Suurin osa mainitusta ryhmästä on Parapsykologisen Yhdistyksen (Parapsychological Association, PA) jäseniä. PA on v. 1957 perustettu kansainvälinen ammatillinen yhteisö ja se on hyväksytty v. 1969 tytärjärjestöksi Amerikan Tieteenedistämisseuraan (American Association for the Advancement of Science). Vaikka tämä UEK ei olekaan PA:n virallinen julkaisu, avustajiin kuuluu useita entisiä PA:n puheenjohtajia - myös nykyinen (1995) - sekä entisiä ja nykyisiä PA:n hallituksen jäseniä. Tekijöiden tähän saakka kertynyt parapsykologian laboratorio- ja kenttäkokemus on arviolta ainakin 400 vuotta.
Kunkin UEK-aiheen osalta ryhmä on pyrkinyt yhteisymmärrykseen, mutta kuten monien älyllisten tavoitteiden ollessa kysymyksessä - etenkin nuorilla, monitieteellisillä aloilla - joitakin jyrkkiä erimielisyyksiäkin on noussut esiin. Näistä erimielisyyksistä huolimatta tekijät uskovat, että parapsykologiaan kohdistuvan ja nopeasti kasvavan julkisen kiinnostuksen, luotettavan tiedon puuttumisen ja monien tähän aiheeseen liittyvien myyttien ja vääristymien takia oli tärkeää siirtää jotain perustietoa maailmanlaajuiseen tietoverkkoon (World Wide Web) - mieluummin liian varhain kuin liian myöhään.
UEK:hon liittyviä (englanninkielisiä) kysymyksiä voi lähettää Dean Radin'ille sähköpostina osoitteella dradin@nevada.edu. Ks. myös Consciousness Research Division -kotisivua.
Koska kohteenamme oleva yleisö on niin laaja, olemme käsitelleet vain suppeasti monia sellaisia teknisiä kysymyksiä, jotka ovat mielenkiintoisten aiheiden ja kiistakysymysten taustalla. Siksi tässä UEK:ssa on pyritty selventämään parapsykologian moninaista aihepiiriä ilman, että olisi selitetty olemattomiin tärkeitä kohtia tai "vaiettu kuoliaaksi" perussisältöä. Niitä muutamia erityisen visaisia kysymyksiä varten, joita toivomme voivamme käsitellä tässä yhteydessä kattavasti, olemme kirjoittaneet lisäkappaleen otsikolla Tekninen huomautus.
Ja lopuksi: tarkoituksenamme on tarjota (lähinnä yhteyslinkeillä muihin Web'in lähteisiin) monipuolista parapsykologiaa käsittelevää perustietoa, kuten tärkeimpien kiistakysymysten yksityiskohtia, vallitsevia teorioita, kokeellista todistusaineistoa käsitteleviä pohdintoja, yhteyksiä lehtiartikkeleihin, viitelähteitä, huomattavimpien parapsykologisten tutkimuslaitosten tehtäväselostuksia ja muita tietoja, tutkijoiden kotisivuja sekä kysymykseen tulevien tieteellisten ja opillisten yhteisöjen kotisivuja.
Fyysikkotiedemiesten osalta tunsimme tärkeäksi käsitellä metodologiaa ja oppisanastoa ja esittää huomautuksia joidenkin tavanomaisten parapsykologiaa koskevien arvostelujen johdosta. Yhteiskunta- ja käyttäytymistieteilijöiden osalta lisäsimme joitakin johtopäätöksiä sen havainnon pohjalta, että ihmiset ovat kautta historian kaikissa kulttuureissa kertoneet yliluonnollisista kokemuksista.
Mitä tulee piintyneisiin skeptikoihin ja ihmisiin, joiden parapsykologiaa koskevat tiedot pohjautuvat yksinomaisesti skeptiseen kirjallisuuteen, tunsimme tärkeäksi painottaa sitä tosiseikkaa, että saatavilla on painavaa, tieteellisen todistusvoiman omaavaa tosiasiatietoa. Mitä taas tulee ihmisiin, joita New Age -aate kiinnostaa tai innostaa tai joilla on aatetta koskevia olettamuksia, tunsimme, että ainakin osatarkoituksena tulisi olla osoittaa rajat, joihin saakka tieteellinen aineisto todellisuudessa antaa niille oikeutuksen.
Niitä lukijoita varten, jotka tietävät puheena olevasta aiheesta taikka tieteestä tai tieteellisistä menetelmistä vähän tai ei mitään, olemme käsitelleet aihetta varsin suurpiirteisesti kattaaksemme siitä niin paljon kuin mahdollista yhden dokumentin puitteissa. Tämän UEK:n tuleviin versioihin tullaan aiheen elävöittämiseksi lisäämään hyperlinkkejä.
Yksi kaukaa periytyvä, "terveen järjen" mukainen olettamus on, että subjektiivisen ja objektiivisen maailmat ovat täysin erillisiä, vailla mitään päällekkäisyyttä. Subjektiivinen on "täällä minun päässäni" ja objektiivinen "jossakin tuolla maailmassa". Parapsykologia tutkii ilmiöitä, jotka näyttäisivät osoittavan, että jyrkkä subjektiivinen-objektiivinen -asetelma saattaakin olla osa laajempaa kirjoa, missä jotkin ilmiöt silloin tällöin osuvat puhtaasti subjektiivisen ja puhtaasti objektiivisen väliin. Nimitämme sellaisia ilmiöitä tavallisuudesta poikkeaviksi; "anomaalisiksi", koska niitä on vaikea selittää nykyisin vallalla olevien tieteellisten mallien mukaisesti.
Nämä anomaliat jakautuvat kolmeen pääluokkaan: ESP (käsitteet määritellään alempana), PK sekä kehollisen kuoleman jälkeiseen elämään viittaavat ilmiöt, joihin kuuluvat kuolemanrajakokemukset, ilmestykset ja jälleensyntyminen. Useimmat parapsykologit otaksuvat nykyisin, että lisätutkimukset tulevat tarjoamaan näille ilmiöille tieteellisen käsitteistön mukaisen selityksen, vaikka toisaalta ei ole selvää, voidaanko niitä ymmärtää täydellisesti ilman merkittäviä (joidenkin mielestä kumouksellisia) laajennuksia nykyiseen tieteelliseen ajatteluun. Toiset tutkijat ovat sillä kannalla, että olemassa olevat havaitsemisen ja muistamisen tieteelliset mallit riittävät selittämään osan parapsykologisista ilmiöistä tai ne kaikki.
Monet tieteenharjoittajat suhtautuvat parapsykologiaan hyvin epäluuloisesti siksi, että sanaan on yhdistetty valtava valikoima mystisiä ilmiöitä, ääriaiheita ja näennäistiedettä. Parapsykologiaan kytketään myös usein - tässäkin tapauksessa epäasianmukaisesti - laaja asteikko "psyykkisiä" viihdyttäjiä, taikureita ja nk. "paranormaaleja tutkijoita". Lisäksi jotkut "psyykkisten kykyjen harjoittajiksi" julistautuneet kutsuvat itseään parapsykologeiksi. Tämä kaikki ei kuitenkaan ole sitä, mitä me teemme, ja sen selvittämiseksi tarjoaa tämä UEK apuaan.
Telepatia: Suora yhteys mielestä mieleen.
Ennaltatietäminen: Kutsutaan myös ennaltanäkemiseksi. Tiedon saaminen tulevista tapahtumista ilman, että sitä olisi voitu johtaa tavanomaisin keinoin. Monet ihmiset kertovat unista, jotka tuntuvat enteellisiltä.
Selvänäköisyys: Kutsutaan joskus kaukonäkemiseksi. Tiedon saaminen tapahtumista etäisissä paikoissa, normaalien aistien ulottumattomista.
ESP: Aisteista riippumaton havaitseminen. Yleiskäsite tiedon saamiselle tapahtumista ilman normaalien aistien myötävaikutusta. Tämä käsite kattaa telepatian, selvänäköisyyden ja ennaltatietämisen.
Psykokinesia: Käytetään myös lyhennettä PK. Suora mielen vaikutus aineellisiin - elollisiin tai elottomiin - esineisiin.
Bio-PK: Suora mielen vaikutus elollisiin järjestelmiin.
NDE: Kuolemanrajakokemus, kokemus josta kuoleman porteilla käyneet ihmiset kertovat. Käsitteellä viitataan usein ydinkokemukseen, joka sisältää rauhan tuntemuksia, kehostapoistumisen (OBE), valojen näkemistä ja muita ilmiöitä.
OBE: Kehostapoistumiskokemus, kokemus kehosta erillään olemisen tuntemuksesta, johon usein liittyy kehon yläpuolella tehtyjä näköhavaintoja.
Jälleensyntyminen: Tyypillisesti lasten esittämät kertomukset, jotka sisältävät ilmeisiä muistumia aikaisemmista elämistä.
Kummittelu: Tietyissä paikoissa esiintyvät toistuvat ilmiöt, joihin kuuluu ilmestyksiä, ääniä, esineiden liikkumista ja muita tapahtumia.
Räyhähenget, poltergeist: Leveällä asteikolla esiintyvät PK-ilmiöt, joita usein arvellaan henkien aikaansaamiksi, mutta joita nyttemmin pidetään elävien ihmisten, erityisesti nuorten, aiheuttamina.
Psi: Parapsykologisista ilmiöistä käytetty neutraali käsite, jonka synonyyminä käytetään ilmausta psyykkiset ilmiöt.
Telepatiaa esimerkiksi pidetään yleisesti ajatustenlukuna. Käytännössä ja erityisesti laboratoriotutkimuksissa telepatiakokemukset kuitenkin harvoin merkitsevät varsinaisten ajatusten havaitsemista eikä kokemus itsessään loogisesti ottaen useinkaan vaadi kahden mielen välistä yhteydenpitoa, vaan se voidaan "selittää" myös selvänäköisyydeksi tai ennaltatietämiseksi. On syytä pitää mielessä, että psi:n kuvailemiseen käytetyt nimet ja käsitteet kertovat itse asiassa enemmän tilanteista, joissa ilmiöitä havaitaan, kuin itse ilmiöiden perusominaisuuksista. Jos kaksi tapahtumaa luokitellaan samaksi, se ei merkitse, että todellisuudessa olisi kysymys samasta tapahtumasta.
Tieteellisessä käytännössä moniin yllä kuvatuista peruskäsitteistä liitetään lisäksi sellaisia määreitä kuin "ilmeinen", "oletettu" ja "näennäinen". Tämä tapahtuu siksi, että monet otaksutusti psi:tä merkitsevät väitteet eivät ehkä johdukaan psi:stä, vaan tavanomaisista tai väärin tulkituista luonnollisista syistä.
Sivuhuomautuksena todettakoon, että nykyisin monet tieteen piirissä työskentelevistä parapsykologeista - mm. useimmat tämän UEK:n tekijöistä - edustavat kokeellista, tietopohjaista suhtautumistapaa psi-ilmiöihin ja välttävät erityisesti ottamasta kantaa sellaisiin pohdintoihin, joita tietoaineisto ei tue. Joidenkin tutkijoiden mielestä parapsykologian nykyhavainnoista on kuitenkin joukko tärkeitä seurauksia, kuten niihin sisältyvä viittaus ihmiskunnan henkiseen luonteeseen. Niinpä kunnioituksesta tälle dokumentille toivottua laajaa lukijakuntaa kohtaan esitämmekin seuraavassa Teknisessä huomautuksessa joitakin psi:tä koskevia mahdollisia johtopäätöksiä sillä varauksella, että kyseinen osuus luonnollisesti sisältää vain pohdintaa.
Teologit ja suuri yleisö ovat taipuvaisia osoittamaan kiinnostusta parapsykologiaan, koska henkilökohtaisiin psi-kokemuksiin liittyy usein tuntemuksia jostakin syvällisen, sanoin kuvaamattoman merkityksen omaavasta. Sen seurauksena jotkut ajattelevat psi:llä olevan "henkisiä" seuraamuksia.
Materialistisesta näkökulmasta - joka on yksi tieteellisen maailmankuvan peruspilareita - ihmistajunta on vain seurausta aivojen, kehon ja hermoston muodostaman kokonaisjärjestelmän toiminnasta. Toisin sanoen riippumatta siitä, kuinka erilaiselta mieli näyttää kehon kaltaiseen kiinteään aineeseen verrattuna, sen kehittää yksinomaisesti tuon järjestelmän tuottama sähkökemiallinen toiminta ja siten se on ehdottoman riippuvainen siitä. Kun tuo järjestelmä kuolee, kuolee myös tajunta sen mukana. Tästä näkökulmasta kuoleman jälkeistä elämää, aaveita ja ilmestyksiä koskevien väitteiden on pakko olla pelkkää toiveajattelua. Lisäksi aineellisen toiminnan rajat määräävät automaattisesti myös mielen toiminnan perimmäiset rajat, joten sen perusteella, miten nykyisin ymmärrämme maailman toimivan, ESP ja PK tuntuvat mahdottomilta.
Ja kuitenkin psi-ilmiöitä on esiintynyt kaikissa kulttuureissa kautta historian, niitä esiintyy edelleen ja joitakin kerrotuista ilmiöistä on kiistattomasti osoitettu tosiksi tieteellisin menetelmin. Koska psi näyttää ylittävän aineellisen toiminnan ja siten em. kokonaisjärjestelmän oletetut rajat, jotkut tulkitsevat psi:n tueksi teorialle, jonka mukaan mieli merkitsee jotakin enempää kuin vain tuo em. kokonaisjärjestelmä ja jonka mukaan on vaikuttamassa jonkinlainen "sielu" tai vastaava.
Tämä "ei-aineellinen" olemuspuoli, joka ei näytä olevan niin tiukasti sidoksissa tilaan ja aikaan kuin nykyiset tieteelliset mallit vaativat, saattaisi säilyä kehon kuoleman yli. Jos asia on näin, joihinkin henkisiin ajatuksiin ja käytäntöihin saattaa sisältyä tärkeitä totuuksia. Parapsykologia ei tietenkään pysty vähimmässäkään määrin esittämään toteamuksia, joiden mukaan "tietoaineisto osoittaa, että X" (sijoita tähän suosimasi uskonnollinen ryhmittymä) on nimenomaisesti oikeassa, mitä tulee opinkappaleisiin A, B ja C, mutta kertakaikkisen väärässä dogmien P, Q ja R suhteen.
Meidän täytyy korostaa sitä seikkaa, että on olemassa suuri ero, jos pelkästään todetaan parapsykologian havainnoilla saattavan olla seuraamuksia henkisten käsitteiden osalta, kuin jos ylläpidettäisiin ajatusta, jonka mukaan parapsykologeja eteenpäin työntävänä voimana on jokin salainen henkinen tehtävälista. Eräät parapsykologian arvostelijoista näyttävät uskovan, että kaikilla parapsykologeilla on salaisia uskonnollisia motiiveja ja että he ovat todellisuudessa liikkeellä osoittaakseen sielun olemassaolon todeksi. Tämä ei pidä paikkaansa sen enempää, kuin että väitettäisiin kaikkien kemistien todellisuudessa hautovan mielessään salaisia alkemiaa koskevia pyrkimyksiä ja että heidän todelliseen tehtäväänsä kuuluisi elohopean muuttaminen kullaksi. Syyt miksi jokin tieteenala vetää puoleensa vakavamielisiä tutkijoita, ovat yhtä moninaiset kuin heidän taustansakin.
Psi saattaa olla osallisena Murphyn laissa: "Jos jokin voi mennä vikaan, se menee." Tämä merkitsee sitä, että nykyaikaiset herkkiin sähköisiin piireihin perustuvat koneet, kuten kopiokoneet ja tietokoneet, ovat ehkä ajoittain vuorovaikutuksessa ihmisaikeiden kanssa ja sen seurauksena pettävät selittämättömästi sopimattomalla hetkellä. Totta kai voi käydä myös toisin päin. Tämä taas merkitsee sitä, että on mahdollista korjata tai hallita herkkiä koneita pelkästään mielen avulla. Sellainen teknologia voisi merkittävästi hyödyttää vammaisia.
Muihin mahdollisiin sovelluskohteisiin kuuluvat paremmat päätöksentekomenetelmät, kadonneiden ihmisten tai esineiden paikantaminen sekä tapahtumien kuvaileminen paikoissa, joihin ei voida mennä etäisyyden, ajan tai tavoitettavuuden takia.
Pitkälle kehittyneet psi-kyvyt saattavat hyödyttää psykoterapiaa ja muita ohjauksen ja konsultoinnin muotoja. Psi voi tarjota tilastollisen etulyöntiaseman rahamarkkinoilla ja arkeologisten aarteiden etsinnässä.
(1) Opillinen tutkimus, joka käsittää filosofisia kysymyksiä koskevan ajatustenvaihdon ja historialliset tutkimukset. (2) Analyyttinen tutkimus, joka sisältää laajojen tietokantojen tilastollisen analysoinnin. (3) Tapaustutkimukset, johon kuuluvat henkilökohtaisten psi-kokemusten syvälle porautuvat tutkimukset, kenttätutkimukset sekä kulttuurien välisten, psi:tä koskevien uskomusten ja käytäntöjen vertailut. (4) Teoreettinen tutkimus, joka käsittää psi:n matemaattiset, kuvailevat ja fenomenologiset mallit. (5) Kokeellinen tutkimus, johon kuuluvat psi:n vaikutusten laboratoriotutkimukset.
Vaikka jokaisella viidestä tutkimustavasta onkin oma annettavansa alalle, ovat parapsykologian "kovan todistusaineiston" päälähteenä nykyisin kontrolloidut laboratoriotutkimukset. Soveltamalla tieteellisen metodin mukaisia vaativia standardeja ovat tutkijat viimeisten kuuden vuosikymmenen aikana keränneet tietyn tyyppisistä psi-ilmiöistä yhä vakuuttavamman tietokannan.
Useita merkittäviä koesuunnittelujärjestelmiä on kehitetty tänä aikana ja muutamia valikoituja kokeita ovat nyttemmin toistaneet kymmenet tutkijat satoja kertoja eri puolilla maailmaa. Joskus näitä kokeita on suoritettu täydellisinä toistoina, mutta useimmiten ne ovat käsitteellisesti samanlaisia kokeita, joiden kontrollointia on tiukennettu tai joissa käsiteltävien kysymysten piiriä on laajennettu.
Sähkö- ja tietokoneteknologian edistyminen on suonut tutkijoille mahdollisuuden kehitellä pitkälle automatisoituja koejärjestelyjä mielen ja aineen välisen vuorovaikutuksen tutkimiseksi. Yhdessä sellaisessa kokeessa sähköiseen tai radioaktiiviseen kohinaan perustuva satunnaislukukehitin (SLK) tuottaa tietovirran, jonka tietokoneohjelmisto tallentaa ja erittelee.
Tyypillisessä SLK-kokeessa koehenkilö yrittää mielensä avulla vaikuttaa satunnaislukujen jakaumaan, tavallisesti sellaisen koejärjestelyn avulla, joka toiminnallisesti vastaa samaa, kuin että kolikkoa heiteltäessä saataisiin enemmän "kruunoja" kuin "klaavoja". Sähköisellä, tietokoneen käyttöön perustuvalla koejärjestelyllä on tietenkin monia etuja verrattuna varhempaan, esimerkiksi kolikon tai nopan heittelemiseen pohjautuvaan tutkimukseen. SLK-kokeessa suuri joustavuus yhtyy tarkkaan tieteelliseen kontrolliin ja tiedonsaannin nopeuteen.
Vuonna 1989 julkaistussa tietokannan meta-analyysissä oli tutkittavana yli 60 tutkijan 800 koetta 30 vuoden ajalta. Ns. efektikoko (effect size) havaittiin hyvin pieneksi, mutta merkittävän johdonmukaiseksi: kaiken kaikkiaan tilastollinen poikkeama oli suunnilleen 15 standardipoikkeaman päässä satunnaistuloksesta. Todennäköisyys, että havaittu vaikutus olisi ollut yhtä kuin nolla (toisin sanoen ei psi:tä), oli pienempi kuin yksi biljoonaan. Se osoittaa, että ihmistajunta voi todella vaikuttaa satunnaisten aineellisten järjestelmien toimintaan. Kokeiden laadun kohentuessa aikojen kuluessa merkittävästi tämä tulos on lisäksi ollut riippumaton efektikoosta, mikä on ristiriidassa skeptikkojen toistuvasti esittämän, mutta ilmeisen perusteettoman kritiikin kanssa.
Erityisen menestyksekkääksi MSVEJ-kokeeksi on osoittautunut tarkastella kykyä, jonka haltija "tuntee, että joku tuijottaa". "Tuijottaja" ja "tuijotettu" on eristetty toisistaan ja tuijottajaa pyydetään ajoittain suuntaamaan katseensa tuijotettavaan suljetun videoyhteyden välityksellä. Kokeen kuluessa tuijotettavan hermoston toimintaa mitataan jatkuvasti ja automaattisesti. Kertynyt tietomäärä tästä ja samankaltaisista MSVEJ-kokeista tarjoaa vahvoja todisteita siitä, että jos ihminen suuntaa huomionsa etäiseen ja eristettynä olevaan ihmiseen, sillä saattaa olla merkittävä vireyttävä tai tyynnyttävä vaikutus hänen hermostoonsa riippuen siitä, minkälaisia ohjeita tuijottajalle annetaan.
Ganzfeld-tilassa olevaa vastaanottajaa pyydetään vuorostaan koko ajan kuvailemaan ääneen kaikkia mielentoimintojaan, olivatpa ne kuvia, ajatuksia tai tunteita. Tyypillisesti suunnilleen 20 - 40 minuuttia kestävän lähetysjakson lopussa vastaanottaja tuodaan ulos ganzfeld-tilasta ja hänelle näytetään neljä kuvaa tai kuvanauhanäytettä, joista yksi on todellinen kohde ja kolme muuta asiaankuulumattomia houkuttimia. Vastaanottaja yrittää valita oikean kohteen käyttämällä vihjeinä ganzfeld-tilan aikana kokemiaan aistimuksia, joiden perusteella hän yrittää päätellä, minkälainen "lähetetty" kuva olisi saattanut olla. Ellei telepatia ole vaikuttamassa, voidaan sattumaodotuksen perusteella ennustaa, että oikea kohde valitaan suunnilleen kerran neljästä tapauksesta eli "osumasuhde" olisi 25 %. Kun suuri määrä tällaisia kokeita on tehty - tällä hetkellä yhteensä n. 700 yli kahdenkymmenen tutkijan eri puolilla maailmaa suorittamaa koetta - osoittavat tulokset, että oikea kohdekuva valitaan keskimäärin 34 % ajasta. Tämä on erittäin merkittävä tulos, joka viittaa siihen, että telepatia on todellisuutta, ainakin tämän kokeen mukaisessa toiminnallisessa muodossa.
Kymmenet tutkijat ovat viimeisten 25 vuoden aikana suorittaneet useita tuhansia senlaatuisia kokeita sadoilla osallistujilla. Kertynyt tietomäärä viittaa vahvasti siihen, että on mahdollista saada tietoa etäisistä kuvista, näkymistä ja tapahtumista. Joitakin kyseisistä kokeista on käytetty myös hyvällä menestyksellä ennaltatietämisen tutkimiseen pyytämällä koehenkilöä kuvailemaan kohdetta, joka tultaisiin myöhemmin valitsemaan satunnaisesti.
Parapsykologian asettaa erityisasemaan tarve kiinnittää hyvin tarkka huomio "tavanomaisiin" selityksiin. Tämä johtuu siitä, että olemme määritelleet psi-ilmiöt tiedonhankkimiseksi ilman tunnettuja (ts. tavanomaisia) keinoja. Puhumme esimerkiksi "ESP:stä", milloin ihmiset tietävät ympäristössään tapahtuvista asioista saamatta tietoa näkemällä, kuulemalla, koskettamalla, haistamalla tai minkään muunkaan aistimuksen kautta taikka kykenemättä saamaan selville "kohdetietoa". Puhumme "PK:sta", kun aineelliset järjestelmät näyttävät reagoivan ihmisen tahtoon eikä henkilön ja "kohteen" välillä ole mitään tunnettua fyysistä yhteyttä. Sellaiset sanat kuin "ilman" ja "mitään tunnettua" pistävät tämän tästä silmään psi-ilmiöiden kuvauksissa.
Siksipä tunnettujen yhteysmenetelmien poissulkeminen laboratoriojärjestelyistä ja niiden huolellinen huomioonottaminen ihmisten kokemuskertomuksia arvioitaessa näytteleekin parapsykologisessa tutkimuksessa suurta osaa. ESP-tutkimuksessa se vaatii tietoa aistimisen, muistamisen, ajattelemisen ja viestimisen psykologiasta sekä aistimisen ja liikkeen biologiasta ja fysiikasta. PK-tutkimuksissa on tärkeää tuntea "kohteen" fyysiset ominaisuudet, miten kohde toimii ja mikä siihen saattaa vaikuttaa. Kenttätutkimuksissa ja enimmässä osaa laboratoriotutkimuksia on tärkeää tuntea tavat, joilla ihmiset voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään. Kenttätutkimuksissa on luonnollisesti paljon vaikeampaa sulkea pois tavanomaisia selityksiä kuin laboratoriossa, koska on mahdotonta järjestellä asioita etukäteen tavanomaisen yhteyden eliminoimiseksi ihmisten ja "kohteiden" väliltä.
Vieläpä silloinkin, kun tunnetut yhteydenpitomenetelmät on saatu valvontaan tai suljettu pois, on olemassa mahdollisuus, että se mitä havaitsemme, on sattuman tulosta. Se tarkoittaa, että ihmisen näennäinen ESP-tieto jostakin etäisestä tapahtumasta saattaakin olla satunnainen arvaus jostakin, joka vain sattuu muistuttamaan kohdetta. Tai PK-ilmiöltä jossakin aineellisessa järjestelmässä näyttävä tapahtuma saattaakin olla vain jokin kyseisessä järjestelmässä ilmenevä satunnainen muutos, joka sattuu esiintymään juuri oikeaan aikaan. Siten on tärkeätä tuntea ne tilastolliset menetelmät, joilla tapahtuman sattumatodennäköisyyttä mitataan ja joiden avulla päätellään, milloin sattuma on niin epätodennäköinen vaihtoehto, että on järkevämpää olettaa jonkinlaisen psi-yhteyden mukanaolo.
Useinkaan kenttätutkimuksen huolena ei ole se, ovatko ihmisten kuvailemat kokemukset todella psi-ilmiöitä, vaan sen kohteena ovat sellaiset kysymykset kuin "Mitä ihmiset kertovat kokemuksistaan, joita he pitävät psi:nä?", "Miten näiden kokemusten läpikäyminen vaikuttaa heidän elämäänsä?" ja "Vaikuttavatko ihmisten psykologiset ja sivistykselliset ominaisuudet siihen, miten todennäköisesti he tulkitsevat kokemuksensa psi:ksi?" Tämä on tavallista antropologista, sosiologista ja psykologista tutkimusta eikä se vaadi samankaltaista huolellista tarkkaavaisuutta tavanomaisten selitysten eliminoimiseksi. Kenttätutkimusmenetelmien arvo on siinä, että ne kohdistuvat ihmisten todellisten kokemusten tutkimiseen. Näitä kokemuksia ovat ennusunet, kehostairtautumiskokemukset, telepaattiset vaikutelmat, elonkehät, muistot aikaisemmista elämistä, kummittelut, räyhähenget ja ilmestykset. Näiden aiheiden tutkimus tuottaa tietoa kokemuksen esiintymistiheydestä, fenomenologiasta sekä sen väestötilastollisista ja psykologisista muuttujista.
Kenttätutkimus - ennakoimattomien tapausten tutkimus - on luonteeltaan vähemmän teknistä ja siitä on usein kiinnostavampaa lukea, mutta ei ole viisasta tehdä hätäisiä johtopäätöksiä psi:n luonteesta yksityistapausten perusteella. Senkaltainen tutkimus selvittelee sitä, mitä ihmiset kertovat tai ajattelevat kokemuksistaan, ei sitä, mitä nuo kokemukset todellisuudessa ovat. Mutta koska ennakoimattomien tapausten tutkimus keskittyy "raakakokemuksiin", ne tarjoavat arvokkaan näkökulman psi:hin, näkökulman joka usein puuttuu valvotuista laboratoriokokeista. Tapaustutkimukset tarjoavat mahdollisuuden saada selville kokemusten taustana olevat yksilön psyykkiset merkitykset, tarpeet ja voimat, jotka vuorostaan saattavat tarjota tärkeitä vihjeitä psi:n mahdollisista mekanismeista.
Yhtenä laboratoriotutkimuksen tärkeänä päämääränä on saada selville, missä määrin kenttätutkimuksessa ja ennakoimattomien tapausten tutkimuksessa esille tulleet kokemukset voidaan todentaa vallitsevin tieteellisin menetelmin. Jos ne osoittautuvat todennettaviksi laboratoriossa, laboratoriotyön päätavoite siirtyy tavallisesti "todistuskeskeisestä" "prosessikeskeiseen" tutkimukseen, jossa pyrkimyksenä on löytää kunkin ilmiön psykologiset, fysiologiset ja fysikaaliset mekanismit.
Suurtakaan arvoa ei kuitenkaan ole sillä, että eräät äänekkäimmin esitetyistä psi:n arvosteluista ovat yleensä itse asiassa vain "pseudokritiikkiä". Tämä tarkoittaa sitä, että silloin tällöin jotkut skeptikot sinkoavat pistävän sotaisan kritiikkinsä niin tiukoista, ennakkoluulojen lujittamista asemista, ettei sitä ole ajateltukaan rakentavaksi ehdotukseksi, vaan arvovaltaiseksi todistukseksi psi:n mahdottomuudesta.
Muut kuin tiedemiehet otaksuvat yleisesti, että psi-tutkimuksen ansioista käytävät tieteelliset väittelyt noudattavat opillisille keskusteluille asetettuja standardeja. Ikävä kyllä, näin ei ole aina laita. Halventavan retorisia ja henkilöön kohdistuvia hyökkäyksiä esiintyy psi-väittelyissä liiankin usein. Parapsykologia yhteiskuntatieteenä ja tapa, jolla tiede yleensäkin käsittelee poikkeuksellisia ilmiöitä, on kiehtova aihe, joka alastomalla tavalla valaisee tieteentekemisen inhimillistä puolta. Kyseisen aiheen kattavampi kuvaus ei kuitenkaan kuulu tämän UEK:n piiriin.
Vastine: Näitä asioita on käsitelty perusteellisesti koekirjallisuuden meta-analyyttisessa tarkastelussa. Tulokset osoittavat kiistattomasti, ettei menestyksekkäitä kokeita voida selittää olemattomiin tämän arvostelun mukaisesti. Itse asiassa Harvard'in yliopiston tiedemetodologian asiantuntijat ovat osoittaneet, että nykyisin parasta kokeellista psi-tutkimusta ei ainoastaan suoriteta asianmukaisin tieteellisin menettelytavoin, vaan siinä tavanmukaisesti pitäydytään ankarampiin menettelytapoihin kuin sekä yhteiskunta- että luonnontieteiden nykytutkimuksessa. Vuosien saatossa on lisäksi joukko eri tutkimuksiin kohdistuneita arvosteluja kumottu hyvin vakuuttavasti ja viimeisen vuosikymmenen kuluessa on kehitetty koejärjestelmiä, joissa käytännöllisesti katsoen kaikkeen menetelmäopilliseen arvosteluun - vieläpä petokseen ja yhteisvilppiin - on vastattu ottamalla skeptikkoja mukaan koejärjestelyihin.
Vastine: Kaksikymmentä vuotta sitten tämä arvostelu oli varsin yleisesti käytetty vastaisku psi-ilmiöitä puoltavia väitteitä kohtaan. Monilla tieteenaloilla tapahtuneiden edistysaskelien myötä tieteellinen maailmankuva on nykyisin nopeassa muutostilassa ja rajoittavat perusperiaatteet ovat jatkuvan uudelleenarvioinnin kohteena. Parapsykologiasta kertynyt painava kokeellinen tietämys on lisäksi nostanut esiin anomalioita, jotka kieltäytyvät "häipymästä näkyvistä", joten tämä arvostelu ei ole enää vakuuttava ja se onkin vähitellen häviämässä. Kun ottaa huomioon tieteen nykyisen muutosvauhdin, psi:n passittaminen mahdottoman valtakuntaan näyttää tällä hetkellä parhaimmillaan harkitsemattomalta, huonoimmillaan typerältä.
Vastine: Kun ihmiset puhuvat toistettavasta psi-kokeesta, heillä on yleensä mielessään senkaltaisia kokeita, joita tehdään alkeisfysiikan luennoilla vetovoimakiihtyvyyden tai yksinkertaisten kemiallisten reaktioiden esittelemiseksi. Sellaisissa kokeissa on verraten harvoja, mutta hyvin tunnettuja ja hyvin hallittavia muuttujia, ja niinpä niitä voi tehdä käytännöllisesti katsoen kuka tahansa ja milloin tahansa - ja ne onnistuvat. Mutta samaa tasoa olevan toistettavuuden vaatiminen parapsykologiassa, kuten yhteiskunta- ja käyttäytymistieteissä yleensäkin, on epäasianmukaista. Psi-kokeisiin on vaikuttamassa monia muuttujia, joista monet ovat huonosti ymmärrettyjä ja vaikeita tai mahdottomia hallita suoraan. Näissä olosuhteissa tieteenharjoittajat käyttävät tilastollisia perusteita "toistettavuuden" osoittamiseksi eivätkä tavanomaista, rajoittunutta näkökantaa: "Jos se on totta, minun pitäisi pystyä tekemään se milloin vain haluan".
Jos oletetaan, ettei sellaista asiaa kuin psi ole olemassa, voidaan odottaa noin 5 % hyvin suoritetuista psi-kokeista osoittautuvan "menestyksekkäiksi" (ts. tilastollisesti merkitseviksi) pelkän sattuman turvin. Mutta olettakaamme, että 100 psi-kokeen sarjasta 20 johdonmukaisesti havaitaan menestykselliseksi. Tämän esiintyminen sattumalta on äärimmäisen epätodennäköistä, mikä viittaa siihen, että psi on ollut joissakin tutkimuksissa vaikuttamassa. Se merkitsee kuitenkin myös sitä, että jossakin tietyssä kokeessa on olemassa 80 % todennäköisyys "epäonnistua". Niinpä jos kriitikko ryhtyy toistamaan psi-koetta nähdäkseen, onko ilmiö "aito" ja koe epäonnistuu, on ilmeisesti väärin väittää tuon yhden kokeen perusteella, ettei psi ole aito, koska sitä ei voida toistaa.
Yksi laajalti hyväksytty menetelmä kokeiden toistettavuuden arvioimiseksi on meta-analyysi. Tätä kvantitatiivista tekniikkaa käytetään runsain mitoin yhteiskunta-, käyttäytymis- ja lääketieteessä yhdistämään lukuisissa erilliskokeissa saatuja tutkimustuloksia. Suunnilleen vuodesta 1985 lähtien meta-analyysejä on tehty monentyyppisistä psi-kokeista. Useissa näistä analyyseistä tulokset osoittavat, etteivät saadut tutkimusarvot olleet tulosta sattumasta, menetelmävirheistä, valikoivasta raportointikäytännöstä tai mistään muustakaan uskottavasta "normaalista" syystä. Jäljelle jää psi ja riippumattomat tutkijat useissa tutkimusympäristöissä ovat saaneet sen toistamiseen selvästi esille.
Ensinnäkin tiedotusvälineet ja suurin osa yleisöä usein sekoittavat parapsykologian sensaatiomaisiin, epätieteellisiin uskomuksiin ja kertomuksiin "paranormaalista". Tämä laajalle levinnyt sekaannus on saanut monet tieteenharjoittajat yksinkertaisesti hylkäämään alan pitäen sitä arvottomana vakavan tutkimuksen kannalta eivätkä he niin muodoin halua tuhlata aikaansa olemassa olevan todistusaineiston tutkimiseen.
Lisäksi parapsykologisen todistusaineiston luonteen ymmärtäminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Vaikka meta-analyysitulokset ovat niin painavia kuin vakuuttaviakin, meta-analyyttinen todistusaineisto vaatii erityistietoja tullakseen ymmärretyksi. Niistä jotka eivät tunne tilastotiedettä tai jotka eivät siihen luota (mikä tavallisesti on merkkinä väärinymmärtämisestä), todistusaineisto ei näytä vakuuttavalta. Nuo samat ihmiset saattavat sen jälkeen mennä etsimään kovaa tavaraa, psi:tä joka näkyy, itsestään selviä todisteita, ja he löytävätkin suurin määrin kertomusperäisiä todisteita, mutta eivät juuri lainkaan tieteellisesti uskottavaa asiatietoa. Sitten he ehkä silmäilevät pitkiä selostuksia - sellaisia kuin tämä UEK - pitäen niitä todisteena siitä, ettei kukaan oikeastaan tiedä, mistä on kysymys, ja että tiedemiehet edelleenkin pohjimmiltaan vain rupattelevat aiheesta ja horjuvat käsityksissään.
Meidän vastineemme on yksinkertainen: tieteellinen todistusaineisto on joidenkin psi:n muotojen osalta erittäin vakuuttava. Pohjimmiltaan psi on olemassa ja alamme oppia jotakin siitä ja siitä, kenellä sitä on. Lukekaa koko tämä UEK ja tutustukaa esitettyihin viitteisiin.
Toiseksi, vaikka joku haluaisikin tutustua todistusaineistoon, suuri osa todistusvoimaisesta työstä on julkaistu rajoitetussa jakelussa olevissa aikakauslehdissä. Lehtiä löytyy useimmista suurista yliopistokirjastoista, mutta monissa tapauksissa tutkijoiden täytyy pyytää kopioita ja teknisiä raportteja tekijöiltä. Tämä UEK laadittiin osittain ongelman lievittämiseksi ja lähdeviittausten tarjoamiseksi. (Ks. Mistä voin saada lisätietoa?)
Kolmanneksi, jotkut pelkäävät, että psi on totta. Pelkoa psi:tä kohtaan esiintyy seuraavista uskomuksista:
Tällä täsmennyksellä voidaan sanoa, että ESP, ennaltatietäminen, telepatia ja PK ovat olemassa. ESP on tilastollisesti vankalla pohjalla, mikä tarkoittaa, että se voidaan osoittaa luotettavalla tavalla ja toistuvasti, mutta pohja heikkenee, kun kohteina käytetään yksinkertaisia geometrisia tunnuksia. Valokuva- ja videokohteet saavat usein aikaan monin verroin näkyvämpiä ilmiöitä ja on olemassa jonkin verran todisteita siitä, että luonnollisia kohteita koskeva (vastakohtana niistä otetuille kuville) ja luonnollisiin yhteyksiin liittyvä todistusaineisto ESP:n puolesta saattaa olla vieläkin vahvempi.
Joitakin PK-ilmiöitä on myös näytetty toteen. Kun ihmiset keskittyvät satunnaisesti toimiviin mekaanisiin tai sähköisiin laitteisiin, niiden toiminta muuttuu heidän mielenponnistustensa mukaisella tavalla. Kun ihmiset kontrollitilanteissa suuntaavat huomionsa muualle, toiminnan vaihtelut noudattavat satunnaisjakaumaa.
Huomattakoon, että käytämme käsitteitä ESP, telepatia ja PK niiden teknisessä emmekä niiden kansanomaisessa merkityksessä. Katso lukua Mitä parapsykologit tutkivat?
Kirjon yhdessä ääripäässä "fysikalistit" ovat taipuvaisia uskomaan, että "psi:n aistimisen kyky" on kuten mikä tahansa ihmisen aistimisjärjestelmä ja selittyy sellaisena todennäköisimmin biofysiikan, kemian ja havaintoja käsittelevän tieteen tunnettujen periaatteiden avulla. Nämä teoreetikot odottavat psi:n mukautuvan olemassaoleviin, kenties jollakin tavoin muunneltuihin tai laajennettuihin tieteen rakenteisiin.
Kirjon toisessa päässä "mentalistit" väittävät, ettei todellisuutta olisi olemassakaan ilman ihmisen tajuntaa. Näiden teoreetikkojen mielestä kaikkeuden luonne on paljon ajateltua rikkaampi, joten psi:n mukauttaminen olemassa oleviin tieteen malleihin vaatii tuntemamme tieteen merkittävää muuntamista. Intomieliset teoreettiset väittelyt ovat yleisiä parapsykologiassa osaksi siitä syystä, että henki, uskonto, elämän tarkoitus ja muut filosofiset kysymykset sekoittuvat kvanttimekaniikkaan, todennäköisyyslaskentaan ja hermosoluihin.
Jotkut teoreetikot ovat yrittäneet yhdistää psi-ilmiöt vastaavanlaisiin kvanttimekaniikan käsitteisiin, kuten tilariippumattomuuteen, välittömään kaukoriippuvuuteen ja muihin poikkeuksellisiin ilmiöihin. Sellaiset ehdotukset antavan aina kipinän kiihkeille väittelyille ja jossakin pisteessä kriitikkoja syytetään väistämättömästi siitä, että he eivät ymmärrä kunnolla kvanttimekaniikkaa. (Juuri siksi emme käsittele psi:n kvanttimekaanisia teorioita tässä yhteydessä. Ks. kuitenkin Cambridgen Yliopiston hanketta Mind-Matter Unification Project)
Pitkällä aikavälillä kasinojen tuotot ovat ennakoitavan vakaat, mutta jos lähdetään siitä, että jotkin psi-ilmiöt tiedetään aidoiksi, saattaisi hyvä, tasainen psyykikko (joka tietää, miten kasinopelejä pelataan) ansaita rahaa pelaamalla. Moni heikon psi:n omaava saattaisi myös saada aikaan pieniä vaihteluja kasinotuotoissa, mutta sen selvittäminen vaatisi valtavan kasinoita koskevan tietomäärän tutkimista eikä sellaista tietoa ole helppo saada.
Vaikka osa vainajahengiltä tai toisten maailmojen olennoilta tulleeksi väitetystä aineistosta on selvästikin pötyä, muu aineisto on innoittanut monia ihmisiä ja on edelleenkin valaistuksen lähteenä. Esimerkiksi ilmestysuskonnot ja jotkin näkykokemukset ovat kanavoidun tiedon muotoja. Mutta onko tieto peräisin aidosta paranormaalista lähteestä vai kanavoijan alitajunnasta, on yhä uudelleen esiin nousevan kiistan aiheena.
1880
Parapsykologia, siinä muodossa kuin sitä läntisessä maailmassa harrastetaan, kehittyi 1800-luvun loppupuolella Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa tunnetusta vakavasta, tieteellisestä mielenkiinnosta spiritualismia kohtaan. (Brittiläisen) Psyykkisen tutkimuksen seuran (Society for Psychical Research, SPR) ja Amerikan psyykkisen tutkimuksen seuran (American Society for Psychical Research, perustettu 1885) loivat aikansa johtavat tiedemiehet tutkiakseen meedioita, jotka väittivät pystyvänsä olemaan yhteydessä kuolleisiin tai saamaan aikaan muita psyykkisiä ilmiöitä. Suuri osa varhaisesta todistusaineistosta oli kuvailevaa ja tapauskohtaista sisältäen kertomuksia enneunista, kuvauksia pöydän leijumisesta, selostuksia haamujen näkemisestä ja niin edelleen. Jotkut molempien tutkimusseurojen jäsenistä yrittivät testata aineellisten meedioiden väitteitä suunnittelemiensa erikoisvälineiden avulla. Muutamista näiden yhteisöjen jäsenten tapaustutkimuksista ja kirjoista, eritoten brittiläisen Frederick Myers'in ja yhdysvaltalaisen William James'in aikaansaannoksista, on tullut pysyviä klassikoita.
1900 - 1960
Stanford'in yliopiston psykologi J. E. Coover oli vuonna 1917 ensimmäisiä kokeellista tekniikkaa soveltavia tutkijoita psi-kykyjen arvioimiseksi laboratoriossa. Mutta vasta vuonna 1927 psi-tutkimuksessa alkoi uusi aikakausi biologi J. B. Rhinen astuttua kuvaan. Rhine kolleegoineen kehitti ensimmäisen koetekniikan ja vaikutti käsitteiden "ESP" ja "parapsykologia" yleistymiseen. Rhinen laboratorio Duken yliopistossa (Durhamissa Pohjois-Carolinassa), alun perin osana psykologian osastoa, sai maailmanlaajuista mainetta uraauurtavasta ja tieteellisesti moitteettomasta psi-tutkimuksestaan. Parhaiten hänen tutkimuksistaan tunnetaan ESP-testaus erikoiskorttien avulla ja PK-testaus nopan avulla. Vuonna 1965 Rhine jäi eläkkeelle Dukesta ja siirsi laboratorionsa yliopiston ulkopuolelle. Nykyisin Rhinen perintöä vaaliva Rhinen tutkimuskeskuksen Parapsykologian laitos (The Rhine Research Center's Institute for Parapsychology) tekee vireätä psi-tutkimusta Richard Broughton peräsimessään.
1960
Kiinnostus parapsykologiaa kohtaan räjähti 1960-luvulla ja sen tuloksena pantiin alulle seuraavat hankkeet: William G. Roll perusti Psyykkisen tutkimuskeskuksen (Psychical Research Foundation) Pohjois-Carolinaan Yhdysvalloissa. Roll tunnetaan parhaiten tutkimuksistaan räyhähenki- ja kummitteluilmiöiden parissa. Roll harjoittaa tätä nykyä aktiivista psi-tutkimusta Georgiassa.
Ian Stevenson käynnisti Parapsykologian jaoston (Division of Parapsychology) osaksi Virginian yliopiston Lääketieteellisen laitoksen Psykiatrian osastoa (Department of Psychiatry of the University of Virginia Medical School). Stevenson painotti ennakoimattomien tapausten, mm. enneunien ja telepaattisten vaikutelmien, tutkimusta. Hänet tunnetaan parhaiten uraauurtavasta työstään, jonka kohteena ovat olleet kuoleman jälkeiseen elämään liittyvät ilmiöt, ennen kaikkea jälleensyntymä-tyyppiset tapaukset Intian, Burman ja Thaimaan lasten parissa. Jaostoa kutsutaan nykyisin Persoonallisuustutkimuksen jaostoksi (Division of Personality Studies) ja Stevenson toimii vireästi tutkimuksen parissa.
Karlis Osis tuli tutkijajäseneksi (Chester Carlson Research Fellow) Amerikan psyykkisen tutkimuksen seuraan New Yorkissa. Osis teki kehostapoistumisilmiön tutkimuksia, kartoitustutkimuksia uskomuksista ja asenteista sekä ilmestystapausten tutkimuksia. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten uraauurtavasta työstään kuolinvuodenäkyjen parissa. Osis on nykyisin eläkkeellä.
John Beloff aloitti parapsykologisen tutkimuksen Edinburgh'in yliopiston Psykologian osastolla. Vuonna 1985 osastoon perustettiin oppituoli (Koestler Chair of Parapsychology) kirjailija Arthur Koestler'in ja hänen vaimonsa Cynthian jälkisäädöksen turvin. Prof. Robert L. Morris'ista tuli viran ensimmäinen haltija. Morris, hänen tutkimusryhmänsä ja jatko-opiskelijansa pyrkivät aktiivisesti edistämään sellaista suhtautumistapaa parapsykologiaan, joka korostaa psi-tapahtumien ymmärtämistä ja herkistämistä. Lisätietoja ks. Koestler Parapsychology Unit.
Yhden huomattavan tutkimusohjelman alullepanijoina olivat Montague Ullman ja Stanley Krippner New Yorkin Brooklynissä sijaitsevassa Maimonides'in sairaalassa. Tämä ryhmä, johon myöhemmin tuli mukaan Charles Honorton, tunnetaan parhaiten unitelepatiaa käsittelevästä työstään. Maimonides-ohjelman päättyessä vuonna 1979 Charles Honorton avasi Princeton'iin New Jerseyn osavaltioon uuden laboratorion (The Psychophysical Research Laboratories). Honorton'in laboratorio, joka jatkoi toimintaansa aina vuoteen 1989, tuli parhaiten tunnetuksi ganzfeld-tyyppisistä telepatiatutkimuksista, mikro-PK -testeistä ja meta-analyysityöstä. Krippner harjoittaa paraikaa aktiivista tutkimustyötä Saybrook-instituutissa San Franciscossa. Honorton kuoli traagisesti vuonna 1993 valmistellessaan parapsykologiaa käsittelevää filosofian tohtorin väitöskirjaansa Edinburgin yliopistossa.
Psykologian professori Charles Tart, joka tunnetaan parhaiten muuntuneita tajunnantiloja käsittelevästä uraauurtavasta työstään, opetti ja johti parapsykologista tutkimusta Kalifornian yliopistossa Davis'issa. Nyttemmin hän on jo vetäytynyt yliopistosta eläkkeelle harjoittaen opetus- ja tutkimustyötä muun muassa Transpersoonallisen psykologian instituutissa (The Institute of Transpersonal Psychology) Palo Altossa Kalifornian osavaltiossa.
1970-luku
Vuonna 1972 käynnistyi kalifornialaisessa aivoriihessä SRI International (aikaisemmalta nimeltään Stanford Research Institute) Kalifornian Menlo Park'issa muuan huomattava psi-tutkimushanke. Ohjelman panivat alulle fyysikot Harold Puthoff ja Russell Targ; fyysikko Edwin May liittyi heihin myöhemmin. SRIn ohjelma paneutui kaukokatsontatutkimukseen (kyseinen käsite otettiin käyttöön ohjelmassa). May ryhtyi johtamaan ohjelmaa vuonna 1985, jolloin Puthoff siirtyi muihin tehtäviin. Kun May vuonna 1989 lähti SRI International'ista, hän pani alulle samankaltaisen ohjelman Palo Altossa sijaitsevan Science Applications International Corporation (SAIC) -yhtiön Kognitiivisten tieteiden laboratoriossa. Ohjelman mukainen tutkimus jatkuu edelleen. Se on tullut tunnetuksi kehittyneiden teknologioiden soveltamisesta, esimerkiksi magnetoenkefalografiasta, jota se käyttää aivojen toiminnan tutkimiseksi koehenkilöiden suorittaessa psi-tehtäviä. Laboratorio kehittelee myös mikro-PKn teoreettisia malleja. Kaukokatsontatutkimusta se lähestyy ensisijaisesti "fysikaalisesta" näkökulmasta.
Vuonna 1979 alkoi myös toinen psi-tutkimusohjelma New Jerseyn Princetonissa, Princetonin yliopiston Tekniikan osastolla. Sen pani alulle silloinen Tekniikan osaston dekaani Robert Jahn. The Princeton Engineering Anomalies Research -laboratoriossa (PEAR-laboratorio - http://www.princeton.edu/~rdnelson/pear.html) jatketaan edelleen tutkimuksia. Laboratorio tunnetaan parhaiten mittavasta mikro-PK -tietokannastaan, PK-kokeista joissa on mukana muita aineellisia järjestelmiä, "ennakoivaa kaukohavainnointia" käsittelevistä kokeistaan sekä teoreettista ponnistuksistaan, joilla kvanttimekaniikan käsitteitä yritetään yhdistää psi-toimintoihin.
1990-luku
Vuoden 1993 lopussa Dean Radin perusti Tietoisuudentutkimusjaoston (Consciousness Research Division) psi-tutkimusohjelman Harry Reid'in Ympäristötutkimuskeskukseen Las Vegas'issa sijaitsevan Nevadan yliopiston yhteyteen (Harry Reid Center for Environmental Studies at the University of Nevada). Laboratoriossa suoritetaan psi-ilmiöiden perus- ja sovellustutkimusta.
Vuonna 1995 Richard Wiseman käynnisti psi-tutkimusohjelman Yhdistyneissä kuningaskunnissa sijaitsevan Hertfordshiren yliopiston psykologian osastolla. Susan Blackmore aloitti samankaltaisen ohjelman Bristolissa sijaitsevan Länsi-Englannin yliopiston psykologian osastolla.