poikkeuksetta hoitaa lapsensa hyvin. He pyrkivät arvioimaan voivatko näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa luottaa selviävänsä lapsiperhevaiheen vaatimuksista ja päästä tärkeinä pitämiinsä tavoitteisiin, kun perheeseen tulee ensimmäinen lapsi tai lisää lapsia. Omaa ennakoitua tilannetta suhteutetaan silloin vastaaviin muihin perheisiin ja elämänvaiheisiin. Luottamuksen syntyyn vaikuttavat arvomaailman pohjalta keskeisimmin luottamus puolisoon ja itseen sekä luottamus toimeentuloon. Suurinta taloudelliseen toimeentuloon liittyvä epävarmuus on ennen ensimmäistä lasta ja kolmannesta lapsesta eteenpäin. Suomessa on kasvupotentiaalia lapsiluvun kasvulle, koska toivottujen lapsilukujen keskiarvo on selvästi toteutunutta suurempi. Periaatteesta monilapsisten perheiden määrään toimeentuloon liittyvillä tekijöillä lienee vähäinen vaikutus suuntaan tai toiseen. Muilla toimeentulon riittämättömyyden ennakointi siirtänee ensimmäisen lapsen saantia ja karsinee kahta suurempien lapsilukutoiveiden toteuttamista. Kun periaatteesta monilapsisten 3+ lapsimäärät eivät ole riittäneet uusiutumistasolle pääsemiseen kohta 40 vuoteen lienee selvää, että lasten saantiedellytyksiä on tarpeen parantaa. Kasvupotentiaali on niissä pääosin kaupunkimaisissa kunnissa elävissä lapsiperheissä, joihin lapsia ei synny "joka tapauksessa". Tarvittavaa lisäpanostusta arvioitaessa on hyvä tiedostaa, että yhteiskunta menettää jokaisen syntymättä jäävän lapsen työpanoksessa keskimäärin ratkaisevasti enemmän kuin hyötyy lapsen hoitoon sitoutuvan työpanoksen "vapautumisesta". Vaatii malttia olla vaatimatta ainakin niiden vanhempien työpanosta lasten hoidosta muuhun käyttöön nyt, jotka ovat edellytyksenä useamman lapsen yhteenlasketun työpanoksen saannille myöhemmin, elleivät vanhemmat itse sitä halua. Lasten saannin siirtymiseen ja lopulta lapsettomaksi jäämiseen liittyvistä kysymyksistä on muualla tietoa saatavissa ja vaihe on lapsiperheille kokemuksesta tuttu. Sen takia tässä 3+ tiimin aineistossa painopiste on kolmannesta lapsesta alkavan toimeentulokynnyksen, 3+ kynnyksen, osatekijöiden osoittamisessa, vaikutuksissa ja korjausehdotuksissa. Niitä olisi tarpeen tiedostaa laajemmin. Lapsiluvun kasvun taloudelliset kynnyksetPerhettä perustettaessa ja lapsiluvun kasvaessa kolmeen ja yli seuraavat tekijät aiheuttavat kotitalouden toimeentuloon ehkä selvimmät ja suurimmat nettomenoportaat, hankintatavasta riippumatta:
Pääosa lapsiperheistä asuu jo kaupunkimaisissa kunnissa, joissa on parhaat työnsaantimahdollisuudet, mutta myös kalliit tontit ja rakennuskustannukset ja pitemmät työmatkat. Elintarvikkeita ja muuta kulutustavaraa lapsille ei niissä saa enää palstaa pidentämällä tai itse tekemällä, vaan ne hankitaan pääosin ostamalla. Lapsista johtuviin kulutusmenoihin lapsilisät ovat Suomessa tärkein ja useimmille lapsiperheille ainoa suora osittainen kulukorvaus lapsiperhevaiheessa. Lapsilisä kasvaa portaittain viidenteen lapseen saakka, mutta jo minimikulutustasolla jokainen lapsi lisää kuluista perheen vastuulle jäävää nettotulotarvetta. Normaalikulutustasolla omavastuusumma kuluista kasvaa jyrkemmin. Lisää lapsilisistä... Lasten hoito- ja huoltotyö vähentää perheen nettotuloja sekä päivähoito-, että kotihoitoperheissä. Lapsiluvun kasvaessa pienten lasten vaihe perheessä pitenee, työmäärä kotona kasvaa ja kotihoito yleistyy, jolloin perheen nettotulot ja eläkekertymä pienenevät lasten hoidon takia yleensä päivähoitoperheitä enemmän. Eroa perustellaan lapsiluvusta riippumatta tarpeella kannustaa vanhempia työhön jatkossa uhkaavan työvoimapulan takia. Perustelu ontuu yhteiskunnan näkökulmasta, jos toimeentulo- ja eläketurvaero karsii lapsilukuja. Työllistyvien lasten tuleva työpanos kertautuu lapsiluvulla ja panosten kokonaismäärä ylittää lapsena hoitoon sitoutuvan työpanoksen moninkertaisesti hoitopaikasta riippumatta. Lisää lasten hoidosta... Tilantarpeen kasvaessa asumisen ja liikenteen hankinta- ja käyttömenojen kattamiseen tarvitaan käytännössä kahdet tulot ja asutuskeskusten hintatasolla mielellään vielä nousujohteinen tulo-/urakehitys. Synnytysiässä olevat ihmiset ennakoivat kasvavia tulotarpeita, joten opiskelu- ja urakehitystavoitteet eivät välttämättä ole ristiriidassa lapsilukutoiveiden kanssa. Tähän viittaa sekin, että korkea-asteella naisten lapsilukutoiveiden keskiarvo on ollut muita koulutusasteita korkeampi, vaikka toteutunut lapsiluku jääkin muita alhaisemmaksi suuremmasta lapsettomaksi jäännistä johtuen. Lapsiluvun kasvaessa asumis- ja liikennemenojen kasvu isoin portain tilantarpeen kasvaessa, perheen nettotulojen väheneminen ja perhetukien heikkeneminen ovat kotitalouden kannalta kasvavassa ristiriidassa, jota julkishallinnon asunto- ja liikennepoliittiset toimet ja verotuskäytännöt pahentavat. Lisää asunnon ja auton tulo- ja verokynnyksestä... Monikkoperheet (kaksoset, kolmoset,...) ja uusperheet kohtaavat samoja kynnyksiä ja monilapsisilla yksinhuoltajilla ne vielä korostuvat. Verokertymän kasvu vaikeuttaa perheen ja työn yhteensovittamistaVerotuksen rakenne ja kohdistuminen ovat muuttuneet sukupolven aikana kahta tulonsaajaa ja pientä lapsilukua, jopa lapsettomuutta suosivaksi ja lapsiluvun kasvusta rankaisevaksi.
Julkishallinnon erilaisten maksujen ja verojen yhteisvaikutus vaikeuttaa yllä olevan perusteella tuntuvasti perheen ja työn yhteensovittamista erityisesti kun perhe haluaa toteuttaa yli tavanomaisen 1-2 lapsen meneviä lapsilukutoiveita. Jos otetaan huomioon myös omien lasten hoitoajan eläkekertymä, niin sen parannuksista huolimatta perheen yhteenlaskettu toimeentulo- ja eläkekertymä on lapsiperhevaiheen osalta sitä huonompi, mitä useampi tuleva verojen ja eläkemaksujen maksaja perheeseen syntyy ja siinä hoidetaan itse. Lapsiperheisiin investointi kannattaaInvestointina pidetään kulua, jolle odotetaan myöhemmin tuottoa. Miten panostuksia lapsiperheisiin ja erityisesti lapsiluvun kasvun esteiden poistamiseen voi perustella investointina?Panostustapoina tulevat kyseeseen ainakin
Vuodesta 2025 alkaen suuret ikäluokat alkavat kasvavin joukoin täyttää 80 vuotta, jolloin he viimeistään alkavat tarvita nuorempien hoitoa. Ei sairaankaan lääkityksen aloittamista voi siirtää sen takia, että tauti ehtii pahentua ennen myöhään aloitetun lääkkeen vaikutuksen alkamista. Julkishallinnon yhteisvaikutukset kotitalouksiin paremmin hallintaanVaikuttaa vahvasti siltä, ettei erilaisten julkishallinnon verojen, maksujen ja tukien yhteisvaikutusten seuranta kotitalouksien kannalta ole kenenkään tehtävänä julkishallinnossa. Puute on vakava. Syntyvyyden jääminen uusiutumistason alle, toisin sanoen väestön pelätty ikääntyminen, on varsin todennäköisesti vero- ja perhepoliittisten linjausten tulos. Vaikka köyhimpien lapsiperheiden toimentulosta huolehtiminen on erittäin tärkeää, se ei yksin riitä. Julkishallinnon päätöksentekoon ja siihen äänestämällä ja suoraan vaikuttamiseen tarvitaan nykyistä selvästi parempi kuva aivan tavallisten lapsiperheiden ja erityisesti kasvavien lapsiperheiden edellytyksistä rahoittaa elämisensä, asumisensa, liikkumisensa ja eläketurvansa tuloillaan.Julkishallinnon tavoitteissa tulisi ottaa huomioon ainakin seuraavaa
|